Jhargramin kylässä, Intian Länsi-Bengalin osavaltiossa joukko maanviljelijöitä istuu yhdessä pellon laidalla. He väittelevät ja suunnittelevat markkinointistrategiaa sadolleen.
Kaksi vuotta aiemmin kylän tilanne oli täysin toinen. Viljelijöitä järkytti äkillinen siementen, taimien ja lannoitteiden hintojen nousu. Lisäksi heitä huoletti ilmastonmuutos. Monsuunien myöhästymisestä, epätavalliseen aikaan tulevista sateista ja äärimmäisistä helteistä seurasi huomattavia vahinkoja.
– Kylämme on kaukana kaupungista. Jos haluaa mennä markkinoille, täytyy matkata tuntikausia ja monella eri bussilla. Siksi turvauduimme välittäjiin, jotka toimittivat meille siemeniä, lannoitteita ja muita maataloustarvikkeita. Kun he ottivat välityspalkkionsa, tuotteista tuli meille erittäin kalliita, Jhargramin kylässä asuva maanviljelijä Jayanta Sahu kertoo.
– Emme pystyneet kattamaan edes perheemme peruskustannuksia. Olimme täysin voimattomia tilanteen edessä, Sahu sanoo.
Toinen viljelijä, Mongal Dash kertoo, että hän jo aikoi jättää hyvästit koko maataloudelle ja lähteä läheiseen kaupunkiin päivätyöläiseksi.
– Me taistelimme monella rintamalla. Heikko sato, lannoitteiden ja siementen kalleus ja ilmastonmuutos. Siementen välittäjät nelin- tai viisinkertaistivat hintansa, mutta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa heiltä. Siementen heikko laatu johti entistäkin pienempiin satoihin.
Tuho tai vauraus
Viime vuonna kylän maanviljelijät kokoontuivat yhteen miettimään, miten tilanteesta selvittäisiin. Vaihtoehtoina olivat tuhoutuminen tai vaurastuminen. Miettijät tunnistivat kipeimmän ongelman eli riippuvuuden välittäjistä, joka on seurausta kylän syrjäisyydestä. Ratkaisu löytyi omien siementen ja taimien tuotannosta.
Runsaan 250 perheen kylä valitsi keskuudestaan kuusi kokenutta maanviljelijää, joille annettiin tehtäväksi tuottaa paikallisia siemeniä ja taimia. Nämä kuusi saivat koulutusta siementen säilytyksessä, kylvölavojen rakentamisessa, luomulannoitteen valmistamisessa ja tuholaisten torjunnassa.
Heille annettiin vajaa puoli hehtaaria maata, johon he kylvivät muun muassa kaalia ja chiliä. Maasta nousevia taimia ravittiin vain luomulannoitteilla eikä niitä suojattu kemiallisilla torjunta-aineilla. Taimet sitten myytiin edulliseen hintaan, kullekin perheelle tarpeensa mukaan.
Nyt kun ratkaisevasta kokouksesta on kulunut yli vuosi, aiemmin kriisistä toiseen rämpineet viljelijät alkavat nähdä työnsä tuloksia.
– Emme ole enää riippuvaisia ulkopuolisista siementen tai kehnojen taimien toimittajista. Emme käytä kemiallisia lannoitteita. Kylästämme on tulossa tässä suhteessa omavarainen, ja me olemme tästä erittäin ylpeitä. Sadotkin alkavat pikkuhiljaa kasvaa, pienviljelijä Shyam Bisui sanoo.
Aiemmin hänenkin täytyi investoida noin kolmannes vuoden tuloistaan siementen ja lannoitteiden ostoon. Nyt suurin osa siitä rahasta jää säästöön.