Maailmassa on käynnissä useita yhtäaikaisia ja päällekkäisiä kriisejä. Ilmastokriisi ja Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisi tuskin ovat jääneet keneltäkään huomioimatta. Ja tietenkin Venäjän sota Ukrainassa on kriisi jo itsessään. Siksi ei ole yllättävää, että Suomeen sorvataan eduskuntavaalien jälkeen kriisiaikojen hallitusta kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien voimin.
Suomen porvareiden kriisitietoisuus on perinteisesti ollut hyvällä tasolla. Yksi kriisi on silti heille ylitse muiden, sillä aivan erityisen huolissaan Säätytalon hallitusneuvottelijat taitavat olla julkisen talouden kriisistä. Tästä syystä valtiontalouden sopeuttaminen tuleekin olemaan Petteri Orpon hallituksen ykköstavoitteena. Se on myös tärkein hallituspuolueita yhdessä pitävä liima.
Talouden sopeuttamisen nimissä ollaan tekemässä ratkaisuja, jotka aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat. Politiikalla aiheutetut uudet ongelmat ovat voivat olla myös vakavampia kuin ne, jotka sillä on tarkoitus ratkaista.
Otetaan esimerkiksi asumistuen leikkaus, jota hallituspuolueet ajavat. Kokoomus haluaa saada asumistuesta aikaan puolen miljardin säästöt vaalikauden aikana.
Asumistuen leikkaus kuitenkin köyhdyttää pienituloisia eläkeläisiä ja työttömiä. Nyt jo 40 prosenttia asumistuesta menee pienituloisille työssäkäyville, jotka eivät pärjää töissä ansaitsemallaan palkalla. Näiltä 200 000 ihmiseltä leikkaamalla heidät ajetaan asumistuen saajista toimeentulotuen asiakkaiksi. Myös työllisyystavoitteille voitaneen heittää hyvästit, jos sosiaaliturva ei tue työssäkäyntiä.
Sama pätee työttömiin asumistuen saajiin: jollain heidän on saatava asumisensa kustannettua. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista politiikkaa eikä edes tuo kouriintuntuvia säästöjä valtion kassaan, kun asumistuesta leikatut rahat joudutaan maksamaan toimeentulotukina.
Hallituspuolueet keskustelevat myös ilmastotavoitteista pakittamisesta. Siinäkään ei ole hirveästi järkeä, sillä maailmanlaajuinen päästötön siirtymä toteutuu varmasti kuin veroehdotus, halusi Suomi sitä tai ei. Uusi teollisuus ja työpaikat menevät sinne, missä siirtymä on pisimmällä. Siksi meidän täällä pohjoisessa ei ole varaa jarrutella ja jäädä sen kyydistä pois, vaikka saastuttaminen olisikin kansantaloudelle kannattavampaa lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä meistä uhkaa tulla teknologian takapajula.
Eikä unohdeta sitäkään, että julkisen talouden kriisin ja ilmastokriisin lisäksi päällä on muitakin kriisejä. Tulipaloja sammutettaviksi.
Julkinen sote-sektori on nyt jo kriisissä. Muutama viikko sitten kohistiin siitä, kuinka sote-sektorilta puuttuu miljardin rahoitus. Alan huono vetovoima, pienet palkat, kuormittava työ ja koulutusohjelmien vähäinen houkuttelevuus eivät nekään ratkea leikkaamalla eivätkä yksityistämällä. Päinvastoin, ne pahentavat kriisiä, jos hoivan saatavuutta määrittelee entistä enemmän se, onko ihmisellä varaa maksaa siitä.
Nyt jo elämme Suomessa, jossa hyvinvointivaltio ei lunasta lupauksiaan. Ihmiset maksavat veroja, mutta eivät tunne saavansa niille vastinetta, kun lääkäriin ei pääse, sosiaaliturvalla ei tule toimeen ja lasten oppimistulokset heikkenevät. Vastaus tähän olisi ilmeinen: julkisten palveluiden laatua tulee parantaa investoimalla niihin.
Oikeiston vastaus on päinvastainen. Sakset kädessä juoksevalla leikkauspolitiikalla saksitaan julkisesta sektorista paloja pois ja puretaan hyvinvointivaltion osia, jotka näyttävät tehottomilta tai tarpeettomilta talouskurin lasien läpi katsottuina.
lehti 