Ruokalähetit ilmestyivät Suomessa katukuvaan kymmenisen vuotta sitten. Jännittävä uusi bisnesidea mahdollisti ruoan tilaamisen äpillä mistä tahansa ravintolasta sangen edullisesti. Jotain vastaavaa oli toki ollut käytössä aiemmin, mutta panostukset sovelluksen käytettävyyteen, markkinointiin ja valikoiman laajuuteen olivat nyt ennen näkemättömällä tasolla.
Wolt ja Foodora otettiin toimistoissa ja krapulaisissa yksiöissä avosylein vastaan ajan ja vaivan säästämisen takia. Ehkä käyttökokemus myös vahvisti suomalaisten usein kovin ohutta kokemusta ”urbaanista elämäntavasta”. Ruoan tilaaminen äpillä, iloinen monikulttuurinen kokemus kuriirin kanssa ja jännittävän keskustaravintolan shanghaitacot, mitä voisi lounaselämykseltä enempää pyytää?
Ikävä kyllä tummat pilvet kerääntyivät pian firmojen ylle, kun kävi ilmi, miten ne kohtelevat kuskejaan. Pakkoyrittäjinä toimivia kuskeja nimitetään lähettikumppaneiksi, mutta harvassa kumppanuudessa on näin epäsymmetriset ehdot. Käytännössä kuski on algoritmisesti ohjailtu juoksupoika, jonka työehtojen muokkaaminen ja irtisanominen on äärettömän helppoa ja täysin kasvotonta.
Jos kuunnellaan Woltin suomalaisten perustajien Pepsodent-hymyjen takaa valuvaa puhehunajaa, tässä luodaan uutta toimeliaisuutta ihmisille, joiden muuten voisi olla vaikea löytää työtä. Yrittäjyys mahdollistaa huomattavaa joustavuutta kuskeille. Ja niin edelleen. Puheissa on myös totuuden siemen. Yhä useampi tavallinen suomalainen haluaa toimia yrittäjänä tai itsensätyöllistäjänä juuri paetakseen palkkatyön kontrollia. Ja hyvinä aikoina ruokalähetit ovat tienanneetkin merkittäviä summia.
On kuitenkin hyvä pohtia, miksi Woltin ja Foodoran kaltaisia työn järjestämisen tapoja ylipäätään kehitetään. Ensinnäkin, Suomessa on joidenkin arvioiden mukaan jopa 10 000 paperitonta ihmistä, jotka ovat valmiita tekemään töitä millä tahansa ehdoilla pysyäkseen hengissä. Tämän reservin hyödyntäminen onnistuu kätevästi äppitalouden kautta, kun työsopimusta ei tarvitse tehdä ja Wolt-tilin voi luoda toisen henkilön puolesta. Alustafirmat voivat myös säädellä ehtojaan joustavasti: Jos työntekijät valittavat huonoista ehdoista, kauhotaan reservistä reilusti uusia epätoivoisia tilalle.
Työn uusia muotoja kehitetään ja kokeillaan ihmisryhmillä, joista valkoinen keskiluokka vähät välittää.
Toiseksi, algoritmisesti käsketty työ on tulevaisuutta. Suomessa on toistaiseksi hyvä työntekijän suoja, mutta alustatalous nakertaa sitä huomaamattamme koko ajan. Alustatalouden ei tarvitse haastaa sopimisjärjestelmää suoraan (hallitus ja elinkeinoelämä hoitavat asian joka tapauksessa), vaan se voi luoda omaa rinnakkaisjärjestelmää rauhassa. Koko ajan tarjolla on yhä enemmän ja enemmän pakkoyrittäjyyttä, äppityötä, nollatuntisopimuksia ja muuta silppua. Ehkä kohta ei tarvita työttömyystukiakaan, kun irtisanottu voidaan TE-keskuksessa liittää suoraan lähettikumppanien tai polkuhintataksikuskien listalle.
Työn uusia muotoja kehitetään ja kokeillaan ihmisryhmillä, joista valkoinen keskiluokka vähät välittää. Sitten huomaamatta uudet työn järjestämisen käytännöt alkavat vallata alaa laajemmin. Tämä on yksi merkittävä syy, miksi ammattiyhdistyskentän tulisi toden teolla taistella alustataloutta vastaan. Ruokalähettien perustama Pamiin kuuluva yhdistys Pam Couriers Finland olikin joulukuun paras uutinen. Samalla herää kysymys, tehdäänkö nyt liian vähän liian myöhään, 10 vuotta Woltin perustamisen jälkeen.
Ammatillinen järjestäytyminen, niin kuin kaikki työväenliikkeen 1900-luvun voimakeskukset, on kriisiytynyt. Jäsenmäärät pienenevät ja parlamentaarinen selkänoja vasemmistopuolueissa on heikentynyt merkittävästi. Akateemiset oikeistoliitot myyvät jäsenyyttä ikään kuin premium-klubitarjouksena ilman yhteiskunnallista visiota yhteisestä työväen rintamasta. Tuntuu, että työväenliike ei ole viime vuosina pystynyt yhtenä rintamana oikein muuhun kuin luomaan omaa aktiivimallia porvareiden ehdotuksen tilalle. Nyt käynnissä olevat lakkoaallot näyttävät, onko taistelukykyä vielä jäljellä.
Tällä hetkellä tarvitsisimme kokonaisvaltaista ymmärrystä työelämän muutoksesta. Keskiluokan kaaliin olisi tärkeää takoa, että jokainen heikennys ja alustainnovaatio tähtää lopulta heikentämään kaikkien työntekijöiden asemaa. Niinpä myös taisteluiden pitäisi tähdätä työvoiman kokonaisaseman parantamiseen erityisetujen sijaan. Työntekijöiden ja tuensaajien asemaa tuhotaan tällä hetkellä yhtenä rintamana hallituksessa. Tähän liikuttavaan yksituumaisuuteen olisi mukava vastata samanlaisella päättäväisyydellä.
Epäilemättä ruokalähettien paras toivo on itsenäinen järjestäytyminen ja taistelu omien ehtojen parantamiseksi. Olisi kuitenkin tärkeää, että jokainen meistä ymmärtää, millä tavoin tämä taistelu on taistelua myös omien työehtojemme puolesta.
lehti 