KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Ulkomaat

Ukrainalaisnaiset kertovat pakomatkastaan – ”Olin varma, että ohjus osuu meihin”

Anna Molokanova kaipaa takaisin kotiinsa Hersonin kaupunkiin. – On tuskallista kuulla, että ystäviäni on tapettu ja heitä on kuollut räjähdyksissä.

Anna Molokanova kaipaa takaisin kotiinsa Hersonin kaupunkiin. – On tuskallista kuulla, että ystäviäni on tapettu ja heitä on kuollut räjähdyksissä. Kuva: Timo Marttila

Tiina Saari
22.10.2022 13.22

Tuhannet ukrainalaisnaiset ovat löytäneet turvapaikan Lvivin kaupungista Länsi-Ukrainasta. Siellä oli rauhallista useiden kuukausien ajan, kunnes Venäjä ohjusiskuja infrastruktuuriin lokakuussa. Silti jotkut kannattavat yhä Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Hersonilainen Anna Molokanova ja Krimiltä kotoisin oleva Julia Beskrovna eivät voi ymmärtää sitä.

– Ohjusiskut alkoivat tulla yhä lähemmäs meitä, ne kuuluivat kovemmin ja kovemmin. Räjähdyksiä oli siellä ja täällä, muistelee Anna Molokanova, 42.

Maaliskuussa Venäjä pommitti Hersonin maakuntaa Etelä-Ukrainassa. Anna ja hänen kaksi poikaansa olivat muuttaneet Hersonin kaupungista sukulaisten omakotitaloon Stanislavin kylään. Anna oli ajatellut, että maaseudulla olisi turvallisempaa kuin kaupungissa.

Venäjä miehitti Hersonin kaupungin ja sitä ympäröivän alueen hyökkäyssotansa alussa maaliskuussa. Annan perhe sinnitteli Stanislavin kylässä viimeiseen hetkeen saakka.

– Minulla oli rahaa tilillä, mutta kaupoissa ei ollut mitään, mitä ostaa. Pelkäsimme nälkää.

Anna oli yllättynyt siitä, että ihmiset alkoivat auttaa toisiaan. He vaihtoivat elintarvikkeita keskenään, kuten kananmunia perunoihin.

– Toki jotkut alkoivat myydä humanitaarista apua eteenpäin, mutta suurin osa pysyi inhimillisinä toisiaan kohtaan.

Annan perhe eli viisi päivää ilman sähköä. Juomakelpoinen vesi kävi vähiin. Heillä ei myöskään ollut nettiyhteyttä, mikä oli Annan nuoremman pojan, 17-vuotiaan Viktor Molokanovin, mielestä erityisen ahdistavaa.

Kun kylän keskustasta kantautui ammuntaa ja lähettyvillä räjähtelevät ohjukset saivat omakotitalon tärisemään, Annan perhe hakeutui suojaan takapihalla olevaan kylmään maakellariin.

– Ne olivat traumaattisia hetkiä. Olimme mullan ja saven keskellä ja mietimme, pelastaisiko maakellari meitä, jos ohjus sattuisi iskemään siihen. Aloin ajatella, että kellarissa oleminen oli turhaa. Meistä ei jäisi mitään jäljelle, jos ohjus iskisi.

26. maaliskuuta venäläissotilaat tulivat Stanislavin kylään. Annan perhe odotti humanitaarista käytävää, mutta turvallista evakuointia ei kuitenkaan näyttänyt järjestyvän. Kun perhe oli ollut muutaman päivän Venäjän vallan alla, he päättivät paeta.

– Siskoni mies taistelee Ukrainan armeijassa. Koska venäläisillä on listat vihollisistaan, ajattelimme, että kimppuumme hyökättäisiin, Anna perustelee.

Vaarallinen pako ZAZ Tavrialla

Anna, hänen kaksi poikaansa ja siskonsa ahtautuivat ZAZ Tavriaan, jota Annan 73-vuotias isä ajoi. He lähtivät vaaralliselle pakomatkalle Hersonista kohti Mykolajivin kaupunkia.

Anna kertoo, että tien varrella näkyi ammuttuja autoja, ja taloja oli tuhottu maan tasalle.

– Tietä oli pommitettu. Sen varrella olevaa yhtä kylä tulitettiin. Ukrainan sotilaat sanoivat: ”jos menette tästä läpi, ajatte hyvin lujaa pysähtymättä”.

Annan isä painoi kaasun pohjaan. Anna pelkäsi, että kaikki päättyisi kohta.

– Olin varma, että ohjus osuu meihin ja pääsemme Jumalan luokse taivaaseen.

ZAZ Tavria sai kuin sai vietyä perheen turvaan Hersonin alueelta. Mykolajivin kaupunkiin päästyään he ajattelivat, että odottaisivat siellä sodan loppumista. Pian perheelle kuitenkin valkeni, että tilanne oli lähes sama kuin Hersonissa. Venäläiset pommittivat kaupunkia.

Perhe pakeni Mykolajivista Odessan kaupunkiin ja suuntasi sen kautta Moldovan rajalle. Siellä heidän tiensä erosivat, sillä Annan vanhempi poika ei voinut asevelvollisuutensa vuoksi ylittää Ukrainan rajaa.

Viktor, Annan isä ja sisko matkustivat Moldovan, Romanian, Unkarin, Slovakian ja Tšekin kautta Puolaan. Kolmikko jäi viideksi kuukaudeksi sukulaisten luokse Puolaan.

Anna ja hänen vanhempi poikansa kääntyivät Moldovan rajalta takaisin Ukrainaan. He matkustivat autolla, minibussilla ja junalla Ternopilin alueelle Länsi-Ukrainaan. Kaksikko löysi turvapaikan Butšatšin luostarista.

Ensimmäiset viikot paon jälkeen Anna vain nukkui ja söi. Sitten hän alkoi kävellä pikkukaupungissa ja keskustella tapahtuneista asioista muiden ihmisen kanssa.

Anna ja hänen vanhempi poikansa viettivät luostarissa kolme kuukautta. Samassa huoneessa heidän kanssaan asui kuusi ihmistä. Pikkuhiljaa Anna alkoi kaivata itselleen tekemistä – sekä lisää tilaa ja yksityisyyttä.

Anna kuvaa itseään aktiiviseksi ihmiseksi, joka ei halua jäädä paikoilleen istumaan. Ennen sotaa hän työskenteli musiikinopettajana lastentarhassa. Vapaa-ajallaan hän soitti pianoa ja teki paljon käsitöitä, kuten neuloi nukkeja.

Anna Molokanova nukkuu kahden poikansa kanssa samassa huoneessa. Annan nuorempi poika Viktor Molokanov etsii opiskelupaikkaa Lvivin lähettyviltä, vanhempi poika puolestaan käy töissä ja opiskelee.

Anna Molokanova nukkuu kahden poikansa kanssa samassa huoneessa. Annan nuorempi poika Viktor Molokanov etsii opiskelupaikkaa Lvivin lähettyviltä, vanhempi poika puolestaan käy töissä ja opiskelee. Kuva: Timo Marttila

Heinäkuun alussa Anna ja hänen poikansa muuttivat Lvivin kaupunkiin Länsi-Ukrainaan. He majoittuivat ensin eräässä fitness-studiossa, mutta Anna ei viihtynyt siellä.

– Majoituksessa oli pakolaisia Donetskista ja Luhanskista. He ajattelivat hyvin eri tavalla sodasta ja syyttivät meitä ukrainalaisia vihamielisyydestä Venäjää kohtaan.

Vapaaehtoistyöntekijöiden avulla Anna löysi kalustetun kerrostaloasunnon, jonka hän vuokrasi yhdessä toisen perheen kanssa.

”Se itkettää minua”

Syyskuussa Anna alkoi työskennellä päiväkodissa, ja välillä hän on toiminut myös lastenhoitajana. Anna on helpottunut töiden löytymisestä, sillä hän unohti työtodistuksensa Hersoniin.

– Pakkasin nopeasti, ja satunnaisia tavaroita tuli mukaan. Uskoin tuolloin, että Venäjän hyökkäys kestäisi vain pari päivää.

Hersonin kaupunki on edelleen Venäjän miehittämä, mutta Ukraina on lokakuussa onnistunut vapauttamaan Hersonin maakunnan alueita Venäjän hallinnasta.

Annan tietojen mukaan hänen kotinsa on toistaiseksi pysynyt ehjänä. Vain ikkunoita on rikkoutunut. Anna kertoo, että jotkut hänen tutuistaan Hersonissa ovat ryhtyneet yhteistyöhön venäläisten miehittäjien kanssa.

– He ovat hypänneet venäläisten puolelle. Se itkettää minua.

Monet Venäjän valtaamille alueille jääneet myös ajattelevat, ettei heillä ole paikkaa, minne mennä. Annan vanhat sukulaiset eivät edes harkinneet pakoa.

– Minäkin ajattelin ensin, että kuka minua tarvitsee missään. Saamani apu on yllättänyt.

Sodan alun jälkeen Lvivissä oli rauhallista monen kuukauden ajan, kunnes lokakuun alussa Venäjä teki kaupungin infrastruktuuriin ohjusiskuja. Monien turvallisuudentunne järkkyi – ja pintaan nousivat tuoreet traumat.

Pelkästään ilmahälytyssireenien ääni nostaa joka kerta pakomatkan kauhut Annan mieleen. Hän muistaa elävästi, kuinka he ajoivat hurjaa vauhtia pommitettua tietä pitkin.

– Kun vain on elossa, aina voi aloittaa uuden elämän. Nykyisin en enää lykkää mielihalujani tuonnemmaksi. Jos näen viihtyisän kahvilan, käyn siellä heti.

Vaikka Anna on pitänyt Lvivin kulturellista tunnelmasta, hän kaipaa takaisin meren rannalle.

– En ole koskaan ollut näin kauan poissa kodistani Hersonin kaupungista. Täällä ei ole paikkaa, missä uida.

Krimiltä Mariupoliin

Ukrainalaisen Julia Beskrovnan puhelin soi 24. helmikuuta, kun Venäjä oli juuri hyökännyt Ukrainaan. Soittaja oli hänen isänsä, jonka kanssa Julia ei ollut puhunut pitkään aikaan.

– Isä tiedusteli, palaisinko viimein takaisin Krimille. Kun vastasin kieltävästi, isä kutsui minua natsiksi ja rikolliseksi, 34-vuotias Julia kertoo ja itkee.

Julian vanhemmat ovat asuneet kahdeksan vuotta Krimin niemimaalla, jonka Venäjä anasti Ukrainalta vuonna 2014. Julia sanoo, että hänen vanhempansa katsovat televisiosta koko ajan Venäjän propagandaa.

– He ovat omasta mielestään asuneet kahdeksan vuotta Venäjällä – ja heidän mielestään kaikki on hyvin. Minä taas en pitänyt mahdollisena jäädä Krimille.

Vuonna 2014 Julia pakeni poikaystävänsä kanssa Krimiltä Mariupolin kaupunkiin Etelä-Ukrainaan. Pariskunta asettui Mariupolin alueella olevaan kylään, meni naimisiin ja sai kaksi lasta.

– Koska olimme niin nuoria, uuden elämän aloittaminen tuntui helpolta.

Julian mies alkoi työskennellä rajavartijana merivartiostossa Asovanmerellä. Myös Julia työskenteli rajavartioston toimistossa paperitöiden parissa. Sitten hän jäi äitiyslomalle.

Lapsiperhe-elämää soljui Mariupolissa tavalliseen tapaan, kunnes venäläiset veivät jälleen Julian kodin.

Julia ei tiedä, mikä hänen miehensä kohtalo on

Julia lähti kahden lapsensa kanssa evakkoon heti sodan ensimmäisenä päivänä. He matkustivat Dnipron kaupunkiin miehen sukulaisten luokse. Aviomies puolestaan jäi töihin Mariupoliin, rajavartijaksi Asovanmerelle.

– Viimeksi olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa 6. huhtikuuta, Julia kertoo syyskuun lopussa.

Sen jälkeen Julia ei ole kuullut mitään miehestään. Puoliso on kadonnut. Ainoa elonmerkki hänestä on venäläisellä uutiskanavalla esitetty video.

ILMOITUS
ILMOITUS

Julia sanoo, että hän sai alkujaan kuulla videosta omilta vanhemmiltaan. Sen perusteella Julia uskoo, että mies on Venäjän sotavankina Krimin niemimaalla.

– Kukaan ei kuitenkaan tiedä täysin varmasti, missä puolisoni on ja miten hän voi.

Julia kertoo, että Ukrainan viranomaiset vaativat näyttöä siitä, että mies ei jättänyt asemapaikkaansa vapaaehtoisesti ja vain lähtenyt venäläisten matkaan.

– He vaativat todisteita siitä, miten mieheni joutui venäläisten vangiksi. Emme saa valtiolta tukea miehen epäselvän tilanteen vuoksi. Hän ei myöskään ole Ukrainan viranomaisten vaihdettavien panttivankien listalla.

”Haluan, että lapseni oppivat puhumaan ukrainaa”

Kun Julia oli asunut pari kuukautta miehensä sukulaisten luona Dniprossa, hän alkoi kaivata tilaa itselleen. Hän päätti muuttaa lastensa kanssa Lviviin.

Julia Beskrovna, hänen poikansa Dima, 6, ja hänen tyttärensä Anna 2,5, olivat käymässä Lvivin ”Minä olen Mariupol”-keskuksessa syyskuun lopussa.

Julia Beskrovna, hänen poikansa Dima, 6, ja hänen tyttärensä Anna 2,5, olivat käymässä Lvivin ”Minä olen Mariupol”-keskuksessa syyskuun lopussa. Kuva: Timo Marttila

Vuokra-asunnon löytäminen oli haastavaa huhtikuussa, sillä tuolloin Lvivissä oli satojatuhansia pakolaisia. Asunto kuitenkin järjestyi lopulta tuttavien kautta.

– Tässä sodassa kaikkein kipeintä on se, että perheeni ei tue meitä. He ihmettelevät, miksi en halua tulla Venäjälle. He kehottavat ottamaan kuvat Venäjän passeja varten, Julia sanoo.

Uusi alku Lvivissä on ollut hänelle ja lapsille vaikea. He puhuvat äidinkielenään venäjää.

– Lvivissä ihmiset odottavat, että kaikki osaavat ukrainaa. Täällä lapset eivät ymmärrä venäjää.

Julia, hänen poikansa Dima, 6, ja tyttärensä Anna 2,5, ovat käymässä ”Minä olen Mariupol” -keskuksessa Lvivissä. Se tarjoaa humanitaarista, lääketieteellistä ja psykologista apua mariupolilaisille. Keskuksessa he voivat puhua ihmisten kanssa venäjää.

Dima aloitti ensimmäisen luokan tänä syksynä entuudestaan tuntemattomassa kaupungissa.

– Haluan, että lapseni oppivat puhumaan ukrainaa ja että heistä tulee ukrainalaisia.

Julia myöntää, että hänellä on ollut haasteita selvitä arjesta yksin. Hän on harkinnut hakevansa töitä lastentarhasta, mutta ei ole kuitenkaan vielä tehnyt sitä. Julia on tottunut siihen, että hänen aviomiehensä suunnittelee perheen elämän.

– En tiedä, mitä tekisin ilman miestäni. Odotan häntä, ja yritän pysyä vahvana lasteni vuoksi.

Haastattelut on tehty syyskuun lopussa Lvivin kaupungissa.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Zimbabwelainen pienviljelijä Migren Matanga hirssipellollaan.

Zimbabwessa pienet jyvät pelastavat maanviljelijän päivän

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump saapui Naton huippukokouksen lopuksi järjestettyyn lehdistötilaisuuteen.

Neljä nostoa sotilasliiton huippukokouksesta – Nato suostui Trumpin saneluun

Khumbun jäätikkö Mt Everestillä. Uusi raportti kertoo, että jäätiköt ovat maapallon lämpenemiselle vieläkin herkempiä kuin aiemmin on uskottu.

Jäätiköt jatkaisivat sulamistaan, vaikka maapallon lämpeneminen pysähtyisi heti

Noor Mukadam sai oikeutta, mutta hänen tarinansa jää poikkeukseksi, kun tuhansien muiden pakistanilaisten naisten ja tyttöjen nimet unohtuvat tilastoihin.

Veri pyyhitään rahalla – näin Pakistanin oikeus pettää naiset

Uusimmat

Zimbabwelainen pienviljelijä Migren Matanga hirssipellollaan.

Zimbabwessa pienet jyvät pelastavat maanviljelijän päivän

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela.

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

Emmi Kyytsösen suunnittelema kansi vetää mukaansa Tatiana Elfin Huijarin hyytävään maailmaan.

Tatiana Elf aukoo uusia uria suomitrilleriin pätevässä esikoisessaan Huijari

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Rukoilen: Älä äänestä demareita

 
02

Velkaongelmaa ylläpidetään ja ratkotaan käppyröillä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua

 
03

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

 
04

Pääkirjoitus: Kyse on kokonaisturvallisuudesta – Kuolleella planeetalla ei tehdä mitään ohjuksilla, miljardiomaisuudella ja velattomalla julkisella taloudella

 
05

Orpon hallitus leikkaa erityisesti nuorilta: Varsinkin opiskelijat ovat köyhtyneet

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Noora Kotilaisen kolumni: Tappaminen sodassa on juridisesti oikeutettua, mutta lopulta yksilö on yksin tekojensa kanssa

29.06.2025

Samuli Laihon trilleri Pelon piiri on juuri niin jännittävä kuin sen nimi lupaa

28.06.2025

Rukoilen: Älä äänestä demareita

28.06.2025

Käännekohtien kevät – Mitä jäi mieleen politiikan alkuvuodesta 2025?

28.06.2025

Väinö Linnan klassikko valtaa Pyynikin

27.06.2025

Neljä nostoa sotilasliiton huippukokouksesta – Nato suostui Trumpin saneluun

27.06.2025

Toisenlaista väenmusiikkia – iskelmällisyyden, ryyppylaulujen ja popin nollari

27.06.2025

Velkaongelmaa ylläpidetään ja ratkotaan käppyröillä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua

27.06.2025

33-vuotias vasemmistolainen on vahvoilla New Yorkin seuraavaksi pormestariksi – Näin KU:n toimitus analysoi tilannetta

26.06.2025

Vasemmistoliitto kiittää Helsingin kunnianhimoista ilmastotavoitetta: Päästöt 85 prosenttia alas viidessä vuodessa

26.06.2025

Orpon hallitus leikkaa erityisesti nuorilta: Varsinkin opiskelijat ovat köyhtyneet

25.06.2025

Pääkirjoitus: Kyse on kokonaisturvallisuudesta – Kuolleella planeetalla ei tehdä mitään ohjuksilla, miljardiomaisuudella ja velattomalla julkisella taloudella

25.06.2025

Vaalirahalakia voi rikkoa ilman rangaistusta eikä rahoja tarvitse palauttaa

24.06.2025

Uusi yritys: Eheytyshoitojen kielto tuodaan eduskunnan käsittelyyn

24.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025

Tiede luo toivoa, kun maailma myllertää

17.04.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään