Ystäväni pianonvirittäjä viritti kuluvalla viikolla 22 pianoa. Se on paljon. Vuosi sitten tähän aikaan hänellä ei ollut yhtään pianoa viritettävänä. Hänen suuri työllistäjänsä ovat julkiset laitokset: kirjastot ja teatterit. Kun koronapandemia alkoi toden teolla, kaikki kulttuurilaitokset suljettiin. Työt loppuivat.
Mikään hallituksen lanseeraama tukimuoto ei osunut pianonvirittäjään.
Syksyn mittaan töitä putoili harvakseltaan yksityisiltä pianonomistajilta. Jotkut kutsuivat pianonvirittäjän virittämään vuosia käyttämättä olleita pianoja. Etenkin eristyksissä pitkään olleille vanhuksille pianon kuntoa tärkeämpää oli saada tarjota kahvit ja pullat.
Kulttuurialalla ylipäätään monelta työt loppuivat kuin seinään runsas vuosi sitten. Moni on lisännyt tuloja opettamalla. Myös opetustyöt vähenivät.
Moni vaihtoi alaa. Laulajatuttavani opiskeli uuden ammatin. Hän on nyt yrittäjä ja ensimmäistä kertaa elämässään vastentahtoinen veronmaksaja. Niin paljon huippuosaajaa suututtaa se, että hän menetti työnsä, mutta maan hallitus jätti hänetkin oman onnensa nojaan.
Kulttuuri- ja tapahtuma-alan tekijöitä eivät ole ainoastaan ne, jotka esiintyvät. Pianonvirittäjät ovat pieni ammattiryhmä, mutta tällaisia pieniä ryhmiä on kulttuuri- ja tapahtuma-alan ammattilaisissa paljon. Keikkabussikuskit, miksaajat, lipunmyyjät, tarjoiluhenkilökunta, lavasterakentajat, puvustajat, kampaajat…
Samaan aikaan kansa kaipaa elävää kulttuuria ja taidetta. Ja onhan sitä tarjolla. Teatteriin pääsee, mutta esimerkiksi Helsingin kaupunginteatteriin pääsee vain 20 prosenttia tavallisesta katsojamäärästä. Oopperaa näkee vain 300 henkeä normaalin 1300 sijaan näytöstä kohti.
Hankalaksi tilanteen tekee myös se, että etukäteen ei voi tietää, millaiset määräykset ovat milloinkin voimassa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun rajoitukset ovat nyt voimassa 12. syyskuuta asti.
Kansallisooppera vastasi viime viikonvaihteessa kulttuurialan koronaväsymykseen kertomalla, että ei noudata avin määräyksiä tarkalleen. Käytännössä se sovelsi niitä vain pienin osin. Sen toimintaa kutsuttiin kuitenkin koronakapinaksi. Aika pientä on suomalainen kapinointi.
Kulttuurialan ja luovien alojen merkityksestä kertoo se, että Euroopassa ne muodostivat ennen koronaa jo 4,4 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja työllistivät yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin tietoliikenne ja autoteollisuus yhteensä. Suomessa osuus on 3,3 prosenttia.
Euroopan tekijänoikeusjärjestöjen kattojärjestö GESAn tutkimuksen mukaan koronavirus on iskenyt luovalle alalle vielä matkailualaakin pahemmin. Kulttuuri ja luovat alat ovat heti lentoliikenteen jälkeen pahiten koronasta kärsinyt toimiala. Ala menetti vuonna 2020 liikevaihdostaan 31 prosenttia. Pahiten kärsivät musiikki, joka menetti tuloista 75 prosenttia, ja esittävät taiteet, 90 prosenttia.
Vaikutukset ovat todennäköisesti pitkäaikaisia: EY:n tuoreen Future Consumer Indexin mukaan 46 prosenttia vastaajista ei uskaltaisi mennä konserttiin moneen kuukauteen ja 21 prosenttia moneen vuoteen.
Kulttuuri ja taidealat tarvitsevat tukea valtiovallalta pitkään. Muutaman kuukauden tuki ei riitä.
uutiskirje 
