Kun tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan nimi julkistettiin lokakuussa, monet tansanialaiset olivat uutisen kuultuaan hetken ymmällään. Uutisissa puhuttiin tansanialaisesta Nobel-palkinnon saajasta, mutta paikan päällä Tansaniassa harva oli koskaan kuullutkaan kirjailija Abdulrazak Gurnahista. Hänen kirjojaan ei ollut edes myynnissä tansanialaisissa kirjakaupoissa.
Brittiläisen siirtomaavallan aikaisessa Sansibarissa nykyisessä Tansaniassa syntynyt Abdulrazak Gurnah on Kentin yliopistossa Englannissa vuosikymmenien ajan vaikuttanut kirjallisuuden professori, joka on kirjoittanut kaikkiaan kymmenen romaania ja ollut aiemmin parikin kertaa ehdolla englanninkielisen kirjallisuuden arvostetun Booker-palkinnon saajaksi.
Gurnahin romaanit kertovat maanläheisellä tavalla ihmiskohtaloista siirtomaavallan aikaisessa Itä-Afrikassa tai elämästä maanpakolaisuudessa takavuosien Englannissa.
Gurnah on kirjoittanut kirjansa englanniksi, ja ne on kaikki julkaistu Englannissa – pitkälti Euroopassa asuvalle, Afrikan maista ja kulttuureista kiinnostuneelle yleisölle.
Tansaniassa ja Sansibarissa valtakielenä on swahili. Vain koulua käynyt väestö tai turistien kanssa työskentelevät puhuvat englantia. Poliitikot mielellään myös kannustavat ihmisiä käyttämään pelkästään swahilia.
Kirjankustantaja Mkuki Bgoyan mielestä olisi kuitenkin tärkeää, että tansanialaiset lukisivat Gurnahin teoksia.
– Itä-Afrikassa ihmiset ovat tottuneet näkemään maailman ulkopuolisin silmin. Mutta Gurnahin teoksissa voimme nähdä itsemme paikallisin silmin, Bgoya totesi Britannian yleisradioyhtiön BBC:n haastattelussa.
Mkuki Bgoyan Dar es Salaamin keskustassa sijaitsevaan kirjakauppaan saatiinkin juuri viime viikolla myyntiin uusi erä Abdulrazak Gurnahin tunnetuimpia romaaneja.
Itse asiassa kirjakaupassa oli myös joitain vuosia sitten myynnissä Gurnahin kirjoja, mutta kysyntä oli silloin sen verran vähäistä, että kun kirjat loppuivat varastosta, uusia ei hankittu.
Ulkomailla julkaistut kirjat ovat paikalliseen hintatasoon nähden kalliita, eikä useimmilla ole niihin varaa. Nuoria taas houkuttavat pikemminkin digitaaliset mediat. Kun Tansaniassa ei oikein muutenkaan ole vahvaa lukemisen kulttuuria, niin kirjakaupoissa myydään usein lähes pelkästään koulukirjoja.
Tansanian poliittinen johto ei oikein tiennyt, kuinka reagoida Abdulrazah Gurnahin palkintouutiseen. Onnittelut tulivat viiveellä ja olivat hassusti muotoiltuja.
Gurnah lähti vuonna 1968 parikymppisenä maanpakoon Sansibarin saarivaltakunnasta, joka oli verisen vallankumouksen jälkeen yhdistynyt Manner-Tansanian kanssa liittovaltioksi. Paikallisen sulttaanin syrjäyttämisen jälkeen tuhansia Sansibarin arabeja ja aasialaisia surmattiin, ja monet pakenivat ulkomaille.
Arabitaustaiseen sukuun kuulunut Gurnah lähti Englantiin ja palasi Sansibariin ensimmäisen kerran vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
Hän ei ole Tansanian vaan Ison-Britannian kansalainen.
Nobel-palkinnon tuoman julkisuuden ansiosta Gurnahin kirjoja ollaan vihdoin kääntämässä myös swahiliksi. Ensi vuoden alussa ilmestyy swahilinkielinen käännös kirjasta Paradise (Paratiisi).
Kirja kertoo velkaantuneen majatalonomistajan pojasta, joka myydään arabikauppiaan palvelijaksi mukaan kauppakaravaaniin Intian valtamereltä 1900-luvun alun Kongoon.
Gurnahin ensimmäinen suomenkielinen käännös tulee kauppoihin huhtikuussa, kun hänen vuosi sitten ilmestynyt romaaninsa Afterlives julkaistaan Tammen Keltaisessa kirjastossa nimellä Loppuelämät.
Romaanissa kuvataan neljän päähenkilön elämänkohtaloita Intian valtameren rannikolla sijaitsevassa pikkukaupungissa Saksan julman siirtomaavallan ajalta Tansanian itsenäistymiseen asti.
Nobel-palkinnot jaetaan 10. joulukuuta Tukholman kaupungintalolla ja rauhanpalkinto Oslossa. Tänä vuonna palkinnonsaajien esitelmät pidetään koronan takia etänä. Palkintoseremoniat esitetään tv:ssä ja Nobel-säätiön verkkokanavilla.
uutiskirje 
