Kun Andrew Mbewe haluaa esitellä mehiläispesiään, metsänreunalla sijaitsevasta pesästä singahtanut mehiläinen pistää häntä poskeen. Mbewe perääntyy ja viittoilee seuruettaan siirtymään etäämmäs vaaran paikasta.
– Nämä mehiläiset ovat metsän vartijoita, se on yksi niiden velvollisuuksista, hän selittää.
– Mehiläiset suojelevat metsää tunkeutujilta. Se on yksi syy, miksi tämä metsä on edelleen pystyssä, Mbewe sanoo ja kiskoo kivuliasta piikkiä poskestaan.
Entinen salametsästäjä kertoo vuokranneensa metsästysaseensa Sambian valtion virkailijoilta, jotka myös ostivat häneltä norsunluuta.
Sambian itäisen maakunnan Lukusuzin ja Luamben kansallispuistoista Malawin Kasungun kansallispuistoon ulottuvan Chipata-Lundazi -tien varrella kylien ja pientilojen välissä kasvaa vaikuttavia luonnonmetsiä.
Mbewen kotikylän metsässä yli 140 perheellä on yli 700 mehiläispesää. Mehiläisten harjoittama metsänsuojelu on tahatonta seurausta mehiläistarhauksesta. Mehiläisten kasvatus on yksi elinkeinoista, joita luonnonsuojelujärjestö Comaco on yhteistyössä kansainvälisen eläinsuojelujärjestö IFAWin kanssa yhdistänyt villieläinten suojelustrategiaansa Sambiassa ja Malawissa.
Hyvät tulevaisuudennäkymät
Andrew Mbewe on entinen salametsästäjä. Hän kertoo vuokranneensa metsästysaseensa valtion virkailijoilta, jotka myös ostivat häneltä norsunluuta. Nyt hän on muuttunut pahamaineisesta salametsästäjästä luonnonsuojelijaksi ja yhteisön metsäosuuskunnan puheenjohtajaksi. Osuuskunta toteuttaa luonnonsuojelua ja kestäviä maankäyttötapoja.
– Työ ei ole helppoa. Asenteiden muuttaminen on vaikeaa, joten kärsivällisyyttä vaaditaan. Joskus ansiot elinkeinosta ovat riittämättömiä tai epäsäännöllisiä. Ei hunajaakaan kerätä joka päivä tai edes joka kuukausi. Silti tulevaisuudennäkymäni ovat hyvät eivätkä nyt kohtaamani vaikeudet ole lähelläkään niitä, joita kohtasin salametsästäjänä, Mbewe kertoo.
– Nykyään kadun, että elin salametsästäjän elämää. Se oli itsekästä, se hyödytti vain minua itseäni. Luonnonsuojelutyö, jota nyt teen, hyödyttää koko yhteisöä ja tulevia sukupolvia.
Metsästä markettiin
Comacon kantavana ajatuksena on, että luonnonsuojelu onnistuu vain silloin, kun maaseutuyhteisöt ovat voittaneet nälän ja köyhyyden. Ne liittyvät usein maata ja luonnon monimuotoisuutta köyhdyttäviin, metsäkatoa kiihdyttäviin viljelykäytäntöihin. Sen tähden Comaco työskentelee yhdessä pienviljelijöiden kanssa, jotta nämä omaksuisivat ilmastoälykkäitä käytäntöjä, kuten luomulannoitteiden ja agroekologian hyödyntämistä maaperän elvyttämiseen.
Comaco tukee myös pienviljelijöiden yrityksiä kasvattaa tuotteidensa arvoa muun muassa brändäämällä ne pärjäämään markkinakilpailussa. Kyläläiset saavat merkittäviä tuloja Comacon markkinoimasta hunajasta, jota löytyy myös Sambian supermarkettien hyllyiltä.
Mbewen osuuskunta on käyttänyt osan voitoistaan kahden kuorma-auton ostoon. Ryhmä vuokraa niitä, ja vuokratulot sijoitetaan yhteisöhankkeisiin, esimerkiksi opettajien talojen rakentamiseen.
Toimeentulo ilman tuhlausta
IFAW-Comacon yhteisprojektin apulaisjohtaja Luke Japhet Lungu kertoo, että mehiläistarhauksen kaltaiset hankkeet tekevät ihmisistä vähemmän riippuvaisia luonnonvarojen tuhlaamisesta toimeentulon hankkimiseen.
– Täältä ei löydy yhtäkään puuhiilisäkkiä, Lungu ylpeänä esittelee.
– Uusien viljelykäytäntöjen myötä ihmiset ymmärtävät, että metsää tuhotessaan he tuhoavat myös maansa tuottavuuden ja se vähentää heidän tulojaan.
Samalla ihmiset oppivat elämään rinnan villieläinten kanssa.
– Eläimet voivat siirtyä metsästä toiseen häiriintymättä. Norsuja ja muita viljelmille vahinkoja aiheuttavia suuria eläimiä varten meillä on pikaviestijärjestelmä, jonka kautta yhteisö työskentelee yhdessä metsänvartijoiden kanssa. Kansallispuistoista ajoittain tulee norsuja, mutta olemme oppineet välttämään konflikteja niiden kanssa, Lungu kertoo.
Tilaa vaeltaa
1970-luvun lopulta lähtien Sambian ja Malawin luonnonsuojelualueet ovat olleet tärkeitä Kiinaan ja Kaakkois-Aasiaan myytävän norsunluun lähteitä ja kuljetusreittejä. Esimerkiksi Kasungun kansallispuiston norsukanta kutistui 1970-luvun 1 200:sta vain 50:een vuonna 2015.
Vuonna 2017 IFAW käynnisti viisivuotisen projektin, joka tähtäsi norsukantojen vakiintumiseen ja kasvuun vähentyneen salametsästyksen kautta. Projektissa muun muassa koulutettiin metsänvartijoita ja lainvalvojia villieläinrikosten tutkintaan. Mehiläistarhauksen ja ilmastoystävällisen maatalouden edistämisen ohella projekti otti maalaisyhteisöt luonnonsuojelutoimien suunnittelun keskiöön.
Nyt IFAW hyödyntää yhteisöjen kanssa syntyneitä kumppanuuksia uudessa lippulaivahankkeessaan Room to Roam (tilaa vaeltaa). Hankkeessa on tarkoitus maankäytön suunnittelulla luoda maailmaa, jossa ihmiset ja villieläimet voivat kukoistaa rinnakkain.
uutiskirje 
