Vuoden 2008 huhtikuussa Yhdysvaltain kotimaan turvallisuusvirasto ilmoitti aikovansa ohittaa yli kolmekymmentä luontoa ja eläimistöä suojelevaa lakia. Yhdysvaltain viranomaisten sivuun sysäämiin lakeihin kuului muun muassa lait puhtaan ilman, puhtaan veden, uhanalaisten eläimien, luonnonvaraisten suojelualueiden sekä historiallisten ja arkeologisten kohteiden turvaamiseksi. Ilmoituksen taustalla oli päätös rakentaa rajainfrastruktuuria Yhdysvaltain ja Meksikon väliselle rajalle. Rakennushankkeesta oli tulossa niin massiivinen ja tuhoisa, että mainitut lait, jotka ovat sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti tärkeitä luonnonsuojelun saavutuksia, oli kumottava.
Vaikka luonto ja biodiversiteetti eivät koskaan ole staattisessa tilassa, on ihmisen toiminnasta aiheutuva ilmastonmuutos tällä hetkellä niin voimakasta, että vain osa eläimistöstä ja kasvistosta pystyy reagoimaan käynnissä olevaan olosuhdemuutokseen. Ilmastonmuutoksen kiihtymisen seurauksena kiihtyy myös lajikato.
Elinympäristöjen pirstoutuminen ja lajien kuoleminen sukupuuttoon vaativat arviointia ja toimenpiteitä, minkä vuoksi tutkijat ja järjestöt ympäri maailmaa pohtivat keinoja kammeta ihmisen toimintaa kestävämmäksi. Muurista, jonka Yhdysvallat on rakentanut Meksikon vastaiselle rajalle, on tullut näkyvä huolenaihe yhdysvaltalaisten ja meksikolaisten biologien ja ympäristöjärjestöjen keskuudessa, mutta heidän analyysinsä ei ole vielä noussut Yhdysvalloissa suuren yleisön tuntemaksi näkökohdaksi.
Muuri-infrastruktuuri on käynnistänyt rikkailla luontoalueilla uuden evolutiivisen vaiheen
Huoli muurin vaikutuksista luontoon ei perustu muurin esteettisesti epämiellyttävään ulkomuotoon, vaan siihen, että muuri kaventaa biodiversiteettiä. Kirjoitamme paraikaa Koneen Säätiön rahoittamaa tietokirjaa valtiollisten aitojen ja muurien vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen ja uhanalaisiin eläimiin. Kun kaikki kenttätyö on tehty järjestämme myös aihetta käsittelevän valokuvanäyttelyn.
Tähän mennessä rakennetut muuriosuudet ovat käynnistäneet Pohjois-Amerikan monimuotoisuudeltaan rikkaimmissa habitaateissa uuden evolutiivisen vaiheen. Monimuotoisuus on alkanut kaventua ja suunta kohti biodiversiteetin supistumista jatkuu.
Sekä demokraattien että republikaanien presidenttikaudella rakennetut muuriosuudet ovat tuhonneet vuosikymmeniä kestäneen suojelun kohteina olleita luontoalueita, estäneet eläinten pääsyn elintärkeiden ruoka- ja vesivarantojen äärelle, muokanneet eläinkantoja ja johtaneet uhanalaisten eläinten kuolemiin. Muurihanke on lisäksi nakertanut Yhdysvaltojen ja Meksikon kahdenvälisiä luonnonsuojeluprojekteja ja turmellut villieläinten luonnollisia muuttoreittejä.
Kenttätöissä rajan luontoalueilla
Palasimme juuri Arizonan ja New Mexicon osavaltioista aineistonkeruumatkalta. Teimme haastatteluja asiantuntijoiden kanssa ja keräsimme suuren määrän valokuva-aineistoa muurista. Kokosimme heinä- ja elokuulle sijoittuneella kenttämatkalla aineistoa useilla sellaisilla Yhdysvaltain ja Meksikon välisen rajan muuriosuuksilla, jotka sijaitsevat kaukana ihmisasutuksesta luonnoltaan rikkailla alueilla.
Yhdysvaltain ja Meksikon välistä rajamuuria voi helposti käydä katselemassa kaupunkien lähellä, mutta nämä muuriosuudet ovat usein työmaita aavikkoalueilla, joiden luontoa läheinen kaupunki on jo muokannut. Valitsimme kohteiksimme tämän vuoksi alueita, joiden luonto on elinvoimaisempaa. Päätimme vierailla Trumpin presidenttikaudella pystytetyllä muurilla Etelä-Arizonassa San Pedro -joen lähettyvillä.
Auto tuli jättää usean kilometrin päähän rajasta, sillä muurille johtavat tiet oli suljettu lukituilla porteilla. Kävelimme muurille ryteikköjen läpi. Kyseisellä alueella on ollut äärioikeistolaista toimintaa, joka on luonut jännitteitä yhtäällä viranomaisten ja paikallisen väestön ja toisaalla äärioikeistolaisten aktivistien välille. Aktivistit kannattavat laajaa aseenkanto-oikeutta ja Trumpia, mutta vastustavat muurin rakentamista. Syy vastustukselle ei ole saamamme tiedon mukaan poliittinen vaan se, että muurin rakentamisesta on koitunut melua ja häiriötä. Äärioikeistolaiset aktivistit ovat muun muassa pystyttäneet useita “ei läpikulkua” -kylttejä poluille pitääkseen vierailijat poissa. Kyltit olivat oppaamme mukaan laittomia, joten jätimme ne huomiotta.
Lopulta saavuimme muurille. Korkeista metallipaaluista muodostuva muuri jatkui silmänkantamattomiin molemmilla puolillamme. Aiempi aita, joka kulkee tarkalleen Meksikon ja Yhdysvaltain välisellä rajalla, oli jätetty paikalleen. Muuri on rakennettu vanhan raja-aidan viereen Yhdysvaltain puolelle.
Kenttätyön edetessä oli vaikea olla hahmottamatta muuri-infrastruktuurin aikaansaaman haitan perussyytä. Rajamuuri ei missään kohdassa kulje erillisten ekosysteemien välissä. Sen sijaan muuri-infrastruktuuri repii yhtenäisen, vanhan, elinvoimaisen ja moninaisen ekosysteemin kahtia.
Meksikon ja Yhdysvaltojen välisen rajan luonto on haavoittuvaista ja poikkeuksellisen runsasta
Vastoin jokseenkin yleistä käsitystä, jonka mukaan valtioraja on luonnoltaan köyhää ja pitkälti elotonta aavikkoa, todellisuudessa Meksikon ja Yhdysvaltojen raja-alueen luontoon lukeutuu useita habitaatteja, jotka ovat monimuotoisempia kuin esimerkiksi tunnettujen Yosemiten, Zionin tai Yellowstonen kansallispuistojen elinympäristöt.
Monet valtiorajan arvokkaimmista luontoalueista sijaitsevat Meksikossa Chihuahuan, Coahuilan ja Tamaulipasin ja Yhdysvalloissa Teksasin alueella, jossa elää poikkeuksellisen suuri määrä lintu- ja matelijalajeja. Luontoalue ulottuu El Pasoa lähellä olevista vuorista laajaan villieläinten suojapaikkojen verkostoon Yhdysvaltain ja Meksikon rajajoen Rio Granden varrella. Kaikkinensa rajaviivan varrella olevilla jokialueilla elää runsaasti lintu-, kala-, sammakko-, matelija- ja perhoslajeja, joita ei ole missään muualla maailmassa. Raja-alueen tärkeimpiin erityispiirteisiin lukeutuu se, että siellä Amerikan mantereen pohjoiset ja eteläiset lajit kohtaavat. Näihin pohjoisiin lajeihin kuuluu esimerkiksi mustakarhu, ja eteläisiin lajeihin jaguaari, puuma, pekari ja oselotti. Ainoat habitaatit koko maailmassa, joissa näiden lajien koti on samassa elinympäristössä, sijaitsevat Yhdysvaltojen ja Meksikon valtiorajan tuntumassa.
Meksikonlahdelta Tyynelle valtamerelle kulkeva valtioraja läpäisee trooppisten ja subtrooppisten lehtimetsien, trooppisten soiden, vuoristojen, autiomaiden, kosteikkojen, suolamarskien ja useiden jokialueiden ekosysteemit. Raja-alueen biodiversiteettiin lukeutuu runsaasti endeemistä kasvistoa ja eläimistöä eli lajeja, joita esiintyy pelkästään yksittäisellä, rajatulla ja verrattaen pienikokoisella maantieteellisellä alueella. Lajit ovat sopeutuneet alueen olosuhteisiin evoluution seurauksena. Alueen ainutlaatuiset ekosysteemit ovat haavoittuvaisten ja paikoin uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ainoa elinympäristö.
Kenttätyön myötä kirkastuu, että muuriprojekti muodostuu lukemattomista teistä ja tieverkostoista, korkeatehoisista valonheittimistä, helikoptereista ja helikopterien laskeutumisalustoista ja äänekkäistä sähkögeneraattoreista. Eläimistölle kyse on tuhosta ja haitasta, joiden seurauksena eläinten pääsy välttämättömien resurssien äärelle hankaloituu tai muuttuu mahdottomaksi, minkä lisäksi habitaatit vaurioituvat ja muuttuvat eläimille vieraiksi. Vaikka eläimet paikoin pääsevätkin muurin alueella veden äärelle, on muurin rakentaminen saastuttanut monet vesivarannot. Samaten myös ravinto voi olla muurin rakentamisen saastuttamaa. Saalistajaeläimet ovat myös vaarassa, sillä niiden saalistamien lajien ja yksilöiden määrä alueella niukkenee.
Äskettäin Arizonassa ja New Mexicossa haastattelemamme asiantuntijat lukuisista eri ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöistä päätyivät keskusteluissamme saman lopputuleman äärelle eri painotuksin – lopputuleman, joka on ollut kimmokkeena myös käynnissä olevalle tietokirjahankkeellemme. Elinympäristöjen pirstoutuminen ja tuhoutuminen, lajikato ja kiihtyvä ilmastonmuutos pakottavat eteemme kysymyksen: onko ihmiskunnalla varaa kiihdyttää politiikkaa, joka kaventaa biodiversiteettiä entisestään?
lehti 