Onpa mukavaa, että kaveristani Kari Uotilasta on tehty kirja. En ole sitä vielä hankkinut – en siis lukenutkaan. Mutta ehtiihän tässä.
Se oli 1980-lukua, kun sain Karin vaaliesitteitä jaettavaksi. Emme silloin vielä tunteneet toisiamme. Se oli SKDL:n aikaa. Jonakin kesänä Lohjalla oli puolueen maakuntajuhlat ja istuin katsomossa. Viereen tuli tutun näköinen mies poikansa kanssa. Tunnistin, että tuohan on se Uotila, jonka mainoksia olen jakanut. En kuitenkaan tehnyt tuttavuutta siinä vaiheessa.
Joskus myöhemmin kohtasimme Metallin KD-ryhmän jutuissa. Sitten tuli vuosi 1990 ja vasemmistoliitto. Olin perustamiskokouksessa Mäntsälän SKDL:n edustajana. Evästyksenä oli, että kannattaisi äänestää Claes Anderssonia puheenjohtajaksi.
Kuitenkin siinä puheenjohtajaehdokkaitten esittelyssä yht’äkkiä päätinkin äänestää Karia. Olimme jo tuttuja ja ammatillisestikin ”virkaveljiä”. Ja jotenkin ajattelin, että äänestänpä työmiestä. No, Clasu voitti, eikä se harmittanut.
Ammattiosastoni täytti 50 vuotta, ja saimme Karin juhlapuhujaksi. Perustimme Mäntsälään vasemmistoliiton osaston, ja siihenkin saimme Karin paikalle edustamaan puolueemme johtoa. Kun sitten mietimme, mikä osastomme nimeksi, niin Kari ehdotti, että se voisi olla ”Mäntsälän Vasemmisto”. Hiukan kakistelimme, että mitähän paikalliset demarit tykkäävät – vasemmistoa hekin ovat. No, tuon nimen päätimme ottaa, eikä siitä kummempaa polemiikkia tullut.
Metallin Vasemmiston tilaisuuksissa tapasimme usein, ja monissa vaaleissa näimme Mäntsälässä Karin vaalibussin. Ja minä kun tahkoa kuljettelen tapahtumissa, niin onpa Kari useammankin kerran sitä pyörittänyt. Kerran järjestin hänelle kuntavierailun Mäntsälään. Kävimme tutustumassa ammattikouluun, ja sen jälkeen tapasimme kunnanjohtajan. Tähän tapaamiseen sain yhdistettyä myös lehdistötilaisuuden.
Kotikatuni miesväki kävi takavuosina saunailloissa pari kertaa vuodessa. Naisväkemme sanoi aina lähtiessämme, että ”huru-ukot” menee. No tästähän saimme nimen epämuodolliselle yhteisöllemme. Kerran vein mukanani Karin saunailtaan. Hän hieman epäröi, että ihanko tuntemattomien äijien joukkoon. Vaan kaikkien kaveri hänestä tuli jo eka kerralla. Toinenkin kerta järjestyi, mutta siinä välissä hän oli jo kutsunut meidät eduskuntaan.
Ammattiosastoni väkeä ja sukulaisiani olen muutaman kerran vienyt eduskuntaan, ja Kari Uotila on isännöinyt vierailuja. Ja lähettänyt joulukortit näille.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
lehti 