Korona on roihahtanut monessa sairaanhoitopiirissä. Pirkanmaallakin ilmaantuvuusluku on nyt sitä luokkaa, että aika moni vastaantulija voisi minulle kyseisen viruksen antaa. Ihmiset on alkaneet kiitettävästi pitää maskeja. Kiitos siitä!
Minulle se kertoo, että maskin pitäjä ilmeisimmin haluaa suojata kanssakulkijoitaan. Hänen köhimisensä jäävät sinne oman maskin sisäpuolelle, eivätkä leviä pisaramerenä ilmaan.
Se hiukan harmittaa, ettei näe enää työkavereista ja asiakkaista kuin silmät. Silmät ovat sielun peili, sanotaan, mutta ihmisen olotilan lukemiseen tarvitaan muutakin. Olemus, kasvot, ilmeet. Ihmistä on vaikea hahmottaa ilman kasvoja kokonaisuudessaan. Vaan tämä on pieni murhe, olemmehan me kaikki kokeneet paljon muita, pahempia harmeja, huolia, taloudellisia vaikeuksia ja ehkä suruakin korona-aikana varmasti jokainen.
Jouluaattoon on nyt kolmisen viikkoa. Tiedättekin varmaan, mitä mieltä olen lahjoista ja jouluruuista: kotimaista, kotimaista ja kotimaista! Kotimaista ruokaa, ja lahjaksi kotimaisia tuotteita ja paikallisia palveluita.
Oma, tärkein joululahjatoiveeni liittyy koronan voittamiseen. Rokotteen jakelun alkamiseen on ehkä kolmisen viikkoa, sama aika kuin jouluaattoon. Nyt näkyy valoa tunnelin päässä: hoitohenkilökunta ja erityisriskiryhmät on kukaties rokotettu jo parin kuukauden päästä.
Meille on suotu tekniikan kehittyessä internetit, etäkokoukset ja kaikki muukin, joka mahdollistaa sosiaalisen yhdessäolon olematta yhdessä. Mikään ei kuitenkaan korvaa ihmisen läsnäoloa, läheisyyttä, yhteisyyttä, hellyyttä. Asioita, joita nyt ei ihan voi tietokoneella tai puhelimella hoitaa.
Toivotan kaikille kanssakulkijoille voimia vielä viimeiseen taaperrukseen ennen koronarokotteen tuloa, ja lempeää ja ihanaa joulunaikaa. Jouluna syksyn pimeys vaihtuu valoksi, päivä alkaa pidetä.
Kirjoittaja on myyjä ja luottamusmies.
uutiskirje 