Asioita vaikea hoitaa, kun kirjastojen asiakaskoneita ei voi käyttää

Monet ihmiset hakevat kirjastosta kuitenkin muutakin kuin lainattavaa materiaalia.

Yleisten kirjastojen digihankkeiden koordinaattori Päivi Litmanen-Peitsala kertoo, että kirjastot ovat todella huolissaan tilanteesta.

– Kirjaston toiminnan kokonaiskuvaa ei ajateltu ennen kuin ihmisiä lomautettiin. Kirjastot eivät toimi pelkästään kirjavarastoina. Meillä on suuri määrä neuvontaa ja muita palveluita. Kirjastosta kysytään laajasti erilaisia kysymyksiä.

Sastamalan kirjaston malli avoinna olosta voisi toimia vain pienissä kunnissa.

Aineiston lisäksi kirjastot tarjoavat muun muassa arkipäiväistä neuvontaa, tulostus- ja skannauspalveluita sekä asiakkaille tarkoitettuja tietokoneita. Monet ihmiset hoitavat asioitaan kirjaston tietokoneilla.

Litmanen-Peitsala sanoo, ettei hän tällä hetkellä tiedä mihin tilanteesta kärsivä ihminen tulisi ohjata.

– Kirjastot ovat olleet perinteisesti niitä paikkoja, joissa ihmiset voivat tulostaa esimerkiksi asiakirjoja.

Yksi kirjasto desinfioi tietokoneensa, etäneuvontaa saa muualtakin

Litmanen-Peitsalan tietojen mukaan Suomessa on vain yksi kirjasto, jossa voi tällä hetkellä käyttää julkista tietokonetta.

– Tietääkseni ainoastaan Sastamalassa on käytössä julkinen tietokone, skanneri ja kopiokone. Kunnan terveysviranomaiset ovat ilmeisesti suostuneet siihen, että kirjasto sai rajata tietyn alueen palvelua varten. Laitteet desinfioidaan aina käytön jälkeen ja toiminta pyörii ajanvarauksella. Tilassa ei voi olla montaa ihmistä samaan aikaan. Lisäksi paikalla on aina joku opastamassa.

Litmanen-Peitsalan mukaan Sastamalan malli voisi toimia vain pienissä kunnissa. Isompien kaupunkien on keksittävä muita ratkaisuja. Esimerkiksi osa kirjastoista päivystää etänä poikkeustilan aikana.

– Tällä hetkellä muun muassa Helsingin kaupunki kerää ihmisiä kirjasto- ja nuorisopuolelta. Tavoitteena on saada etänä palveleva linja, jolloin digitukea ja -neuvontaa on mahdollista saada myös puhelimen välityksellä. Tampereella, Vaasassa ja Somerossa käytetään jo vastaavaa palvelua.

– Myös Helsingissä toimiva senioriyhdistys Enter Ry ja Tampereen Tietotorit järjestävät digitukea ja yrittävät auttaa.

– Aika monessa kunnassa on myös mahdollista saada joku keskustelemaan puhelimeen, jos kohtaa ongelmia tietoteknisissä asioissa, Litmanen-Peitsala jatkaa.

Päätösvalta on kunnilla

Poikkeavan palvelun järjestäminen ei ole itsestään selvää. Litmanen-Peitsala toteaa, että erityisesti isoissa kaupungeissa lähipalveluiden poikkeusratkaisut ovat terveysviranomaisen päätösvallan alla.

– He päättävät, miten tietty palvelu hoidetaan poikkeustilassa. Tällä hetkellä tartuntatautilaki määrittää, että pidetäänkö kirjasto kiinni ja miten mahdollisia lähikontakteja vältetään. Kunnan korkein lääkintäviranomainen vastaa lupien myöntämisestä.

Litmanen-Peitsala sanoo, että palvelun järjestämistä pohditaan myös muilla tahoilla. Muun muassa kirjastonjohtajat neuvottelevat juuri siitä, miten tilanteessa tulisi toimia. Toimenpiteitä tehdään valtakunnallisten ohjeiden rajoissa.

Kritiikkiä kirjaston ulkopuoleltakin

Litmanen-Peitsalan työnkuvaan kuuluu muun muassa ihmisten auttamisen miettiminen digitaalisessa maailmassa. Hän on mukana hankkeessa, joka opettaa esimerkiksi kirjastolaisille digitaalisen maailman käytäntöjä.

– Hankkeen piirissä olemme keskustelleet poikkeustilasta suhteellisen painokkaastikin. Tällä hetkellä muita rakenteita on kyllä perustettu. Kukaan ei kuitenkaan ole tarttunut siihen, että miten tällaisessa tilanteessa toimitaan.

– Kaikki eivät pysty hoitamaan asioita verkossa. Varsinkaan nyt, kun satojatuhansia ihmisiä on lomautettu ja veroilmoituksia pitäisi tehdä. Itse asiassa kaikkia asioita ei edes voi hoitaa verkossa, Litmanen-Peitsala painottaa.

– Muun muassa perikunnan veroilmoitusta ei voi muuttaa ilman tiettyjä tunnuksia. Tunnukset saa vain sillä tavalla, että kaikki perikunnan jäsenet lähettävät valtakirjoja postin välityksellä. Perikunnan puolesta toimijaa ei voi valtuuttaa verkossa.

Matkapuhelimella skannaaminen mahdollinen ratkaisu

Litmanen-Peitsalan mukaan ensimmäinen käytännön ratkaisu olisi, että ihmiset osaisivat skannata asiakirjoja matkapuhelimensa kameralla.

– Osa papereista on olemassa vain fyysisenä versiona, joten kopion ottaminen matkapuhelimella helpottaisi tilannetta.

Litmanen-Peitsala toteaa, että digitaaliseen maailmaan on siirrytty jo vuosia sitten, mutta asia kuitenkin kesken.

– Poikkeustila tuo esiin uusia puutteita, joita ei normaalioloissa huomaa.

Kuka tahansa voi tarjota palvelua

Litmanen-Peitsala korostaa, että asiaa hoitavan tahon ei tarvitse olla kirjasto. Pääasia on, että ihmiset voivat hoitaa asioitaan.

– Ei ole väliä, onko palvelua tarjoava taho asukastalo tai ruokakaupan takahuone. Jonkun pitää pystyä avaamaan palvelu, jos tilanne jatkuu pitkään. Kirjastot ovat kuitenkin mieluusti mukana ratkomassa ongelmaa.