Sota on yhteiskunnallinen ilmiö siinä missä talojen rakentaminenkin. Sodista ei vain ole enää sellaista taloudellista hyötyä yhteiskunnille kuin ennen maailmansotia (ehkä poikkeuksena ne sodat, jotka käydään miehittäjien karkottamiseksi maasta). Kun toivottuja tuloksia ei aseilla saavuteta, yhä harvemman valtion johto haluaa niitä kalistella.
Taloudellisen hyödyn tavoittelun sijasta sotien syynä ovat nykyisin useimmiten hyökkäävän valtion sisäiset valtataistelut. Margaret Thatcher halusi varmistaa uudelleenvalintansa osallistumalla Falklandin sotaan 1982. Samaan tähtäsi myöhemmin hänen kollegansa Tony Blair Jugoslavian hajoamiseen liittyvissä sodissa. Tässä sodassa myös Bill Clinton yritti saada kansan unohtamaan seksiseikkailunsa. Ehdottomaksi ykköseksi nousee kuitenkin George Bush nuorempi aloitettuaan vaalivoittonsa varmistamiseksi ”terrorismin vastaisen sodan”, jonka seuraukset ovat olleet yhtä ikäviä ja josta irtipääsy on ollut yhtä vaikeaa kuin Vietnamin sodasta.
Vallan lujittaminen ja laajentaminen ei aseellisin keinoin ole ollut aivan yksinkertaista. Sen sijaan pehmein keinoin tavoitetta on vähintäänkin lähestytty. Esimerkiksi Vietnam on turvautunut kapitalistiseen markkinatalouteen välttyäkseen kauppasaarrolta. Myös Kiina on käyttänyt kapitalismin vipusimia saaden läntisen ryhmittymän vähin erin luopumaan taloudellisesta syrjinnästä. Esimerkkejä siitä, kuinka sotilaallinen voimankäyttö käy yhä tehottomammaksi kaupallisten suhteiden kehittämiseen verrattuna, on paljon enemmän.
Tuo pehmeä valta on kuitenkin aiheuttanut sen, että rikkaat ovat rikastuneet entistäkin enemmän. Pääomien keskittyminen yhä harvempien käsiin jatkuu ja näyttää aiheuttavan samankaltaisia tulevaisuuden rakentamisen seuraamuksia kuin sodat. Ja ne ongelmat, joita on voimankäytöllä uskoteltu ratkaistavan, ovat jääneet entiselleen ja joskus jopa pahentuneet.
Koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavat ongelmat, kuten väestön hallitsematon kasvu, ympäristön tuhoutuminen, pandemiat, sodat, demokratiavaje ja taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu, vaativat kaikkien yhteisiä ponnisteluja tullakseen ratkaistuiksi tulevaisuutta turvaavalla tavalla.
Markku J. Kekäläinen
Espoo