Vuonna 2022 energian hinta on noussut tasolle, jollaista ei ole Suomessa nähty vuosikymmeniin. Energian saatavuus on heikentynyt, mutta kysyntä on kasvanut, kun koronapandemian aikaisten rajoitusten purkautuessa talous ja tuotanto ovat pyörähtäneet takaisin käyntiin Euroopassa.
Suomessa kuluttajien sähkösopimusten hinnat ovat nousseet paikoin jopa viisinkertaisiksi viime vuoden hintoihin nähden.
KU:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan pääsyy energiakriisille on Venäjän sota Ukrainassa. Venäjä on ottanut täysimittaisesti käyttöön energia-aseen, jolla se voi rajoittaa fossiilisten polttoaineiden, erityisesti maakaasun, toimitusta Eurooppaan.
Kuumuus, kuivuus ja Kreml
– Tämä tilanne johtuu siitä, että olemme olleet riippuvaisia roistovaltioiden fossiilienergiasta, toteaa Mari Pantsar, joka johtaa Kestävyysratkaisut-teemaa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrassa.
”Tämä tilanne johtuu siitä, että olemme olleet riippuvaisia roistovaltioiden fossiilienergiasta.”
Samaa mieltä on tekniikan historiasta väitellyt tutkija ja tietokirjailija Janne M. Korhonen.
– Meillä ei olisi tätä kriisiä ilman Putinia, Korhonen sanoo.
Sekä Pantsar että Korhonen kuitenkin huomauttavat, että Euroopan energiakriisi johtuu useista yhtä aikaa tapahtuvista ja toisiinsa vaikuttavista ilmiöistä. Nyt päällä olevan energiakriisin vaikutukset olisivat olleet merkittävästi pienempiä, jos kuiva ja kuuma kesä ei olisi tyhjentänyt Euroopassa vesivoimaloiden varastoja, kuten Norjassa on käynyt.
Janne M. Korhosen mukaan tilanne olisi monella tapaa helpompi, jos tämä sama kuivuus ei olisi vaatinut ranskalaisia ydinvoimaloita vähentämään tuotantoaan jäähdytysveden ylikuumenemisen vuoksi ja jos Ranskassa ei olisi jouduttu jopa sulkemaan reaktoreita pitkälti siksi, että korona on viivästyttänyt tarpeellisia huoltotöitä.
– Kuitenkin on sanottava, että vaikka ydin- ja vesivoimalat olisivat olleet ihan kunnossa, sota Ukrainassa olisi vaikuttanut Euroopan energiatilanteeseen, Korhonen toteaa.
Mari Pantsar sanoo, että pandemian aikana energian tuotanto ja kulutus laskivat. Nyt kulutus on noussut ylös, kun yhteiskunnat avautuivat pandemian jälkeen. Kysyntää on ollut merkittävän paljon enemmän etenkin Aasiassa.
Suomessa sähkön hinta määräytyy kalleimman kulloisellakin hetkellä tarvittavan tuotantomuodon hinnan mukaan. Tällä hetkellä maakaasu on poikkeuksellisen kallista, ja vaikka käytettävästä sähköstä vain pieni osuus tuotettaisiin kaasulla, koko sähkön hinta seuraa kalleimmalla tuotantomuodolla tuotetun sähkön hintaa.
– Vaikka kalleinta tuotantomuotoa tarvittaisiin vain yhden ihmisen kahvinkeittimen tarvitseman sähkön tuottamiseen, määrää se silti kaiken tuotetun pörssisähkön hinnan, Korhonen avaa.
Järjestelmä heijastaa sitä, miten hyödykkeiden hinta markkinoilla normaalistikin muodostuu: kysyntä ja tarjonta kohtaavat tietyllä määrällä ja hinnalla. Se kannustaa investoimaan edulliseen tuotantoon, ja viime vuosina sähkö onkin ollut historiallisen edullista. Niin edullista, että vain hyvin pieni osa yrityksistä ja kansalaisista on ollut kiinnostunut vähentämään sähkön käyttöä edes silloin, kun sen hinta on ollut korkeimmillaan. Nyt kun kriisi on rajoittanut sähkön tarjontaa, kulutuksen optimointiin ei olekaan valmiuksia ja hinnat nousevat taivaisiin.
Pätäkkää pöytään
Hallitukset ympäri Eurooppaa ovat ryhtyneet erilaisiin toimiin sähkön hinnan nousun kompensoimiseksi kansalaisille, jotta kotitaloudet selviäisivät talven yli. Vasemmistoliitossa on peräänkuulutettu niin sanottua Norjan mallia, jossa valtio takaa jokaiselle kotitaloudelle tietyn määrän sähköä kohtuulliseen hintaan.
Energian hintasääntelyssä on yksi ongelma: sähkömarkkinat ovat herkkiä, ja kun hintaa painetaan politiikkatoimilla alaspäin, kysyntä kasvaa verrattuna tilanteeseen ilman toimia. Sitä mukaa kasvaa myös energian kulutus, mikä nostaa sen hintaa entisestään ja voi johtaa jopa sähköpulaan eli energian loppumiseen kesken.
Ollaan siis kimurantin pulman äärellä: yhtäältä pitäisi vähentää sähkön kulutusta, mutta toisaalta pitäisi tukea sähkölaskujen kanssa tuskailevia kotitalouksia.
– Eniten kärsivistä on pidettävä huolta tulonsiirroilla, sanoo Mari Pantsar.
Janne M. Korhonen vetäisi tässä asiassa mutkia suoriksi.
– Ylivoimaisesti paras ratkaisu nyt olisi ihan vaan jakaa käteistä ihmisille, hän sanoo.
Suoraan tilille jaettava raha auttaisi niitä, jotka syystä tai toisesta eivät pysty vähentämään sähkönkulutustaan. He pystyisivät selviytymään sähkölaskuistaan paremmin.
– Siinä säilyisi kuitenkin kannustin siihen, että ne, jotka voivat vähentää kulutustaan, myös tekisivät niin. Ei kuitenkaan missään nimessä niin, että korvattaisiin ihmisten sähkölaskuja suoraan ja vietäisiin kannustimia pois sähkön kulutuksen vähentämiseltä.
Suoraan kansalaisille jaettava raha ei katoaisi maailmasta minnekään, vaan se päätyisi sähköyhtiöille ihmisten sähkölaskujen maksuissa. Toisin sanoen kyseessä on windfall-tilanne, jossa tuotteen tai palvelun, tässä tapauksessa sähkön, hinta on noussut voimakkaasti, ilman että sen tuottajan on tarvinnut tehdä merkittäviä askelia oikeuttamaan hinnan nousua.
– Tässä ei välttämättä tarvittaisi muuta kuin että valtio ottaisi lyhytaikaisesti lainaa, jakaisi sen rahan kansalaisille ja myöhemmin perisi sen takaisin windfall-verona sähköntuottajilta. Tämän ei tarvitsisi maksaa veronmaksajille juurikaan, Korhonen sanoo.
Mari Pantsarin mielestä windfall-verot voisivat olla hyvä tapa kerätä varoja ohjattavaksi niille kuluttajille, jotka kärsivät eniten hinnan noususta.
Windfall-verot voivat Pantsarin mukaan kuitenkin viedä halukkuutta investoinneilta.
– Jos energiayhtiöt aikoisivat investoida fossiilisten energiamuotojen tuotantoon, ei haittaisi kerätä voittoja veroilla pois. Jos ne taas aikovat investoida uusiutuvaan tuotantoon, kuten suunnilleen kaikki nyt tekevät, ei ole kovinkaan järkevää verottaa niitä, Pantsar toteaa.
– Energia-asioissa tarvitaan pitkäjänteistä ja ennustettavaa toimintaympäristöä. Jos lyhytnäköisillä konsteilla aletaan muuttamaan energiamarkkinoita, se voi rapauttaa ennustettavuutta ja vaikuttaa investointeihin. Sitä tuskin kukaan haluaa.
”Energia-asioissa tarvitaan pitkäjänteistä ja ennustettavaa toimintaympäristöä.”
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus kompensoi sähkön hinnan nousua laskemalla sähkön arvonlisäveron joulu-huhtikuun ajalle kymmeneen prosenttiin, kun se normaalisti on 24 prosenttia. Lisäksi hallitus ottaa käyttöön verotuksen sähkövähennyksen. Se toteutetaan kotitalousvähennyksen tapaan sähkölaskun perusteella.
Janne M. Korhonen ei innostu hallituksen ratkaisuista, mutta ymmärtää, miksi ne on tehty.
– Koska käteisen rahan jakaminen näyttäisi olevan poliittisesti mahdotonta, joudutaan käyttämään vähemmän hyviä keinoja, Korhonen toteaa.
– Politiikassa joutuu kuitenkin tekemään toimia, jotka saadaan tehtyä, ja jotain on tehtävä ihmisten auttamiseksi sähkölaskujensa kanssa. Muuten tämä on kohtuuton tilanne todella monelle.
Talkoot eivät riitä
Tulevasta nurpeuden talvesta selvitään, kun suomalaisia tuetaan rahallisesti ja samalla kannustetaan joustamiseen ja säästämiseen sähkön kulutuksessa.
Mari Pantsarin mukaan juuri joustava tuotanto ja kulutus tulevat olemaan avaintekijöitä, kun Suomessa siirrytään kokonaisuudessaan puhtaaseen energiaan.
– Pitää miettiä sitä, milloin lämmittää sähkösaunaa kotona, tai sitä, milloin teollisuudessa pyöritetään tuotantolaitoksia, hän sanoo.
Janne M. Korhonen on samaa mieltä.
– Kaikkien kannattaa ladata Finngridin tuntihinta-applikaatio ja katsoa sieltä, mitkä ovat sellaisia tunteja, jolloin sähkö on edullista. Jos vain suinkin onnistuu, kannattaa siirtää paljon sähköä kuluttavien laitteiden käyttö sellaisille ajoille, Korhonen sanoo.
Suhteellisen pienillä muutoksilla voitaisiin siirtää sähkön käyttöä joillakin tunneilla. Kun riittävän moni tekee niin, sillä voi olla todella merkittäviä vaikutuksia sähkön hintaan.
– Jos haluaa näyttää keskisormea Putinille ja auttaa suomalaisia sähkölaskujen kanssa, kannattaa todella seurata sähkön hintaa ja säädellä kulutustaan, Korhonen sanoo.
”Minkä takia emme yksinkertaisesti aseta ihmisille velvoitetta säästää energiaa?”
Kuten kaikkien talkoiden myös energiansäästötalkoiden ongelma on siinä, että ne ovat vapaaehtoisia. Talkoiden vaihtoehtoina ovat kuitenkin kiertävät sähkökatkot, jotka vaikeuttavat elämää huomattavasti enemmän. Välissä on kuilu, jota Mari Pantsar ihmettelee.
– Minkä takia emme yksinkertaisesti aseta ihmisille ja yrityksille velvoitetta säästää energiaa? Pantsar kysyy.
Tällainen energiansäästövelvoite koskisi etenkin niitä, jotka kuluttavat sähköä kaikkein eniten.
– Fingridin mukaan kiertävät sähkökatkot voivat kestää kaksikin tuntia, ja siinä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä ikävää. Suomessa on ihmisiä, jotka eivät seuraa viestejä tai mediaa ja joille kiertävät sähkökatkot voivat tulla yllätyksenä. Joku saattaisi jäädä jumiin hissiin ja toinen voi kärsiä kylmästä ja pimeästä, Pantsar sanoo.
Tästäkin selvitään
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Parhaassa mahdollisessa skenaariossa talveksi povattu sähkökriisi voi jopa vähän lässähtää, sanoo Janne M. Korhonen.
– Suomeen on tulossa Olkiluodon kolmas reaktori tuotantoon. Se on toiminut suunnilleen 1000 megawatin teholla syyskuussa, ja sieltä tulee vielä 600 megawattia päälle olettaen että kaikki menee hyvin.
Korhonen panee merkille, että tämäntyyppisissä kriiseissä toistuu sama kuvio: rauhallisina aikoina kaikki vannovat, ettei mitenkään ole mahdollista vähentää kulutusta. Sanotaan, että sähkön kulutuksen vähentäminen johtaa maakuopissa asumiseen ja kurjuuteen. Energian hintojen noustessa kuitenkin huomataan, että suuri osa kulutuksesta olikin tosiasiassa ylimääräistä ja ettei sitäkään tarvittu.
– Hyvä esimerkki ovat markettien mainosvalot. Nyt huomataan, ettei niiden ole mikään pakko olla päällä ympäri vuorokauden, Korhonen huomauttaa.
Nyt myös suurilla yrityksillä alkaa olla Korhosen mukaan ”aika kovia” kannustimia miettiä sitä, mitä prosesseja voidaan ajaa alas.
– Metalliteollisuudessa meillä nimittäin on tilanne, että Tornion jaloterästehdas käyttää käytännössä saman verran sähköä kuin kaikki muu Suomen metalliteollisuus yhteensä.
Tällaisissa suurissa teollisuuslaitoksissa voidaan joustaa sähkön kulutuksessa ja vähentää sitä.
– Nämä ovat sellaisia tekijöitä, että jos kaikki menee putkeen ja jos talvesta tulee leuto, niin sähkön hinta jopa lähtee laskuun, Korhonen toteaa.
Korhonen on optimistinen sen suhteen, että energiakriisi on nopeasti ohitse.
– Viimeistään ensi keväänä tilanne on ohi. Euroopassa kaasuvarastot alkavat pikku hiljaa täyttyä ja kaasun hinta on tulossa alas. Spekulaatiošokki on jo ohi, ja sielläkin on huomattu ihan sama homma: on ajateltu, ettei mitään käyttöä voi vähentää, mutta sitten onkin vähennetty.
Myös Mari Pantsar uskoo, että tilanteesta päästään yli nopeasti.
– Emme me ilman kolhuja selviä, mutta uskon, että kyllä me Suomena selviämme. Paljon riippuu talouden kehityksestä. Syvä taantuma tai lama vaikuttavat varmasti myös tähän, mutta akuutista kriisistä puhuttaessa kyse on vain vuodesta tai parista.
Vihreä siirtymä on välttämättömyys
Suomi on selvinnyt energian hinnannoususta huomattavasti helpommalla kuin esimerkiksi Saksa tai Iso-Britannia. Syy löytyy vihreästä siirtymästä, jossa Suomi on monia muita pidemmällä.
Suomessa oikeisto on kuitenkin lähtenyt mukaan eurooppalaiselta oikeistolta omaksuttuun puheeseen, jonka mukaan syy kohonneeseen sähkön hintaan on ilmastopolitiikassa ja liian nopeasti toteutetussa vihreässä siirtymässä. Vaalipuheissa on jo väläytelty ilmastotavoitteiden lykkäämistä.
Pantsar ja Korhonen eivät pidä ajatusta järkevänä.
– Nyt pitäisi ehdottomasti välttää sitä ajatusta, että hidasteltaisiin vihreässä siirtymässä. Ette löydä yhtään asiantuntijaa, joka sanoisi, että vihreässä siirtymässä pakittaminen olisi järkevää, Janne M. Korhonen sanoo.
– Päinvastoin ne valtiot, joilla vihreä siirtymä on pisimmällä, ovat selviämässä energiakriisistä vähimmällä. Viime tilaston mukaan Tanska on joutunut kaikista Euroopan maista käyttämään vähiten rahaa erilaisiin energian hinnan noususta johtuviin tukiaisiin.
Suhteessa kansantuotteeseen Tanska on maksanut viidesosan siitä, mitä Suomi on maksanut, ja Suomikin on selvinnyt vähällä.
Esimerkiksi Isolla-Britannialla vihreä siirtymä meni aivan vihkoon. 2010-luvulla maan silloinen pääministeri David Cameron päätti lopettaa ”vihreän paskan” ja säilyttää maansa riippuvuuden fossiilisista polttoaineista. Cameronin päätöksen seurauksena britit jäivät pahasti jälkeen vihreässä siirtymässä, mikä näkyy satojen puntien korotuksena ihmisten sähkölaskuissa.
Vauhti kiihtyy
Sekä Pantsar että Korhonen arvioivat, että vihreän siirtymän syyttämisen sijaan sitä olisi pikaisesti ryhdyttävä kiihdyttämään.
Vuoden 2022 energiakriisistä Eurooppa on vietävä kohti tilannetta, jossa energiaa tuotetaan paljon, halvalla ja puhtaasti, ilman globaalista voimapolitiikasta aiheutuvia kriisejä. Vain sillä keinolla Eurooppa voi kytkeä itsensä irti ympäristölle haitallisesta fossiiliteollisuudesta sekä öljy- ja kaasutyrannien ailahteluista.
– Suuri sähköistäminen on tähän lääke, Pantsar sanoo.
Sitran johtajan mukaan nyt tarvitaan hyvin nopeita investointeja uusiutuvaan energiaan, ja niitä tarvitaan paljon.
– On selvää, että tinapillidiktaattoreista päästään eroon, kun siirrytään tuottamaan energiaa fossiilittomasti, sanoo Janne M. Korhonen.
Asiantuntijoiden mukaan tuulivoima on Suomelle paras ratkaisu sähköntuotantoon pitkällä aikavälillä. Maalle rakennettu tuulivoima on jo nyt halvin tapa tuottaa sähköä Suomessa, ja ellei ihmeitä tapahdu, on tuulivoima Suomen tärkein energiamuoto vuonna 2030.
Aina ei kuitenkaan tuule, vaan rinnalle tarvitaan joustavaa tuotantoa. Se voi olla kestävästi tuotettua bioenergiaa, vesivoimaa tai puhdasta kaasua, kuten esimerkiksi vetyä.
Janne M. Korhosen mukaan Suomessa tullaan tuottamaan lähivuosina myös monet yllättävä määrä aurinkosähköä. Investoinnit aurinkopaneelien pääraaka-aine polypiin tuotantoon ovat kasvaneet niin paljon, että kolmen vuoden päästä maailmalla olisi kyky tuottaa sähköä terawattiluokassa aurinkopaneeleilla.
– Tämä oli uutinen, jonka nähdessäni melkein putosin tuoliltani. En todellakaan olisi vuosi sitten uskonut, että näin nopeasti oltaisiin kiihdyttämässä aurinkopaneelien tuotantoa, Korhonen sanoo.
Vaikka huomioidaan se tosiasia, ettei aurinko paista koko ajan, voidaan tulevaisuudessa noin 5–6 prosenttia maailman kaikesta sähköntuotannosta tuottaa aurinkovoimaloilla vuoden aikana. Ja seuraavana vuonna taas uudelleen, ja niin edelleen. Tällaista mullistusta ei ole nähty koskaan teollisen vallankumouksen alkamisen jälkeen.
Nyt näyttäisikin siis vahvasti siltä, että maailmanlaajuisesti kisan parhaasta energiantuotantotavasta vie aurinkosähkö. Maailman mittakaavassa tuulivoima tulee hyvänä kakkosena, mutta kylmässä ja pimeässä Suomessa tilanne on maantieteellisistä syistä toisinpäin.
Mistä metallia?
Erittäin kuuma kysymys on se, riittävätkö mineraalit ja metallit vihreään siirtymään, Mari Pantsar sanoo.
Geologian tutkimuskeskus GTK on laskenut, että uusiutuvan energian rakentamiseen tarvittavat raaka-aineet eivät tulevaisuudessa riitä vihreän siirtymän tekemiseen. GTK:n laskelmia on kritisoitu, mutta niihin tulee Pantsarin mukaan suhtautua erittäin vakavasti.
Kun joudumme tekemään vihreää siirtymää, on samalla tehtävä priorisointia siitä, mihin harvinaisia maametalleja käytetään. Käytetäänkö niitä lyhytikäiseen kuluttajaelektroniikkaan vai tuuli- ja aurinkovoimaloihin?
Metallit ja mineraalit eivät suinkaan lopu maailmasta tyystin, vaan niiden hinta nousee pilviin, mikä tekee niiden käytöstä kannattamatonta. Syntyvä tilanne tekee tilaa uusille materiaali-innovaatioille.
– Tästä mahdollisuudesta olen todella innoissani, ja Suomen pitäisi tarttua materiaali-innovaatioihin, kehottaa Mari Pantsar.
Myös Janne M. Korhosen mielestä materiaalit ovat vielä avoin kysymys.
– Markkinat toimivat kuitenkin tässä varsin hyvin. Pullonkauloja saattaa tulla varsinkin alkuvaiheessa, mutta yleensä niukkuus ruokkii luovuutta tällaisissa tilanteissa, Korhonen sanoo.
– Kertaakaan ei sivilisaatio ole tällaiseen kaatunut.
Satakunta vuotta sitten uumoiltiin, että kuparin louhinnasta tulee kannattamatonta, kun esiintymien kuparipitoisuus putoaa alle neljän prosentin. Nykyään kuparia louhitaan kannattavasti esiintymistä, joiden pitoisuus on alle puoli prosenttia.
”Ilman kiertotaloutta ei tulla ratkaisemaan ilmastokriisiä eikä luontokatoa.”
Mari Pantsar muistuttaa myös, että kiertotalous voi auttaa materiaalikysymyksissä. Olemassa olevista sähkölaitteista voidaan kierrättämällä kerätä materiaaleja talteen ja käyttää uudelleen.
– Ilman kiertotaloutta ei tulla ratkaisemaan ilmastokriisiä eikä luontokatoa. Se on aivan ilmeistä.
Tuet, tekniikka ja tulevaisuus
Valtiovallan on Mari Pantsarin mukaan helpotettava vihreää siirtymää etenkin poistamalla esteitä investoinneilta vihreään energiaan.
Janne M. Korhosen mukaan esteet ovat nykyään lähinnä hallinnollisia.
– Pullonkauloja on kaavoituksessa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa ELY-keskuksissa ja hallinto-oikeuksissa, Korhonen sanoo.
Marinin hallitus antoi syyskuussa eduskunnalle esityksen, jonka aiheena oli vihreän siirtymän investointien nopeuttaminen. Esityksen tarkoitus on antaa vihreän siirtymän kannalta tärkeiden investointihankkeiden lupahakemuksille etusija vuosina 2023–26 aluehallintovirastoissa.
– Myös valitukset ovat keskeisessä roolissa, Mari Pantsar sanoo.
– Lähes jokaisesta tuulivoimahankkeesta tehdään valitus, ja niiden valitusten käsittelyyn on saatava lisää resursseja.
Valitusten käsittelyissä menee huomattava määrä aikaa, jota ei ole hukattavaksi.
Hieman paradoksaalisesti on siis palkattava valtiolle lisää byrokraatteja, jotta saataisiin markkinat toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja maksimoitua voittoja sijoittajille.
– Tiedän, että tämä voi olla hyvin monelle vaikea asia käsittää, mutta kaikkein kustannustehokkain sijoituskohde olisi valtion virkakoneisto, sanoo Janne M. Korhonen.
Hallituksen esityksen mukaiset satsaukset voivat kuitenkin olla riittämättömiä, sanoo Sitran Mari Pantsar. Niiden mittaluokka on muutamia miljoonia vuodessa. Riittääkö se, Pantsar kysyy.
– Hallinnon virtaviivaistamisen lisäksi valtion pitää myös satsata tutkimukseen ja kehittämiseen eli T&K-toimintaan, Pantsar sanoo.
”Toivottavasti seuraava hallitus ei lähde leikkaamaan tutkimuksesta ja kehityksestä, sillä se olisi myrkkyä tälle maalle.”
Mari Pantsar sanoo odottavansa pelolla ensi keväänä koittavia eduskuntavaaleja.
– Politiikassa puhutaan nyt valtionvelasta, koronnoususta ja leikkauslistoista. Toivottavasti seuraava hallitus ei lähde leikkaamaan tutkimuksesta ja kehityksestä eli T&K:sta, sillä se olisi myrkkyä tälle maalle.
– Jos jotain yritystukia on annettava, niin T&K-tuet ovat ehdottomasti niitä, joihin pitää satsata.
Janne M. Korhosen mukaan nyt ei kuitenkaan edes tarvita uusien tekniikoiden keksimistä, vaan olemassaolevasta tekniikasta on saatava halvempaa. Se tapahtuu sarjatuotantoa lisäämällä.
– Tekniikka ei parane vanhetessaan niin kuin hyvä viini, vaan sen parantamiseen tarvitaan aktiivista tekemistä.
Esimerkiksi aurinkopaneeleihin pätee sama lainalaisuus kuin kaikkeen muuhunkin teolliseen tuotantoon: mitä enemmän niitä rakennetaan, sitä parempia ja halvempia niistä ajan myötä tulee.
– Sillä alalla näemme hyvin ison muutoksen jo tällä vuosikymmenellä.
Lisäksi on syytä pitää mielessä, että pitkällä aikavälillä nopea siirtymä fossiilisesta energiasta uusiutuvaan tulee olemaan jopa halvempi kuin hidas. Ne valtiot, jotka nyt toteuttavat vihreää siirtymää hieman etupeltoon, ovat muutaman vuoden päästä huomattavasti muita edellä puhtaan energian tuotannossa.
Siinä porukassa Suomen olisi syytä olla mukana.