Vanhusten hoivasta keskusteltiin kiivaasti viime eduskuntavaalien alla. Julkisuuteen nousi tuolloin ongelmia yksityisissä hoivakodeissa, kuten Esperi Caren, Mehiläisen ja Attendon toimipisteissä.
Eikä julkisella puolellakaan kaikki suju kuin tanssi. Suuri huoli on työntekijöiden riittävyydestä ja jaksamisesta, vaikka Marinin hallitus sääti hoitajamitoituksen parannuksen. Koronaepidemia on pitänyt vanhushoivaa lujilla.
Pelko koronaepidemian leviämisestä on ollut todellinen. Suomessa hoivakodit ovat välttäneet Ruotsin hoivakotien kurimuksen, jossa koronavirus on levinnyt tuskallisen laajasti. Suomessa vanhusten hoivassa tapahtui ylilyöntejä karanteeneissa ja rajoituksissa, mutta ne olivat Ruotsin vanhusten kuolinlukuihin verrattuna vähäisiä.
Vähemmän on keskusteltu surusta ja murheesta, jota moni läheinen kokee omaisensa kuoltua, jos jää epäilys riittämättömästä hoivasta. Epäilys ja suru saattavat jäytää vuosia. Samaan aikaan, kun Suomessa käytiin keskustelua hoivan puutteista, menehtyi ikääntynyt ihminen, yksi monien joukossa.
Hänet lähetettiin hoivapaikasta sairaalaan, jossa hän sai hoitoa. Jossain tapahtui tietokatkos, ja hänet päästettiin kotiin, vaikka hänen olisi pitänyt palata hoivapaikkaansa. Hän ilmoitti menevänsä kotiin, ja sinne hän pääsi, vaikka näin ei olisi pitänyt tapahtua.
Puolisolle on edelleenkin mysteeri, miten hän onnistui edes avaamaan lukot ja pääsemään yksin sisään. Puolisolla ei ollut tietoa hänen sairaalareissustaan.
Potilaan oltua ”kadoksissa” puolitoista vuorokautta hänet löydettiin yksin kotoa. Hän pääsi takaisin hoivakotiin, ja samana päivänä hän menehtyi.
Puoliso on varma tapahtuneesta hoitovirheestä. Asiaa ei auta, että tapahtunut on selvitetty Valvirassa, eikä mitään hoitovirhettä ilmennyt.
Selvityksestä on kertynyt iso nippu paperia, sillä kaikilta asianosaisilta ja asianosaisiksi arvioiduilta on kartoitettu tapahtumien kulkua.
Hoitoketjussa näyttää tapahtuneen kaksi olennaista asiaa, joita ei olisi pitänyt tapahtua. Huonossa kunnossa ollut hoivakodin asukas lähtee yksin sairaalaan, eikä tieto kulje riittävän hyvin hoivakodin ja sairaalan välillä.
Potilas oli uskottava selittäessään haluavansa kotiin. Hänet kotiuttaneella työntekijällä ei ollut tietoa, ettei häntä voi päästää yksin kotiin. Tapahtui inhimillisiä katkoksia tiedonkulussa.
Hoidosta tehdyissä selvityspapereissa ei tule esiin hoitovirheitä eikä ongelmia tiedonkulussa.
Omainen murehtii asiaa vielä kolmen vuoden jälkeen. Epäilys siitä, että menehtyminen olisi voitu estää, kalvaa. Myös hoidon tutkinta epäilyttää, eikä hän koe saaneensa tarpeeksi tukea. Tarjolla kyllä oli, mutta hän koki tuen omalta kannaltaan vääränlaiseksi.
Asiakirjat todistavat, ettei laiminlyöntejä ole tapahtunut. Asia on siltä osin loppuun käsitelty, mutta omaista epäilykset eivät jätä rauhaan.
Paras tae hoitoketjujen aukottomuuden turvaamiseksi on riittävä henkilökunta. Tässä tapauksessa yhtenäinen tietojärjestelmä, jossa potilaan tiedot olisivat olleet sekä hoivakodissa että sairaalassa tiedossa, olisi ollut tarpeen.
Valitettavasti aukotonta järjestelmää ei ole. Toivon mukaan sote-uudistus tuo varmuutta hoitoketjujen toimivuuteen.
Päätoimittaja
uutiskirje 
