Vaikka tuore vähimmäispalkkadirektiivi ei tule määrittämään suomalaisten palkkoja, suomalainen ammattiyhdistysliike iloitsee siitä. EU-parlamentti hyväksyi direktiivin pari viikkoa sitten.
– Direktiivistä hyötyvät kaikki työntekijät Euroopassa, jos se onnistuu nostamaan vähimmäispalkkoja siellä, missä on lakisääteiset vähimmäispalkat, ja lisäksi onnistuu edistämään työehtosopimusneuvotteluja sekä saamaan yhä enemmän työntekijöitä työehtosopimusten piiriin, sanoo Pekka Ristelä. Hän on kansainvälisten asioiden päällikkö SAK:ssa.
Vaikuttaa EU:n linjaan
Ristelä pitää erityisen merkittävänä sitä, että nyt saatu päätös vaikuttaa EU:n omaan politiikkaan jatkossa.
– Kun aiemmin EU on ohjeistanut jäsenmaita talouspolitiikassa hajauttamaan työehtosopimusjärjestelmiä ja työmarkkinajärjestelmiä, se nyt direktiivissä ohjaa vahvistamaan työehtosopimusneuvotteluja ja erityisesti alakohtaisia työehtosopimuksia, hän sanoo.
– Tämä on tärkeä muutos.
Ristelä myöntää, että direktiivi ei kuitenkaan sisällä varsinaista sanktiota jäsenmaille.
– Mutta siinä on artikla, joka edellyttää jäsenmailta yhdessä sen työmarkkinajärjestöjen kanssa suunnitelmaa työehtosopimusten kattavuuden parantamiseksi, jos kattavuus laskee alle 80 prosentin. Siinä on oltava konkreettisia keinoja ja aikataulu sille, miten työehtosopimusten kattavuutta saadaan parannettua.
Riittääkö ohjaavuus? Sen Ristelä arvioi riippuvan tavasta, jolla direktiivi pannaan käytäntöön jäsenmaissa.
– Mutta uskon, että direktiivillä on samalla tavalla vaikutusta kuin EU-tason poliittisella paineella vastakkaiseen suuntaan on ollut.
Ei määritä euromääriä
Direktiivi ei määritä minkään maan vähimmäispalkan euromäärää. Sen sijaan se velvoittaa ne maat, joissa on laki vähimmäispalkasta, määrittämään vähimmäispalkan tason direktiivin luettelemien näkökohtien mukaan. Se viittaa muun muassa ohjearvoihin, joiden mukaan vähimmäispalkan pitäisi olla vähintään 60 prosenttia maan keskipalkasta.
Sen sijaan Suomen kaltaisissa maissa, joissa työmarkkinajärjestöt neuvottelevat palkat, vähimmäispalkkaa ei tarvitse säätää. Asia, joka koskee kaikkia EU-maita työmarkkinajärjestelmästä riippumatta, on velvoite edistää erityisesti alakohtaisia työehtosopimus neuvotteluja.
Työnantajajärjestöt ovat vastustaneet direktiiviä. Ne ovat katsoneet, ettei EU:n ylipäätään pidä puuttua palkka-asioihin. Lisäksi ne ovat saattaneet arvioida, ettei nykyistä parempiin vähimmäispalkkoihin ei ole varaa.
– Tässä asetelmassa ei ole mitään uutta, Ristelä huomauttaa.
– Työnantajapuoli ylipäätään vastustaa työelämän tiukempaa sääntelyä ja parempia palkkoja.
Hyvät kymmenen vuotta
Ristelä arvioi, että vajaan kymmenen vuoden aikana, finanssikriisin jälkeen, EU:ssa on menty työntekijöiden kannalta hyvään suuntaan. Sitä ennen oli pitkä jakso, jolloin suunta oli toinen.
– Finanssikriisin jälkeinen politiikka johti ihmisten köyhtymiseen ja työttömyyteen. Työmarkkinajärjestelmiä hajautettiin ja ihmisiltä vietiin työehtosopimusten suoja, jolloin saatiin laskettua palkkoja. Tätä politiikkaa kritisoitiin paljon, kun nähtiin sen sosiaaliset seuraukset.
– Samaan aikaan populistipuolueet nousivat Euroopassa. Nähtiin, mihin ihmisten tyytymättömyys on johtamassa. Nähtiin myös, millaiseen tyytymättömyyteen pitää vastata myös EU-lainsäädännön kautta. Tällainen ajattelu on Manner-Euroopassa laajaa sekä perinteisten oikeisto että vasemmistopuolueiden piirissä. Luodaan vakautta sillä, että ansaitaan ihmisten luottamus hyvinvointipolitiikan ja työntekijöiden oikeuksien kautta.
Vahva työelämätoimija
Ristelä muistuttaa siitä, että EU on alusta alkaen ollut vahva toimija työmarkkina-asioissa. Sillä on paljon toimivaltaa, jota juuri nyt tarvitaan.
– Työntekijöiden oikeudet toteutuvat joissain tapauksissa entistä huonommin, koska olemassa olevat oikeudet eivät enää kaikissa työnteon muodoissa toteudu. Ne eivät toteudu esimerkiksi yrittäjillä, yrittäjän kaltaisessa asemassa olevilla työntekijöillä, itsensätyöllistäjillä tai alustatyöntekijöillä, hän sanoo.
– Esimerkiksi teettämällä työn alustatyönä voi saada perusteetonta kilpailuetua. Siksi komissio näkee sen ongelmaksi ja teki esityksen alustatyödirektiivistä.
Työehtosopimusten kattavuus on laskenut kautta Euroopan.
Iso yleiseurooppalainen ongelma on myös on se, että kollektiiviseen sopimiseen ja työehtosopimuksiin perustuva työehtojen määrittäminen on heikentynyt.
Hän muistuttaa siitä, että Suomessakin työnantajapuoli luo yhä enemmän painetta siihen, että neuvotteluja viedään yrityskohtaisiksi.
– Työehtosopimusten kattavuus on laskenut kautta Euroopan. Se on johtanut siihen, että palkat ovat laskeneet ja palkkaerot kasvaneet. Nimenomaan pienipalkkaiset ovat kärsineet tästä kehityksestä eniten.
– Tämä on vastakkainen sille suunnalle. Tässä pidetään hyvänä nimenomaan alakohtaisia neuvotteluja, koska niillä turvataan parhaiten riittävä palkkataso. Komission esittämät perustelut vähimmäispalkkadirektiiville ovat puuttumista tähän kehitykseen.
lehti 