KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Työväen kulttuuria vai kulttuuria työväelle?

Antti Tuisku laulamassa twerkkaamisesta pääoman luomassa ristipaineessa voi toki olla melko lähellä alkuperäisen työväenmusiikin ideoita, mutta duuriin sävelletyssä jumputuksessa ei olla aivan samanlaisen paatoksen äärellä kuin brechtiläisessä musiikkiteatterissa, kirjoittajat toteavat.

Antti Tuisku laulamassa twerkkaamisesta pääoman luomassa ristipaineessa voi toki olla melko lähellä alkuperäisen työväenmusiikin ideoita, mutta duuriin sävelletyssä jumputuksessa ei olla aivan samanlaisen paatoksen äärellä kuin brechtiläisessä musiikkiteatterissa, kirjoittajat toteavat. Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen

Ahponen, Labbas ja Närhi jatkavat vasemmistolaisen termistön ruotimista. Tällä kertaa nakerretaan työväenkulttuurin jalustaa. Kirjoittajat eivät ole vakuuttuneita perinteen elinvoimaisuudesta tai edes sen mielekkyydestä.

Tatu Ahponen, Antti-Veikko Labbas ja Henri Närhi
18.9.2022 9.55
Fediverse-instanssi:

”Tämä on uuden ajan työväenmusiikkia” on hihkaisu, jota kuulee toisinaan vasemmistolaisten toimijoiden suusta. Sillä pyritään vakuuttamaan kuulija siitä, että muinainen käsite “työväenkulttuuri” on edelleen voimissaan. Valkeakoskella on tätä varten pyhitetyt musiikkijuhlat, vappuna nokkelat toimittajat antavat aiheesta esimerkkejä ja joskus yksittäinen artisti voikin tehdä kunniaa perinteelle.

Vasemmiston keskuudessa pyritään jopa väkisin löytämään uusia artisteja tai vähintään tulokulmia, jotta voitaisiin puhua vielä jostakin omasta kulttuurista. Tässä on pohjimmiltaan kyse epätoivoisesta pyrkimyksestä säilyttää sirpaloituvassa maailmassa niitä pieniä säleitä, joiden varaan voisi vielä rakentaa voimakkaan vasemmistolaisen identiteetin.

Lahoava merkitys

ILMOITUS
ILMOITUS

On syytä tarkastella, mitä työväenkulttuuri ylipäänsä edes tarkoittaa. Kelpaako se ollenkaan identiteetin rakennuspalikoiksi tämän päivän Suomessa?

Työväenkulttuuri syntyi aikana, jolloin työväestöllä ei ollut asiaa ns. kansallisen kulttuurielämän piiriin. Galleriat, konserttisalit ja kirjalliset piirit olivat tavalliselle kansalle vierasta ajanvietettä. Tämä vastakkainasettelu loi tarpeen tehdä jotain omaehtoisesti.

Kyse oli laajemmasta ilmiöstä, jolloin oli täysin mahdollista elää ja kuolla pelkästään työväenliikkeen johtamien toimintojen piirissä. Vanhemmat tapasivat työväentalon tansseissa, tehtaan piipun alla vartuttiin ja lopulta Elanto tarjosi myös hautauspalvelut.

Tällainen elämänkaari on nykyisin todellinen poikkeus kaikista normeista. Voisi sanoa, että ainut jäljellä oleva tällaisen kaiken kattavan kulttuurin pilari on S-Ryhmä, joka tarjoaa palveluja ruuasta tankkaukseen ja ravintoloista hotelleihin. Kuitenkaan harva vasemmistolainen pitää nykyään hyvänä elämänä sitä, joka tapahtuu pelkästään S-Ryhmän hellässä huomassa.

Työväenliikkeen toimintoja ei hyödynnettykään työväen toimesta aina pelkästä aatteen palosta tai uskosta niiden paremmuuteen, vaan siksi, että vaihtoehtoa ei ollut. Valkoinen, porvarillinen Suomi ei hyväksynyt työväenkirjailijoita kaanoniinsa ja työväenurheilijoita kilpailuihinsa. Juuri siksi työväenkulttuuri asettui vastakulttuuriksi verrattuna porvarilliseksi miellettyyn korkeakulttuuriin.

Miten tähän on tultu?

Nykyään asia on toisin. Vaikka korkeaksi mielletty kulttuuri saakin huomattavia avustuksia ja sillä on edelleen kanonisaatio turvanaan, on se käyttötarpeensa osalta kutistunut lähes alakulttuuriksi. Porvari ei brassaile tänä päivänä oopperalipuilla, vaan ottaa rennon selfien juhannusfestareilla havaijipaita päällä. Kättä koristava kuohuviinilasi voi olla jo raskauttava merkki orastavasta elitismistä.

Stereotyyppisestä yläluokan snobbailusta siirryttiin ensin juppimentaliteettiin ja lopulta hipsterielitismiin; sen sijaan, että haluttaisiin juoda mahdollisimman kalliita viinejä, etsitään oluita, bändejä tai elokuvia, joita kukaan muu ei vielä ollut kokeillut.

Kun tämäkin alkoi vaikuttaa liian elitistiseltä, keksittiin tilalle poptimismi. Kaupallista popmusiikkia pyritään uudelleen tulkitsemaan radikaalina taiteena ja Marvel-spektaakkelit nostetaan Fellinin rinnalle elokuvataiteen muotona. Antti Tuisku laulamassa twerkkaamisesta pääoman luomassa ristipaineessa voi toki olla melko lähellä alkuperäisen työväenmusiikin ideoita, mutta duuriin sävelletyssä jumputuksessa ei olla aivan samanlaisen paatoksen äärellä kuin brechtiläisessä musiikkiteatterissa.

Jokainen näistä askeleista on ollut vain osoitus siitä, miten kauas on siirrytty vanhoista ajoista; oopperatietoisuudellaan brassaileva täti on vähintään yhtä vanhentunut stereotyyppi kulttuurielitististä kuin silinterihattuinen Monopoli-mies kapitalistista.

Kenen ehdoilla laulat?

Myös työväenkulttuuri on alakulttuuri. Se on vain vähemmän suosittu alakulttuuri. Työväenkulttuurin asioista ei tee työväenkulttuuria se, että työväki kuluttaisi niitä, mitä se yleensä ei tee. Tähän ei riitä edes se, että nämä teokset kertovat työväestä. Olennaista on ymmärtää, että ne edustavat voimakkaasti vasemmistolaisen ideologian värittämää kulttuuria. Työväenkulttuuri onkin tässä eräänlainen koodisana.

Tietysti vahva ideologisuus sinänsä ei tee kulttuurista mitenkään vääränlaista. Päinvastoin – kulttuuri on aina ollut ideologista. Vasemmistolainenkin voi myöntää, että esimerkiksi Dostojevskin, Tolkienin tai Sibeliuksen teosten suuruutta ei pilannut tekijöiden konservatiivinen ja nationalistinen ideologia, vaan päinvastoin nämä olivat erottamaton osa niiden tenhovoimaa.

Kuitenkin on kysyttävä, onko pääosassa tuotos itse vai ideologian pakkosyöttö. Jos politiikan kärrit asetetaan taiteen hevosen edelle, hyvin usein ei saada aitoa kulttuuria vaan agitpropia, jota tulevat sukupolvet käsittelevät lähinnä koomillisena.

Vanhat virret riippakivenä

Toisaalta työväenkulttuurin nykymääritelmään ei riitä vain ideologisuus, vaan tarvitaan yleensä myös jotain kiinnittymistä fossiloituneeseen historialliseen perintöön. Perinteisesti vanhat työväenlaulut ovat marsseja, alavireisiä kansanlauluja tai kömpelöä jatsihumppaa. Näiden lisäksi voidaan katsoa erilaiset liedlaulut ja selkeästi kuorolle sävelletyt hymnit.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että kyse on hyvin vanhakantaisista tavoista esittää musiikkia. Kansanlauluissa käytettiin ennen pelkkää kitaraa pääasiassa siksi, että muita kuin akustisia soittimia ei ollut keksitty; nykyään sellaisessa pitäytyminen kertoo lähinnä siitä, että sekä esittäjä että yleisö ovat nyt selkeästi nostalgisoimassa jo mennyttä aikaa. Uutta yleisöä on vaikea koukuttaa tällaisen materiaalin pariin.

Työväenkulttuurin ollessa elossa työväenlauluja ei pitänytkään välttämättä elossa silkka esteettinen nautinto. Niitä ohjasi usko johonkin. Ne ovat lähempänä rukouksia kuin perinteisesti populaarimusiikilla on tapana. Kirkkojen rukousten on kuitenkin aina katsottu edustavan nimenomaan sitä oppia mihin kirkko uskoo, monet virretkin ovat suoria versiointeja eri Raamatun kohdista. Latinaksi tätä on kutsuttu nimellä lex orandi, lex credendi: se laki, jota rukoilemme, on se, mihin uskomme.

Tästä tulemme siihen faktaan, että työväenlaulujen sisältöön ei kukaan enää usko. Suvivirren veisaamisella on monelle suuri merkitys, mutta työväenlaulujen osalta tilanne on hieman toinen, koska ne kertovat maailmasta, jota ei enää ole. Näiden laulujen laulaja ei todellakaan ole kartanon ovia paukuttava bolsevikki tai ryskätöissä pahasti itsensä loukannut punaorpo.

Lukuisia kertoja näkee, kuinka työväenlauluja veisaavat vasemmistolaiset naureskelevat itsekin vallankumouslaulujen verisille väkivaltaisuuksille; ei siksi, että tämä olisi pilkantekoa vallankumousten uhreja kohtaan, vaan siksi, että veltto ja lihakseton vasemmistohippi tuntuu tajuavan itsekin, miten naurettava ajatus itsestään vallankumouksen tekijänä on.

Vaikka lauluissa ei laulettaisikaan vallankumouksista, ne kuvastavat usein sellaista sisällissodan jälkeistä köyhyyden ja alhon tilannetta, joka ei nykymaailmassa enää suoranaisesti päde. Esko Kulosen kaltaiset tehdastyöläiset ovat työntekijöistä nykyään selkeä vähemmistö, ja monen on vaikea samaistua junassa kulkevaan hiljaiseen, hätäaputöiden pariin pakotettuun siirtotyöläiseen. Tällaista vanhan liiton työväenkulttuuria edustaa nykyisin enää lähinnä sarjakuva B. Virtanen, jossa alistetun työväen harmaa alho tulee näkyviin kaikessa murskaavuudessaan.

Kadonnutta aikaa kuoppaamassa

1960- ja 70-luvuista elää edelleen voimakkaana mielikuva läpeensä politisoituneina ajanjaksoina. Kuitenkin koko rakennelma luhistui muutamassa vuodessa. On väitetty, että jo pelkästään nuorten teatterikorkeakoululaisten anarkistinen Pete Q -näytös olisi tehnyt selvää aiemmin valtaa pitäneestä holmbergilaisesta teatterista. Musiikin puolella murros oli vieläkin selkeämpi: KOM-teatterin kuoro vaihtui hyvin nopeasti Maukka Perusjätkään. Kirjallisuuden puolella politiikka sai vielä rehottaa, mutta perinteisen työläiskirjailijan hahmo alkoi haalistua sen saadessa rinnalleen monipuolisempia äänenpainoja.

Jos tilanne oli tämä, voi hyvinkin kyseenalaistaa tuolloisen hegemonian oikean voimakkuuden. Ei ole liioiteltua sanoa, että työväenkulttuurin murskasivat lopulta työläiset itse.

Jos työväenkulttuuri otetaan annettuna agitaattoreilta, se hylätään lähes järjestään. Jos sillä taas tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä oikean maailman työläiset kuluttavat, niin olemme hyvin lähellä saippuasarjoja ja naiivia pop-musiikkia. Olisi siis hyödyllisempää todeta, että työväenkulttuuri on jo kuollut perinne. Tämä ei tarkoita, etteikö poliittisia merkityksiä tai kantaaottavuutta olisi olemassa. Näitä voi aivan vapaasti hyödyntää omassa toiminnassa, mutta kuolleen hevosen piiskaamisesta ei nauti kukaan.

Fediverse-instanssi:
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Ajan kulku tuntuu kiihtyneen – ruumis ja luonto muistuttavat, ettei niin voi jatkua loputtomiin

Kauhu periferian katoamisesta – kun metsän mukana menee koti ja kieli

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Iirikset kukkivat yhä

Luddiitit olivat kapinaliike teollistumisen alkuaikoina 1800-luvun alun Englannissa.

Kone, valta ja vastarinta – Mitä voisi olla 2020-luvun ludditismi?

Uusimmat

Toimittajat tivaavat vaalitenteissä mahdollisista hallituskumppaneista. Kuva Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n syysseminaarista marraskuulta.

Tuorein rasismikohu asettaa toimittajien ihmettelyn hassuun valoon – Pitääkö vieläkin ihmetellä, miksi vasemmisto sanoo perussuomalaisille ei

Minja Koskela.

Orpon hallitus yrittää vesittää alustatyöntekijöiden aseman parantamisen, sanoo vasemmistoliiton Koskela

Veronika Honkasalo.

Razmyarin maalitus todistaa, että perussuomalaiset edustaa parlamentaarista äärioikeistoa, sanoo Honkasalo

SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Katja Syvärinen.

SAK:n Katja Syvärinen: Nuoret tarvitsevat konkreettisen vision paremmasta työelämästä

ILMOITUS
ILMOITUS

varaa joulutervehdys

tilaa lehti

Viikon luetuimmat

01

Valta turmelee vaikka sitä ei olisikaan, ja nyt sen todistaa SDP

 
02

Totaalisen vierasta demokratialle, vasemmistoliiton Koskela sanoo Häkkäsen esityksestä, että puolustusrahoista ei puhuttaisi vaaleissa

 
03

Orpon hallitus laittaa lapset maksamaan suuryritysten ja miljonäärien veronalennukset, sanoo vasemmistoliiton Furuholm

 
04

Verotus ei estänyt miljoonatuloja, monen miljonäärin veroprosentti on 34

 
05

Vasemmistoliitolle mittaushistorian paras tulos HS-gallupissa, kokoomukselle huonoin

 

tilaa uutiskirje

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

SAK:n tavoite on, että valta vaihtuu seuraavissa vaaleissa

19.11.2026

”Mitä hyötyä Suomelle syntyy toimimisesta datavarastona” – Stubbin hehkutus datakeskuksista kerää kritiikkiä

19.11.2026

”Huonoa johtamista” – Demarit äänestivät käännytyslain puolesta, mutta asia repii edelleen eduskuntaryhmää

18.11.2026

Vasemmistonaiset: Gynekologin palveluiden tulee kuulua julkiseen terveydenhuoltoon

18.11.2026

Mai Kivelä: Hallitus on valmis heikentämään päästövähennysten kaikista keskeisintä työkalua

18.11.2026

Hämeen vasemmistoliiton täysi ehdokaslista valmis, tavoitteena kaksi paikkaa

18.11.2026

Pekonen: Sote-miljonäärit rikastuvat suomalaisten sairaiden kustannuksella

18.11.2026

Vasemmistoliiton Lapin piirin ehdokaslista eduskuntavaaleihin valmistui

18.11.2026

Sosiaaliturvaan ja -palveluihin kohdistuu ensi kaudella valtava paine jo tehtyjen leikkausten lisäksi, kertoo STM virkapuheenvuorossaan

18.11.2026

Rajalain jatkosta äänestetään tänään, vasemmistoliitto esitti hylkäämistä

18.11.2026

Vasemmistoliitolle mittaushistorian paras tulos HS-gallupissa, kokoomukselle huonoin

18.11.2026

Kuolemantapaus taustalla: Meriluoto perää poliiseille koulutusta kehitysvammaisten kohtaamisessa

17.11.2026

Sisä-Savon syyskokouksessa valittiin ja julkilausuttiin

17.11.2026

Listaamattomien yhtiöiden osinkoverouudistukselle hieman vähemmän vastustusta kuin ennen – SDP lopetti yllättäen kannattamasta arvonnousuveroa

17.11.2026
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset