Eduskunnan Pekka Haavisto -keskustelua viime perjantaina kuunnellessa mieleen muistui toinen Pekka. Viime helmikuussa kuollut vasemmistoliiton pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu Pekka Saarnio sai 1980-luvulla lempinimen Reilu-Pekka, koska tunnusti ottaneensa lahjuksia vuonna 1984.
Kyseisessä Naurissaaren kaavoitukseen liittyvässä lahjusjupakassa Saarnio ei ottanut rahaa itselleen vaan antoi ne SKDL:n vaalityöhön. Jos oikein muistan, Ilta-Sanomien jutussa Saarnio myönsi, että ”perkele, väärin tein”.
Ensi kerran vuonna 1968 valtuustossa aloittanut Saarnio palasi takaisin vuoden 1988 vaaleissa liki 30 vuodeksi. Rehti mies sai äänestäjiltä hairahduksensa anteeksi.
Reilu-Pekka tuli mieleen, koska ulkoministeri Pekka Haavistolle ja koko vihreällä puolueelle on mahdotonta myöntää reilusti, että perustuslakivaliokunnan ratkaisun mukaan Haavisto toimi lainvastaisesti viime vuonna al-Holin tapauksessa.
Itse asiassa Haavisto ja koko puolue yrittävät edelleen spinnata, että mitään väärää ei ole tehty ja kyse oli al-Holin lapsista. Kyse ei kuitenkaan ollut al-Holin lapsista vaan siitä, että Haavisto yritti lainvastaisesti siirtää kanssaan eri mieltä olleen virkamiehen toisiin tehtäviin.
Haavistolta kysyttiin perjantaina, myöntääkö hän toimineensa lainvastaisesti. Hän vastasi ottavansa moitteet vastaan, paneutuvansa kaikkiin mietinnön esiin tuomiin seikkoihin ja ottavansa perustuslakivaliokunnan huomiot ja moitteet lukuun kaikessa tulevassa toiminnassaan. Mutta ”väärin tein” -vastausta Haavistolta ei ole missään vaiheessa saatu.
Vielä tämän jälkeen vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo twiittasi perustuslakivaliokunnan todenneen, ”että syytteen nostamiselle ministeriä vastaan ei ole perusteita, mutta ministerin toiminnassa ulkoministeriön virkajärjestelyissä on moitittavaa. Tätä kunnioitamme”.
Ministerin toiminnan lainvastaisuuden Ohisalokin ohitti noin vain.
Miksi halkoa hiuksia muutamasta sanasta? Siksi, että seuraavaksi meillä ei ehkä olekaan kädenlämpöistä, humaania, punavihreää hallitusta, jonka pienet laittomuudet voi ohittaa, koska tarkoitus oli hyvä.
Mietitäänpä, että perussuomalainen ministeri syrjäyttäisi virkamiehen, joka ei suostu toimimaan tämän aivoitusten mukaan. Olisiko kevyt asia? No ei.
Koko Haavisto-näytelmä oli tietysti surkea esitys ja valitettava todiste eduskunnan tason heikentymisestä. Osa muistutuksen tekijöistä oli sinänsä laillisesti osallistumassa asiasta päättämiseen perustuslakivaliokunnassa. Kokoomuksen oikeistosiiven Wille Rydmanin hurskastelu oli kuvottavaa.
Samoin perussuomalaisten, jotka itse politisoivat viime kesän Juha Mäenpään asian käsittelyn ennen kuin perustuslakivaliokunta oli kokoontunut sen tiimoilta kertaakaan.
Valiokunnan demaripuheenjohtajan Johanna Ojala-Niemelän edellisen päivän puheet lehdistön kuriin laittamisesta taas kertovat, ettei oikeusvaltion ideaa ole sisäistetty kunnolla edes siellä, missä varsinkaan ei olisi yhtään varaa lipsua.
Politiikan toimittaja
uutiskirje 