Työn sukupuolten välisen palkkakuilun sulkemiseksi on jatkuttava, vaikka Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) irtaantui viime vuoden lopuksi kolmikantaisesta palkka-avoimuustyöryhmästä. Näin vaatii vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, opetusministeri Jussi Saramo.
”Hallitus on sitoutunut edistämään tasa-arvoa suomalaisessa yhteiskunnassa, joten ei ole vaihtoehto, ettei palkkakuilun kiinni kuromiseksi tehtäisi hallituskauden aikana vaikuttavia toimia”, Saramo kirjoittaa vasemmistoliiton verkkosivuilla tänään tiistaina.
Monelle tulee yllätyksenä, että Suomi sijoittuu yhä reilusti EU:n keskiarvon huonommalle puolella miesten ja naisten palkkaeroissa. Tuoreimpien tilastojen mukaan sukupuolten välinen palkkaero on tällä hetkellä 16 prosenttia. Naisen euro on siis 84 senttiä, kuten sanonta kuuluu.
Saramon mukaan hallituksella on keväällä edessään näytön paikka sukupuolten välisen palkkakuilun sulkemiseen tähtäävissä toimissa, vaikka se on puolentoista vuoden aikana onnistunut edistämään monella tapaa ihmisten arkea ja tasa-arvoa.
Kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma on toiminut vuodesta 2006. Sen aikana eli 14 vuodessa sukupuolten palkkaeroa on saatu kavennettua noin neljällä prosenttiyksiköllä.
”Meidän on yhdessä pystyttävä parempaan”, Saramo toteaa.
Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen samapalkkaisuusohjelma julkaistiin joulukuun lopulla. Merkittävät toimenpiteet jäivät vielä sopimatta.
”EK nakertaa omaa vaikutusvaltaansa”
Saramo toteaa työn palkka-avoimuuden lisäämiseksi olevan tällä hetkellä hallituksen pöydillä. Hän pitää avoimuutta keskeisenä keinona palkkatasa-arvon saavuttamiseksi. Esimerkiksi Islannissa palkka-avoimuuden lisääminen sekä perusteettomien palkkaerojen säätäminen rangaistavaksi on tuottanut hyviä tuloksia.
Palkka-avoimuuden lisäämisestä lainsäädännön keinoin on myös sovittu hallitusohjelmassa.
EK irtaantui kolmikantaisesta palkka-avoimuustyöryhmästä marraskuussa. Saramon mukaan yhteistyöstä irtaantuminen oli erittäin valitettavaa, mutta hänestä on selvää että työn palkkatasa-arvon edistämiseksi on jatkuttava myös ilman EK:n osallistumista.
”Palkka-avoimuuden edistämisestä on hallitusohjelmassa selvä kirjaus, jonka velvoittavuutta ei ole syytä kyseenalaistaa.”
Vetäytymällä yhteistyöstä EK nakertaa omaa vaikutusvaltaansa, Saramo katsoo.
Järjestön aiemmin ilmaisema kanta, jonka mukaan palkka-avoimuutta ja palkkatasa-arvoa koskevat “säännökset ovat kunnossa, eikä niihin tarvita muutoksia” on ministerin mielestä hyvin erikoinen. Hän patistaa työnantajapuolta julkistamaan uskottavat omat toimensa palkkatasa-arvon parantamiseksi yksipuolisen jarruttamisen sijaan.
”HUS työnantajapolitiikan pohjakosketus”
Saramo ottaa palkkatasa-arvon näkökulmasta kantaa myös kuukausia jatkuneeseen keskusteluun hoitajien koronalisistä. Se on ollut hänen mielestään valitettavaa seurattavaa.
”Miesvaltaisilla aloilla erilaiset haittalisät ovat onneksi yleensä arkipäivää, kun taas naisvaltaisilla kunta-aloilla vastaavia lisiä nähdään harvemmin.”
Eräänlainen pohjakosketus oikeudenmukaisessa työnantajapolitiikassa koettiin Saramon mukaan silloin, kun HUS vaati joulun alla voimaan valmiuslakeja varmistaakseen työvoiman riittävyyden joulupyhiksi ilman, että se oli ensin pyrkinyt sopimaan korona-ajan erityiskorvauksista.
”On selvää, että ihmisten perusoikeuksiin puuttuvia poikkeuslakeja ei tule ottaa käyttöön ennen kuin normaalit työnantajapuolen keinot on otettu käyttöön. Näin on luonnollisesti oltava niin nais- kuin miesvaltaisillakin aloilla.”
Hoitajien ja HUSin välisten kariutuneiden neuvotteluiden jälkeen HUS ilmoitti pienistä korotuksista vuorokohtaisiin ylimääräisiä vuoroja koskeviin korvauksiin, sekä vuosiloman siirtoa koskevasta kertakorvauksesta. Tehyn mukaan korotukset jäivät kuitenkin varsin pieniksi.
Saramo kirjoittaa palkkatasa-arvon lisääntyneen vaivalloisin askelin pitkin 2000-lukua.
”Nykyisellä hallituspohjalla on saatava aikaan merkittäviä edistysaskelia. Ensimmäinen näytönpaikka hallituksella on palkka-avoimuustyöryhmän työn valmistuessa”, hän kirjoittaa.