Suomen strategia lähti siitä, että elpymisrahaston kokoa tuli pienentää ja alkuperäistä suoran tuen ja lainojen suhdetta muuttaa. Lopputulos, jossa suoran tuen osuus on 390 miljardia ja lainaosuus 360 miljardia, on lähellä Suomen tavoitetta, jossa suhde olisi ollut puolet ja puolet.
– Suomen suurempi tavoite budjetin modernisoinnista sekä panostuksista tulevaisuuteen ja tutkimukseen, ei ehkä onnistunut niin hyvin. Kokonaisuutena EU:n budjetti näyttää aika konservatiiviselta. Viimeiset leikkaukset elpymisrahastoon kohdistuivat EU-ohjelmiin, jossa tulevaisuusorientoitumisen puoli olisi ollut läsnä, Miettinen sanoo.
– Paljon riippuu siitä, minkälaisia elpymisrahaston kautta rahoitettavat ohjelmat eri maissa ovat. Siinä EU-komissiolla on keskeinen rooli valvoa kriteereitä, että niitä käytetään tulevaisuuteen kohdistuviin investointeihin, Miettinen lisää.
Suomen olisi ollut hyvin hankala neuvotella tässä vaiheessa uusia jäsenmaksupalautuksia, koska jäsenmaksupalautusrakenteet on lyöty lukkoon aikaisemmin
Suomi sovun taakse maaseudun ja syrjäseutujen kehittämistuella
Miettisen mukaan Suomen kannalta keskeisintä ratkaisussa on loppuvaiheen pienet palautukset.
– Suomi saatiin mukaan sopuun maaseudun ja syrjäseutujen kehittämistuilla, Miettinen sanoo.
Miettisen mukaan viimeisessä ehdotuksessa suurimmat leikkaukset elpymisrahaston kohdalla kohdistuivat EU:n ohjelmiin, joissa leikattiin hyvin merkittäviä määriä.
– Suomi sai ikään kuin EU-budjetin kautta erillisrahastoja meille tärkeisiin kohteisiin. Näyttää tosiaan siltä, että maaseudun kehittämistuki ja syrjäseutujen tuki on Suomelle tärkeä kysymys. Siellä Suomen saannit ovat aika merkittäviä. Eräällä tavalla voisi sanoa, että tämä on Suomen vastine muiden Pohjois-Euroopan maiden maksupalautuksille. Tässä tavallaan pyritään ostamaan Suomen hyväksyntä tälle paketille, Miettinen jatkaa.
– Tämä on hyvin tyypillinen piirre EU:n budjettineuvotteluissa, että hyväksyntä ostetaan muutamalla kohdennetulla erillistoimella.
Miettisen mukaan Suomen olisi ollut hyvin hankala neuvotella tässä vaiheessa uusia jäsenmaksupalautuksia, koska jäsenmaksupalautusrakenteet on lyöty lukkoon aikaisemmin. Suomen kannalta kaikkein niukimmat maat ostettiin mukaan merkittävillä maksupalautuksilla.
– Vaikka Suomi sai omat lisätukensa maaseudun kehittämiseen, niin kyllä Itävallan kohdalla maksupalautukset ovat aika suuria. Sellainen ei ole Suomen kannalta erityisen hyvä kehitys, että tietyt maat saavat näin suuria maksupalautuksia. Kyllä se hieman yleistä moraalia heikentää EU-budjetin suhteen, Miettinen huomauttaa.
Mitä Suomelta jäi saamatta?
Miettisen mukaan Suomen tavoitteet EU:n budjetin modernisoinnista jäivät toteutumatta. Suomen ja muiden Pohjois-Euroopan maiden tavoitteet olivat aluekehityksen sijaan tulevaisuusorientoitumisessa.
– Siinä pitäisi olla enemmän investointeja vihreään kasvuun ja teknologiaan, ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön sekä enemmän investointeja tutkimukseen. Uudistuspyrkimykset jäivät nyt pitkälti toteutumatta. Jos EU-budjettia ei pystytä selkeästä tuesta huolimatta uudistamaan, se on pitkällä aikavälillä Suomen tavoitteiden vastaista, Miettinen sanoo.
Nyt saavutettu sopu ei muuta Miettisen mielestä EU:n päätöksenteon rakenteita.
– Poliittisesti se pikemmin heijastaa sitä trendiä, joka on ollut nähtävissä viimeisen 10 vuoden aikana. Saksa ja Ranska ovat ottaneet suurempaa vetovastuuta, ja heiltä tulee merkittävimmät rakenteet, joita komissio lähtee viemään eteenpäin, Miettinen sanoo.
Miettisen mielestä EU:n luonne poliittisena olentona muuttuu, kun se saa luvan ottaa merkittäviä määriä velkaa.
– Käytännössä kyse on siitä, että EU rahoittaa ja pyrkii nostamaan budjettiaan siten, että koronakriisissä tarvittavat rahat pyritään maksamaan takaisin vähän pidemmällä aikavälillä. Tietynlaisen dynaamisen ajattelun tuominen EU:n budjetin ja EU:n rahoituksen sisään on ehkä merkittävin avaus. Eli EU pystyy ikään kuin kasvattamaan omaa budjettiaan lainarahalla. Tätä voi pitää periaatteellisena muutoksena. En näe sitä valtavana integraatioloikkana.
uutiskirje 
