Marraskuun kolmantena päivänä 6,4 magnitudin maanjäristys iski Länsi-Nepalin syrjäseuduille. Ainakin 153 ihmistä kuoli ja nelisensataa vammautui. Terveydenhoidon hätäapupalvelut joutuivat koetukselle, ja se muodostaa merkittävän uhan kansanterveydelle maanjäristyksen jälkeisessä tilanteessa.
– Kotinsa menettäneet perheet elävät taivasalla kylmällä talvisäällä ja heillä on vaikeuksia saada peruspalveluita, kuten ruokaa, puhdasta vettä tai terveydenhoitoa, Barekotin kunnanjohtaja Bir Bahadur Giri kertoo. Järistyskeskus sijaitsi kunnan alueella.
– Hätäaputoimet ovat edelleen meneillään, ja olemme havainneet koleratartuntoja. Me tarvitsemme apua ennen kuin uhka pahenee entisestään, Giri vetoaa.
Aineellisen avun lisäksi ihmiset kaipaavat henkistä tukea.
Giri korostaa, että aineellisen avun lisäksi ihmiset kaipaavat henkistä tukea. Maanjäristys ja jälkijäristykset jo vanhastaan haavoittuvalla Karnalin alueella ovat tehneet seudusta entistäkin alttiimman epidemioille.
Kathmandulainen terveydenhoitoaiheisiin erikoistunut toimittaja Sagar Budhathoki on vieraillut maanjäristysalueella ja nähnyt, että paikan päällä ihmisten todellisuus on sydäntä raastavaa.
– Perusterveydenhoidon ja kaikkein perustavimpien tarvikkeiden saaminen on itsessään valtavan työn ja taistelun takana. Suurin osa terveyskeskuksista on tuhoutunut eikä mahdolliseen kansanterveyskriisiin ole käytännössä varauduttu mitenkään, Budhathoki kuvaa tilannetta.
Jajarkotin aluesairaalan johtaja tohtori Pratikshya Bharati kertoo, että aluesairaalakin voi tarjota vain ensihoitoa, ja potilaat ohjataan tuntien matkan päässä sijaitsevien kaupunkien sairaaloihin.
– Jos voisimme tarjota enemmän palveluita, saattaisimme pelastaa joitakin henkiä, Bharati sanoo.
– Synnytykset kotona luultavasti lisääntyvät entisestään, sillä synnytyskeskuksetkin tuhoutuivat. Jo ennen katastrofia laitoksissa syntyi vain 52 prosenttia lapsista, Bharati lisää.
lehti 