Pari vuotta sitten kaupassa kolme nuorta mopoikäistä kundia riehui ja virnuili kassalle. Kun pyysin poikia ystävällisesti väistämään tukkimasta kassalinjaa, he näyttivät keskisormea ja haukkuivat ulkonäköäni. Käytös oli niin rajua, että otin puhelimeni esiin. Halusin kuvata pojat ja kysyä paikallisilta Facebookin puskaradiossa, että kenenkäs pershedelmät täällä riehuvat, voisitteko opettaa käytöstapoja.
Sitten muistin, että en voi levittää alaikäisistä kuvia netissä. Nielin ylpeyteni, ja aloin miettiä omaa nuoruuttani. Muutin tänne 12- vuotiaana ja muistan, että jos joku aikuinen tuli valittamaan käytöksestä, mekin panimme vastaan.
Meni vuosi, istuin bussissa. Neljä teinityttöä istui kuskin lähellä olevassa loossissa. Kaksi katsoi Tiktokeja äänillä, yksi puhui kaiuttimella puhelimeen. Meteliä ja ylimielistä käytöstä riitti. Pitkän työviikon jälkeen se vitutti, ja minun kävi sääliksi kuskiakin. Myös muut matkustajat huokailivat.
Koska nuorten kohdalla ei kannata mennä paikalle muistuttaen opettajaa, menin ”chillisti” pyytämään, josko he voisivat laittaa ääntä vähän pienemmälle. Se oli virhe. Tytöt haukkuivat minua kirosanoilla, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Se oli oikeastaan jopa aika luovaa.
Kun meteli nousi, kuski pysäytti bussin. Luulin hänen tulevan sanomaan tytöille, että käyttäytykää tai käykää ulos bussista. Olin väärässä. Kuski käski minua poistumana. Olin niin hämilläni, etten ollut edes uskoa, mitä tapahtuu.
Tämän jälkeen päätin, etten leiki sankaria. Sulaudun muiden suomalaisten joukkoon, jotka seuraavat tuppisuina, kun nuoriso riehuu.
Tämän jälkeen päätin, etten leiki sankaria.
Taannoin kävelin jälleen töistä kotiin uupuneena. Ohitseni kulki Voi-skootteri päällään kolme noin 12-vuotiasta nuorta, joista yksi yritti läpsäistä päätäni. Tässä vaiheessa nousi epätoivon ja jäätävän raivon sekoitus. Jos minulla olisi ollut nopeammat refleksit, olisin varmaankin potkinut koko skootterin kusimuttereineen kumoon.
Pian rakas ystäväni kertoi, miten nuoret olivat huudelleet hänelle vihakommentteja hänen ulkonäöstään ja kaataneet päälleen virtsaa pullosta. Virtsaa! Totaalinen nöyryytys ja rikoksen merkit täyttävä käytös. Tapauksesta uutisointiinkin.
Peilasin käytöstä taas omaan nuoruuteen. Saman ikäisinä kyllä pöllimme röökiä ja räimme kalliolta alas, mutta rehellisesti en muista, että ainakaan oma ”jengini” olisi häirinnyt ihmisiä, jotka eivät provosoineet meitä.
Minua raivostuttaa se, että emme oikeastaan voi näille nuorille mitään. Nuori voi kirjaimellisesti heittää kusta päällesi, mutta jos puutut siihen mitenkään, olet äkkiä itse se rikollinen.
Kun avauduin tästä somessa, raamikkaat miehet tulivat kertomaan, miten vain näytetään kehonkielellä, että alkakaa mennä. Muuten hyvä, mutta olen lyhyt tumma nainen. Ihan kuin minua pidemmät teinipojat pelkäisivät minua.
Rakastan nykynuorten asennetta töihin.
Olen pikkuhiljaa muuttumassa grumpy old maniksi. Vihaan julkista liikennettä nykyään. Matkarauhaa ei ole kun bussin etuosassa, takaosa on täynnä riehuvia nuoria. Olen aina kulkenut julkisilla, joten voin sanoa, että tällaista ei todellakaan aina ole ollut.
Haluan silti puhua myös positiivisista asioista nykynuorisossa. Sillä kaiken tuon paskan vastakohdaksi olen tavannut asiakaspalvelussa ja muissa luovissa töissäni ihania nuoria. Niin hyväkäytöksisiä ja aurinkoisia! Rakastan sitä, että he osaavat olla omia itsejään ja ilmaista itseään, varsinkin vihantäyteisessä netissä.
Rakastan nykynuorten asennetta töihin ja olen jopa kateellinen tälle piirteelle: he eivät anna kaikkeaan ja ylikin työlle, josta maksetaan huonosti. Siinä, missä itse aloitan aina etuajassa, he tulevat kasuaalisti tasalta, eivät ota stressiä. He tietävät, että elämä on liian lyhyt tehdä paskaa työtä ahneelle pomolle.
Rakastan nykynuorten luovuutta ja sitä, miten he osaavat tehdä netissä rahaa ja löytää omia juttujaan. Rakastan nykynuorten pokkaa sanoa työhaastattelussa suoraan, mitä miettivät, ja ottaa palkan puheeksi. Itse opettelen tätä vieläkin.
Nykynuoret ovat suvaitsevia, kannustavia ja rohkeita.
Kaikissa meissä – olimme sitten aikuisia tai nuoria, kantasuomalaisia tai maahanmuuttajia – on aina se mätä puoli ja hyvä puoli. Uskon, että kotiolot vaikuttavat paljon. Jos omat vanhemmat käyttävät arkisesti kauheaa kieltä muista ihmisistä, on lastenkin helppo haukkua muita yhtä rumilla sanoilla.
Tulevaisuus on nuorissa ja vaikka olisi miten hyvät vanhemmat, lapsista voi silti kasvaa todella paskasti käyttäytyviä – ja toisinpäin. Mutta vanhempien arvoilla, aatteilla ja käytöksellä on iso vaikutus millainen päänsärky tai päivän ilonpilkahdus joku nuori voi toiselle harmittomalle ihmiselle voi olla. Usko pois.
Itsekin opettelin pitkään pois oman vanhemman opettamasta katkerasta naisvihasta. En edes tajunnut, miten sisäistettyä se oli minussa. Toivon, että olisin oppinut jo nuorempana, että toisia naisia ei pidä lytätä alas päästäkseen itse loistamana, vaan kannustaa heitä ja loistaa yhdessä.
Hyvää Pridea ja ihanaa kesää kaikille!
lehti 