Pohjoismaat, eli Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti ovat läheisesti toisiaan muistuttavia valtioita niin sosiaalisilta oloiltaan kuin poliittisilta järjestelmiltään. Kaikissa on suhteellisen hyvin toimiva, verorahoin rahoitettu hyvinvointivaltio. Vaikka Ruotsi, Tanska ja Norja ovatkin monarkioita, hallitaan kaikkia Pohjoismaita parlamentarismiin perustuvalla monipuoluedemokratialla.
Pohjoismaista Norja, Tanska ja Islanti ovat jo Nato-maita, ja toukokuussa 2022 myös Suomi ja Ruotsi jättivät hakemuksensa liittouman jäseniksi. Tanska, Suomi ja Ruotsi kuuluvat EU:hun, mutta vain Suomi kuuluu yhteisvaluutta euroon. Pian Suomesta tulee ainoa Pohjoismaa, joka kuuluu kaikkiin edellä mainittuihin instituutioihin.
Koska pohjoismaiset yhteiskunnat muistuttavat suurilta osin toisiaan, on vain luonnollista, että pohjoismaiset vasemmistopuolueet muistuttavat toisiaan. Jokaisen Pohjoismaan vasemmistopuolueet ovat punavihreitä, ja niille tärkeitä asioita ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä tasa-arvo- ja ympäristöasiat. Pohjoismaisilla punavihreillä puolueilla on oma yhteistyöjärjestö, Pohjoismainen vihreä vasemmisto, jonka pääsihteerinä toimii suomalainen Mia Haglund.
Suomen vasemmistoliiton läheisin ja tärkein yhteistyökumppani on koko puolueen olemassaolon ajan ollut Ruotsin vasemmistopuolue Vänsterpartiet, joka sai kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa kesällä 2021. Tuolloin puolueen puheenjohtaja Nooshi Dadgostar oli avainroolissa kaatamassa demaripääministeri Stefan Löfvenin hallitusta valtiopäiviltä saadulla epäluottamuslauseella. Vänsterpartiet on kuitenkin vasemmistoliittoa EU-vastaisempi, ja puolue vastustaa tiukasti Ruotsin liittymistä euroon.
Islannissa paikallinen punavihreä puolue Vinstri græn eli vihreä vasemmisto on tällä hetkellä parlamentin kolmanneksi suurin puolue, ja se muodostaa hallituksen yhdessä kahden muun puolueen kanssa. Islanti on ainoa Pohjoismaa, jossa on punavihreä pääministeri: Vinstri grænin puheenjohtaja Katrín Jakobsdóttir on toiminut maansa pääministerinä vuodesta 2017.
Punaiset vihreät ja vihreät punaiset
Tanskassa vaikuttaa kaksi merkittävää punavihreää puoluetta, jotka molemmat ovat myös Pohjoismaiden vihreän vasemmiston jäsenpuolueita: Sosialistinen kansanpuolue SF sekä Yhtenäisyyslista Enhedslisten.
Edellä mainituista Sosialistinen kansanpuolue on eräänlainen poliittinen outolintu. Vaikka puolueen juuret ovat Tanskan laitavasemmistossa, on Sosialistinen kansanpuolue nykyään osa Euroopan vihreitä ja puolueen europarlamentaarikot istuvat vihreiden ryhmässä Euroopan parlamentissa. Hallitusvastuussa SF on ollut kerran: puolueella oli kuusi ministerinsalkkua demaripääministeri Helle Thorning-Schmidtin vähemmistöhallituksessa vuosina 2011–14.
Sosialistisen kansanpuolueen paras vaalitulos saavutettiin vuonna 1987, kun puolue sai 14,6 prosentin ääniosuuden ja 27 paikkaa Tanskan 179-paikkaiseen parlamenttiin eli kansankäräjille. Viimeisimmissä, vuoden 2019 vaaleissa SF sai 7,7 prosenttia äänistä ja 14 paikkaa. Vuonna 2020 puolueen paikkamäärä nousi viiteentoista, kun kansanedustaja Rasmus Nordqvist loikkasi SF:n riveihin vihreästä Alternativet-puolueesta.
Toinen Tanskan punavihreistä puolueista, Yhtenäisyyslista eli Enhedslisten syntyi 1980-luvun lopulla, kun kolme pienempää vasemmistopuoluetta yhdisti voimansa. Vuoden 2019 vaaleissa puolue sai kansankäräjille 13 paikkaa. Yhtenäisyyslistalla ei ole varsinaista puheenjohtajaa, vaan sitä johtaa kollektiivisesti 25-jäseninen puoluehallitus. Puolue on kuitenkin valinnut itselleen puhehenkilön, ja nykyisenä puhehenkilönä toimii 30-vuotias kansanedustaja Mai Villadsen.
Sekä SF että Enhedslisten menestyvät gallupeissa kohtalaisesti saaden mielipidemittauksissa kannatusta kahdeksan prosentin molemmin puolin. Sekä SF että Enhedslisten tukevat tällä hetkellä Tanskan demaripääministeri Mette Fredriksenin vähemmistöhallitusta, mutta kummallakaan ei ole siinä ministerinsalkkuja.
SF on kahdesta puolueesta EU-myönteisempi, kun taas Enhedslisten on tiukan euroskeptinen. Enhedslistenkään ei kuitenkaan enää kannata Tanskan EU-eroa. Tanskan Nato-jäsenyys on toinen puolueita jakava kysymys. Enhedslisten on pitkään kampanjoinut Tanskan Natosta eroamisen puolesta, kun taas SF hyväksyy Naton osana Tanskan puolustusratkaisua.
Tanskan poliittisista puolueista puhuttaessa on mainittava myös sen siirtomaiden vasemmistopuolueet: Grönlannin itsenäisyysliike Inuit Ataqatigiit sekä Färsaarten tasavaltalainen puolue Tjóðveldi. Molemmat puolueet kuuluvat Pohjoismaiden vihreään vasemmistoon, ja edellä mainituilla on yksi kansanedustaja Tanskan kansankäräjillä.
Norjan punaiset ja vielä punaisemmat
Hieman samalla tavalla kuin Tanskassa, vaikuttaa Norjassa niin ikään kaksi vasemmistopuoluetta: Punavihreä Sosialistinen vasemmistopuolue SV sekä laitavasemmistolainen Punainen puolue (Rødt). Näistä SV on vanhempi ja vakiintuneempi osa Norjan poliittista järjestelmää. SV osallistui Työväenpuolueen johtamiin punavihreisiin hallituksiin vuosina 2005–2013.
Näistä kahdesta SV on selkeästi ja leimallisesti punavihreä ympäristöpuolue, kun taas Punainen puolue on keskittynyt voimakkaammin perinteisiin, vasemmistolle tärkeisiin työelämän ja toimeentulon kysymyksiin.
Vuoden 2021 suurkäräjävaaleissa sekä Sosialistinen vasemmistopuolue että Punainen puolue ottivat voiton. SV kasvatti paikkamääräänsä 11 kansanedustajasta kolmeentoista, kun taas Punaisen puolueen paikkamäärä pomppasi yhdestä paikasta seitsemään.
SV kutsuttiin uuden hallituksen neuvotteluihin syyskuussa 2021, mutta puolueen puheenjohtaja Audun Lysbakken jätti neuvottelut sosiaalidemokraattien ja keskustapuolueen kanssa, sillä hallitukseen pyrkivät puolueet olivat jo valmiiksi erimielisiä ympäristö- ja talouskysymyksistä. Eniten erimielisyyttä syntyi maan öljypolitiikasta, päästövähennyksistä, ympäristönsuojelusta ja verotuksesta. Lopulta sosiaalidemokraatit muodostivat keskustapuolueen kanssa vähemmistöhallituksen, jonka pääministeriksi nousi demareiden Jonas Gahr Støre.
Punainen puolue sai ensimmäisen kansanedustajansa Norjan suurkäräjille vuonna 2017 ja kasvatti paikkamääräänsä seitsemään vuonna 2021. Punaisen puolueen ohjelma on pohjoismaisittain hyvinkin radikaali: se vaatii kapitalismin korvaamista sosialistisella järjestelmällä, ja puolueen lopullisena tavoitteena on luokaton yhteiskunta. Puolueen puheenjohtajana on vuodesta 2012 toiminut Bjørnar Moxnes.
Sekä Sosialistinen vasemmistopuolue että Punainen puolue vastustavat jyrkästi Norjan EU-jäsenyyttä. SV on perinteisesti vaatinut myös maan eroa Natosta, mutta Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on saanut puolueen aloittamaan sisäisen keskustelun aiheesta. Aikaisemmin SV on kannattanut pohjoismaista puolustusliittoa, mutta tuo tavoite alkaa olla aikansa elänyt kaikkien Pohjoismaiden ollessa pian Nato-maita.
uutiskirje 