Chilen pienviljelijät asentavat kiihtyvällä vauhdilla aurinkopaneeleja. Viljelijät käyttävät aurinkoenergiaa peltojensa ja kasvihuoneidensa kasteluun. Se laskee kustannuksia ja optimoi niukat vesiresurssit.
Chilellä on erittäin runsaasti uusiutuvaa energiaa, etenkin aurinko- ja tuulivoimaa. Viime vuonna Chilen energiatarjonnasta 36,6 prosenttia muodostui uusiutuvista energioista. Vaihtoehtoisten energialähteiden buumi on lähtöisin suuryhtiöistä, jotka ovat asentaneet aurinkopaneeleita kautta koko maan, myös autiomaihin.
Chilen maatalouden kehitysinstituutti Indap auttaa perheviljelijöitä siirtymään aurinkoenergialla tuotettuun sähköön. Indap edistää terveellisen ruuan kestävää tuotantoa muun muassa esittelemällä uusia kastelutekniikoita.
Vuonna 2020 Indapin rahoittamissa projekteissa asennettiin 2025 aurinkopaneelia, jotka tuottivat 1 002 megawattituntia energiaa ja estivät 234 tonnin hiilidioksidipäästöt. Tuoreempia tilastoja ei ole.
Tomaattitila
Maanviljelijä Myriam Millerillä, 50, on aviomiehensä Freddy Vargasin, 51, kanssa 70 kilometriä pääkaupunki Santiagon eteläpuolella Mostazalin kunnassa puolen hehtaarin maatila. Tilalla on kolme kasvihuonetta ja niissä lähes 1 500 tomaattikasvia. Kasvihuoneiden ulkopuolella kasvaa riveissä eri tomaattilajikkeita, myös perinteisiä, joiden siemeniä Miller säilyttää.
Heidän tomaattejaan arvostetaan suuresti.
– Ihmiset ostavat niitä, koska ne ovat meheviä ja hyvän makuisia. Kun he ovat maistaneet niitä, he palaavat ostamaan lisää ja suosittelevat muillekin, Miller kertoo.
Tomaattien lisäksi pariskunta kasvattaa vihanneksia, lähinnä salaattia noin 7 000 kerän vuosivauhtia. Heillä on myös hedelmäpuita.
– Tuotamme noin 8 000 kiloa tomaatteja kasvukautta kohden. Tänä vuonna ylitämme tavoitteen ja olemme tyytyväisiä, että pikku hiljaa tuotantomme kasvaa, Miller sanoo.
Ylijäämä sähköverkkoon
– Aurinkopaneelit ovat valtavasti pienentäneet energialaskuamme, Miller kertoo.
Sähköä tarvitaan kasvihuoneiden kasteluun, joka ei tahdo onnistua pelkillä käsivoimilla.
Tilalla on kaksi noin 30 000 litran kaivoa, joihin tuodaan vesi kerran viikossa kahden kilometrin päässä sijaitsevasta patoaltaasta. Kaivoista vesi pumpataan aurinkoenergialla toimivalla pumpulla kasvihuoneita kastelemaan.
Pariskunta kuluttaa kuukaudessa 250–300 kilowattia. Ylijäämäenergian he syöttävät sähköverkkoon.
– Meillä ei ole akkuja, jotka ovat kalliita. Joka kuukausi sähköyhtiö lähettää meille laskun, johon on eritelty verkkoon syöttämämme ja itse kuluttamamme energia. Me maksamme erotuksen, Vargas selittää. Säästöä tulee keskimäärin 80 prosenttia.
– Emme ole vuosiin maksaneet kesäaikana mitään. Talvella kulutamme sähköä 30 000–40 000 peson arvosta (n. 30–40 euroa), mutta maksamme vain 5 000–10 000 pesoa, kiitos itse tuottamamme energian, Vargas sanoo.
Optimismia
Millerin mielestä rahansäästö ei kuitenkaan ole tärkeintä.
– Keskeistä on henkilökohtainen kasvu ja antimme yhteiskunnalle, kun tuotteemme menevät terveellisempää ruokaa tarvitseville perheille. Meistä tuntuu hyvältä edistää ympäristömme hyvinvointia.
Miller ja Vargas kuuluvat agroekologisten tuottajien toistaiseksi vielä pieneen, mutta kasvavaan verkostoon.
Miller on optimisti ja uskoo, että paikalliset nuoret ovat yhä kiinnostuneempia huolehtimaan planeetan hyvinvoinnista, tuottamaan oman ruokansa ja myymään ylijäämän.
– Tarvitsemme vain vähän tukea maatalouden nuorisoprojekteihin. Haluamme parantaa tietoisuutta siitä, että maa antaa meille juuri sen verran kuin me huolehdimme sen hyvinvoinnista, Miller sanoo.
Kestävään maatalouteen
Ympäristöinsinööri Valentina Martínez, 32, työskentelee isänsä Simónin, 75, kanssa pienviljelijänä María Pintossa 60 kilometriä Santiagon pohjoispuolella. Valentinalla on viljelyalaa 0,45 hehtaaria ja Simónilla 0,35 hehtaaria. He ovat hiljakkoin saaneet rahoitusta Indapin kaksivuotiselta projektilta, jossa tuetaan siirtymistä kestävään maatalouteen.
Martínezit ovat innostuneina aloittaneet tuotannon ilman kemiallisia lannoitteita ja toivovat saavansa vielä toisen lainan, joka mahdollistaisi kasvihuoneen rakentamisen ja hedelmä- ja vihannestuotannon laajentamisen. Toivelistalla on lisäksi aurinkopaneeleita.
Valentina on innoissaan myös muiden, projektissa mukana olevien nuorten viljelijöiden kohtaamisesta. Hän kertoo, että María Pintossa viidellätoista nuorella on erilaisia hankkeita: pistaasi- ja hedelmäpuita, vihannestarhoja, ulkopuutarhoja, eläinten kasvatusta ja hedelmätarhoja. Kaikki saavat koulutusta sekä ryhmässä että yksilöllisesti.
María Pinton alueella on noin 500 pientilaa ja 300 keskikokoista. Seudun maanviljelystä hallitsevat kuitenkin suuret maatalousyritykset, jotka tuottavat vientiin sitruksia, avokadoja, parsakaalia, kirsikoita, persikoita ja saksanpähkinää. Suuryritykset harjoittavat monokulttuuria eli kasvattavat yksipuolisesti vain yhtä kasvilajia ja käyttävät suuria määriä kemiallisia lannoitteita.
– Toivomme, että entistä suurempi ihmisjoukko tajuaa kestävän maatalouden edut sekä omalle terveydelle että maatilojen terveydelle. Meidän täytyy järjestäytyä ja rekrytoida lisää väkeä, jotta voimme organisoida suurempia projekteja. Järjestäytyneinä meillä on paremmat mahdollisuudet saada toiveemme kuulluiksi, Valentina toteaa.
lehti 