Saatanalliset säkeet 2019–2020
Meille on esitetty neuvottelupöydässä muun muassa palvelusvuosikorvauksen poistamista, sairausajan palkan leikkausta ja työajan lyhennyskorvauksen puolittamista. Niin ikään leikkauksia olisi tulossa myös arkipyhäkorvauksiin. Edelleen neuvotteluja käyvien renkien listalla ovat olleet myös talkootyötuntien teettäminen ja jäsenmaksuperinnän lopettaminen.
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen liiton verkkosivuilla tammikuussa.
Työmarkkinaneuvottelut alkoivat yli puoli vuotta sitten Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden ensimmäisellä tapaamisella. Marraskuussa päänavauksesta ei ollut tietoakaan, mutta työnantajien ennen kuulumattoman kovat vaatimukset alkoivat tihkua julkisuuteen.
KU:n toimituksessa alettiin syksyllä pohtia, että käynnissä eivät ilmeisesti ole tavanomaiset palkkaneuvottelut. Mutta jos eivät, niin mitkä sitten? Miksi työnantajat vetävät äärimmäisen kovaa linjaa, vaikka edellisellä kierroksella elinkeinoelämä sai kiky-tuntien lisäksi miljardiluokan helpotukset eläke- ja sosiaaliturvamaksuihin?
SEL:n puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen sen sanoi ensimmäisenä:
– Todennäköisimpänä pidän työnantajapuolen työmarkkinapolitiikan muuttumista enemmän ideologiseksi. Työnantajaliittojen vetopaikat on käytännössä täytetty kokoomuspoliitikoilla tai taustavaikuttajilla, Kuntonen sanoi KU:lle marraskuussa.
SEL:n puheenjohtajan mukaan työnantajapomot ajavat ideologisia tavoitteita, jotka eivät lähde suoraan minkään alan työmarkkinaeduista. Pyrkimys on muuttaa koko järjestelmää ja heikentää ammattiyhdistysliikettä voimakkaasti ja nopeasti.
Sopiminen harmittaa patruunoita
Työnantajajärjestöjä 41 vuotta palvellut työmarkkinakonkari Lasse Laatunen vahvisti saman havainnon Teollisuuden palkansaajien viime viikolla julkaisemassa pamfletissa.
Kirjoituksessaan hän analysoi käynnissä olevaa neuvottelukierrosta, joka teollisuuden osalta alkaa olla valmis. Laatusen mukaan työnantajissa on tällä hetkellä voitolla ay-liikkeen nujertamislinja periaatteella maksoi mitä maksoi.
Syksyn ja talven työmarkkinariitojen aiheeksi löytyivät kilpailukykysopimuksen 24 palkatonta lisätuntia, joiden purkamisesta jouduttiin sopimaan ala kerrallaan, vaikka lopputulos oli nähtävissä jo ajat sitten. Jos 24 tunnin kiistaa ei olisi ollut, olisi keksitty joku muu.
Laatunen kysyy, miksi neuvottelut piti ajaa työtaisteluihin ennen kiky-tunnit korvaavien ratkaisujen löytymistä.
Hänellä on myös vastaus:
”Kiky-tuntiriidalla luotiin kuvaa ay-liikkeestä epäluotettavana sopijakumppanina ja työtaistelut ovat ay-liikkeen vastuuttomuutta kilpailukyvystä ja työllisyydestä.”
Ja miksi luotiin?
Laatusen mukaan yritysjohtajia on jo vuosikymmenet harmittanut ay-liikkeen todellinen tai kuviteltu valta.
”Patruunat ovat kokeneet, että sopiminen on ay-liikkeen vallan pönkittämistä. Tämän hetken työnantajastrategia on näiden historian paineiden purkamista.”
Kamppaillaan siitä, kuka päättää
Lasse Laatunen on samoilla linjoilla kuin KU:ssa tammikuussa haastateltu professori Harri Melin Tampereen yliopistosta:
– Kyllä tässä mitataan myös sitä, kenellä on määrittelyvalta ja millä ehdoilla 2020-luvun Suomea rakennetaan, Melin sanoi silloin vielä pahasti kesken olleesta neuvottelukierroksesta.
– Viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana ainoa selvästi järjestäytynyt ja koordinoidusti toiminut yhteiskuntaluokka on porvaristo ja nyt se näkyy tässä työmarkkinatilanteessa. Tosin siellä ovat nuoret palkatut rengit heidän asiapoikinaan, mutta se on toinen juttu.
Melinin mukaan Suomessa kaikki talouspoliittisen valtavirran edustajat ovat ”Chicagon poikia ja tyttäriä”. Siihen kuuluu olettamus, että ammattijärjestöt ovat ainakin lähestulkoon tarpeettomia. Kartelli, josta pitäisi päästä eroon.
Laatusen sijaan haukuttiin Hesari
Lasse Laatunen väittää, että sekasortoisilla työmarkkinoilla pilataan lopullisesti demarivetoisen hallituksen työllisyystavoite. ”Tätäkö tässä tavoitellaan?”
Pamfletin julkistamistilaisuudessa Laatunen sanoi, ettei ymmärrä, miksi työnantajapuoli on työmarkkinoiden uudistamisessa vetäytynyt täysin kuoreensa ja toimii enemmän Twitterin välityksellä.
Elinkeinoelämän keskusliiton johtajat ovat todella ahkeria ottamaan kantaa kaiken maailman asioihin Twitterissä. Viime torstaina siellä suunnalla vallitsi kuitenkin täysi hiljaisuus, kun Laatusen kirjoitus julkaistiin. Työnantajalinnakkeen Grand Old Mania ei kehdattu arvostella suoraan.
Vastaus tuli mutkan kautta vasta sunnuntaina. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa arvosteltiin työnantajia passiivisuudesta hallituksen työllisyystyöryhmissä ja viitattiin muun muassa Laatusen kirjoitukseen. Johan alkoi Twitter laulaa, että työnantajia on ymmärretty väärin. Viestien kiukkuisesta sävystä välittyi, että todellinen osoite ei ollut lehti, vaan Laatunen.
Itse asiaan Etelärannalla ei ole ollut mitään sanottavaa. Laatusella on ainakin kaksi argumenttia, jotka myös työnantajien kannattaisi ottaa vakavasti, että sama ei toistuisi taas kahden vuoden kuluttua.
Ensimmäinen: Neuvotteleminen ja sopiminen ovat ay-liikkeen vallan kontrollointia, työnantajien tavoitteiden läpiajamista rauhanomaisesti, työelämän kehittämistä yhteistyössä ja yhteiskuntarauhan ylläpitämistä.
Toinen: Nyt vireillä olevan kaltaisessa neuvottelukierroksessa ei ole mitään järkeä, olkoot strategiat mitkä tahansa.
Saatanalliset säkeet 2019–2020
Meille on esitetty neuvottelupöydässä muun muassa palvelusvuosikorvauksen poistamista, sairausajan palkan leikkausta ja työajan lyhennyskorvauksen puolittamista. Niin ikään leikkauksia olisi tulossa myös arkipyhäkorvauksiin. Edelleen neuvotteluja käyvien renkien listalla ovat olleet myös talkootyötuntien teettäminen ja jäsenmaksuperinnän lopettaminen.
Teollisuusliiton puutuotesektorin johtaja Jyrki Alapartanen liiton verkkosivuilla tammikuussa.
uutiskirje 
