Liikuntakulttuuri on hyvin kansainvälistä. Uudet, varsinkin tavalliselle kansalaiselle sopivat lajit leviävät verkossa, ihmisten kohdatessa – ja tutkimuksenkin kautta. Esimerkiksi käy sauvakävely, joka on kotiutunut Suomesta Venäjän Karjalaan 20 viimeksi kuluneen vuoden aikana hyvin.
Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat kertoo artikkelissaan ”Sauvakävely nuorentuu hankkeen avulla” lajin suosion valtavasta kasvusta ja Venäjän 43 eri alueelle suuntautuvasta hankkeesta. Kohteena ovat keski-ikäiset. Petroskoin sauvakävelyvalmentaja Jelena Jesina valaisee, miten tavoitteena on saada ikäihmisten ohella liikkumaan keski-ikäiset, koronarajoituksista kärsivät kansalaiset. ”Olen varma, että sauvakävely auttaa ihmisiä palaamaan normaaliin arkeen…”, toteaa myös hankkeen johtaja, venäläinen huippuluistelija Irina Slutskaja.
Mielenkiintoinen yhteensattuma on se, että olimme professori Hannu Itkosen kanssa parikymmentä vuotta sitten paljonkin liikkeellä Venäjän Karjalassa. Tavoitteena oli tutkia liikuntakulttuurin ja urheiluelämän murrosta Suomen lähialueella, Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa. Tilanne oli itänaapurissa vaikea, sillä liikunnan rahoitus oli tyrehtynyt.
Laatimassamme tutkimusraportissa kiinnitimme huomiota vapaaehtoistyöhön, Suomi-yhteyksiin, tutkijavaihtoon, liikuntakasvatukseen ja joukkoliikuntaan sekä sauvakävelyn ja erityisliikunnan mahdollisuuksiin itänaapurissa.
Raporttimme sai hyvän vastaanoton Karjalan tasavallassa etenkin, kun maratoonari ja petroskoilainen kansalaisaktivisti Eino Kivelä käänsi sen venäjäksi vuonna 2003. Tutkimuksen aikana haastattelimme piirien vastuuhenkilöitä ja matkustimme eri kohteisiin Petroskoin ulkopuolelle. Haastattelimme tuntitolkulla urheiluministeri Jevgeni Shorohovia, joka antoi käyttöömme myös auton ja kuljettajan.
Kävimme myös Petroskoin aloittelevan, eläkeläisnaisista koostuvan sauvakävelyklubin kokouksessa ja innostimme kehittämään toimintaa. Sauvakävely sai uutta vauhtia kuten myös yhteiset tapaamiset ja urheilutapahtumat esimerkiksi Varkauden, Kuopion ja Joensuun seurojen kanssa. Rahasta ja välineistä oli kova puute, ja niiden hankkimisessa suomalaisilla vapaaehtoisjärjestöillä oli merkittävä rooli.
Hieno kokemus oli käynti Kontupohjassa, jonne oli sellutehtaan tuella rakennettu koko kaupunki uuteen uskoon: uimahalli, jäähalli, hiihtostadion, rullasuksirata sekä palloilu- ja voimisteluhalli sekä kulttuuritalo. Tuolloinen tehtaanomistaja, ”Punainen paroni” Vitali Federmesser, ajeli vanhalla Ladalla, asusteli itse vaatimattomasti ja sijoitti paperi- ja kartonkitehtaan tuloista suurimman osan kaupunkinsa asukkaiden hyvinvointiin. Hän oli aito urheilumies ja vaihtoehto monille Venäjän rikastuneille oligarkeille!
Parhaimmillaan lähialueyhteistyö lisää ihmisten liikuntaa ja hyvinvointia. Lähialueyhteistyö voi myös syventää ihmisten välistä ymmärrystä ja vahvistaa molempien maiden kansalaisyhteiskuntia.
Kirjoittaja on FL, Venäjään erikoistunut tutkiva toimittaja ja kirjailija.
uutiskirje 
