Kenialaisen Garissan pikatien varrella kerjäävät paimentolaislapset ovat merkki, ettei kaikki ole hyvin. He eivät pysty menemään kouluun tyhjin vatsoin, joten he vain odottavat tiellä matkaavia hyviä samarialaisia.
Alue on harvaan asuttua ja pikatie on kaikkea muuta kuin vilkas, joten lapsia yksinäisellä tiellä uhkaavat vaarat kalpenevat nälkäkuoleman uhan rinnalla.
Pitkään jatkuneen kuivuuden kurittamat lapset odottavat polttavassa paahteessa matkalaisten ruuan ja juoman tähteitä. Tien reunoilla makaa myös eläinten raatoja ja veden ja laitumien puutteessa kuolemankielissä kituvia vuohia. Edes nälkäkuoleman vaara ei saa paimentolaisia syömään nälkään nääntynyttä karjaa.
– Meillä ei ole mitään syötävää aamulla tai lounasaikaan. Meidän täytyy odottaa iltaan asti pientä kupposta puuroa ja keitettyä maissia, Leah Kilonzi, 13, kuvaa ankaran ruoka- ja vesipulan vaikutuksia.
Nuorimmat lapset makaavat muutaman metrin päässä tiestä, liian nälkäisinä edes itkemään. He odottavat hiljaisina, että isommat lapset saavat edes jotakin.
Yli neljä miljoonaa kipeästi avun tarpeessa
Garissa on yksi 23:sta kuivaksi tai puolikuivaksi luokitellusta Kenian maakunnasta, joissa on ollut neljä peräkkäistä keskimääräistä heikompaa sadekautta. Paikoin kolme vuotta on kulunut ilman sadepisaraakaan.
Lapset, raskaana olevat ja imettävät äidit kärsivät ruokapulasta eniten. Ripuli, hengitystietulehdukset ja malaria lisääntyvät kaikilla kuivuuden rasittamilla alueilla. Arviolta 4,2 miljoonaa ihmistä on kiireellisen humanitaarisen avun tarpeessa.
– Tuoreimmat tilastot kertovat, että kuivuuden piinaamilla alueilla tämän vuoden maaliskuusta kesäkuuhun vähintään 942 000 alle viisivuotiasta lasta kärsi aliravitsemuksesta. Yli 134 000 raskaana olevaa tai imettävää äitiä oli aliravitsemuksen vuoksi välittömän hoidon tarpeessa, Koillis-Kenian ruokaturvan asiantuntija Kariuki Muriithi kertoo.
– Nyttemmin tilanne on vielä pahentunut ja aliravitsemuksen taakka on entistäkin raskaampi.
Kuilun reunalla
Arviolta 89 prosenttia Kenian maa-alasta luokitellaan kuiviksi tai puolikuiviksi. Niillä asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. He ovat enimmäkseen paimentolaisia, joiden elämänehtoja luonnehtivat pitkittyneet kuivuudet sekä köyhtymisen ja epätoivon kasvu.
Nykyinen kuivuus on ankarin neljään vuosikymmeneen. Se on saanut hallituksen julistamaan kansallisen kuivuushätätilan. Ennusteiden mukaan ruokaturva heikkenee entisestään vuoden loppua lähestyttäessä.
– Paimentolaiset on työnnetty ilmastonmuutokseen sopeutumisen kuilun reunalle, David Korir Kenian maatalous- ja karjaministeriöstä sanoo.
– Yhdeksässä kuivassa maakunnassa yli 40 prosenttia väestöstä on kriisissä tai vielä huonommassa jamassa.
Ei pakopaikkaa
Paimentolaiset ruokkivat kotimaisia, alueellisia ja kansainvälisiä karjamarkkinoita. Tähän mennessä karjaa on kumminkin kuollut yli 1,5 miljoonaa päätä ja hengissä pysyneiden hinta on laskenut jopa 40 prosenttia. Paimentolaisten elinkeino on uhattuna.
Kuivuuden lisäksi paimentolaisten sopeutumiskykyä heikentää jatkuva poliittinen ja sosioekonominen syrjäyttäminen. He eivät pysty korvaamaan kuivuudelle menettämiään eläimiä tai etsimään vaihtoehtoja.
– Kamelit sietäisivät kuivuutta paremmin kuin lehmät tai vuohet, mutta ne ovat meille liian kalliita, paimentolainen Fred Naeku sanoo. Nuori kameli maksaa 500-600 euroa.
– Paimentolaiset ovat aiemmin selvinneet kuivuudesta liikkumalla paikasta toiseen laitumia etsiessään. Kun tilanne on parantunut, he ovat palanneet kotikonnuilleen. Nykyään tämä ei onnistu, sillä koko Afrikan sarvi on kuivuuden kourissa eivätkä paimentolaiset voi paeta naapurimaihin, Etiopiaan tai Somaliaan, Korir toteaa.
– Näemme yhä useammin paimentolaisia karjoineen Nairobin kaupunkialueella. He ovat epätoivoisia ja kipeästi uusien ratkaisujen tarpeessa. He toivovat, että heidän läsnäolonsa pääkaupungissa herättäisi maan johtajat auttamaan heitä kestävillä sopeutumismekanismeilla.
lehti 