Pekka Saarnio kuoli sunnuntaina 23. 2. 2020 pitkän sairauden jälkeen.
Pekka oli Stadin kundi ja stadilainen poliitikko. Hän toimi kaupunginvaltuutettuna lähes 50 vuoden ajan, yhtä lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Pekka oli myös yhden pätkän kansanedustajana ja hän oli legendaarinen SDNL:n (nyk. Vasemmistonuoret) puheenjohtaja kuuden vuoden ajan 1970-luvun alussa.
Pekka oli Alppilan ja Kallion kundeja. Hän oli Alppilan yhteislyseon ensimmäisiä oppilaita. Naapurissa asuneena Pekka seurasi rakennustyömaata ja odotti, että oma koulu valmistuisi. Alppilassa Kultsa ja Kaaren Baari olivat politiikan tekemisen ja ihmisten kohtaamisen paikkoja.
Ei ollut niin pientä asiaa, ettei Pekka olisi yrittänyt auttaa ihmisiä. Moni on kiittänyt Pekkaa muun muassa siitä, miten on auttanut asunnon hankkimisessa. Pekka oli asuntopoliitikko ja toimi asuntolautakunnan puheenjohtajana. Hänen tavoitteensa oli saada kunnollisia Stadin kämppiä kaikille tarvitseville.
Itse saan lähes joka päivä kiittää Pekkaa ainakin yhdestä päätöksestä, myös tänään duuniin mennessäni. Pekka valittiin kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuoden 1968 kuntavaaleissa ja hän oli voimakkaasti ajamassa metroa Itä-Helsinkiin.
Mietin myös tänään nuorempaa tytärtäni päiväkotiin viedessä, miten Pekka teki aikoinaan isosti töitä sen eteen, että jokaiselle lapselle olisi päiväkotipaikka Helsingissä. Aikana ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Myöhemmin Pekka muutti Roihuvuoreen. Pekka oli Roihikassa niin suosittu, että Roihuvuori oli joissain vaaleissa ainoa vaalialue Helsingissä, jossa vasemmistoliitto oli suurin puolue. Pekka itse vitsaili monesti, että hän on myös ainoa poliitikko, jonka mukaan kotikaupunginosassa on nimetty katu: Vuorenpeikontie. Viimeiset vuodet Pekka asui Kontulassa.
Olen monella tavalla astellut Pekan jalanjälkiä ja saan olla monesta kiitollinen Pekalle. Me olemme molemmat Alppilan koulun kasvatteja. Kun pelasin skidinä Kullervossa, oli Pekka Kultsin puheenjohtaja.
Kun minut valittiin vuoden 2000 kuntavaaleissa valtuustoon 23-vuotiaana, ensimmäisessä valtuustoryhmän kokouksessa puheenjohtaja Saarnio tuli onnittelemaan: ”Kun minut valittiin valtuustoon 23-vuotiaana vuonna 1968, olin ryhmän nuorin. Sitä olen ollut siitä lähtien. Kiva, että saatiin joku nuorempi.” Olen myöhemmin tarkistanut, että tämä ei pitänyt ihan kirjaimellisesti paikkaansa, mutta periaatteessa kyllä.
Ja vähän tämän jälkeen minut valittiin Nuorisoliiton puheenjohtajaksi, jonka legendaarinen puheenjohtaja Pekka oli ollut 30 vuotta aikaisemmin.
Viime vuosina Pekan kunto oli jo heikko. Hän ei enää pystynyt viimeisenä valtuustovuotenaan osallistumaan kaikkiin kokouksiin. Vaikka liikkuminen oli hankalaa, silloin tällöin Pekka tuli johonkin tilaisuuteen Kontulan ostarille. Se oli aina suuri ilo. Vaihtelimme tekstiviestejä, puhuminen oli välillä jo hankalaa.
Pekka Saarnio on todellinen stadilaisen politiikan monumentti. Hän on ollut keskeisiä ja tärkeitä hahmoja kansandemokraattisessa ja vasemmistoliittolaisessa liikkeessä erityisesti Helsingissä, mutta myös valtakunnallisesti. Moni saa kiittää Pekkaa siitä väsymättömästä työstä, jota hän on tehnyt tavallisten ihmisten puolesta vuosikymmenestä toiseen.
Pekkaa jää kaipaamaan vaimo ja lapset sekä suuri joukko meitä tovereita.
Lepää rauhassa Pekka!