Myanmarista sotaa paennut Maungin perhe rakentaa nyt elämäänsä Thaimaassa. Heillä on pieni ravintola Thaimaan ja Myanmarin rajan tuntumassa Mae Sotissa. Aamiaismenuun kuuluu perinteinen myanmarilainen mohinga, riisinuudeleita ja kalakeittoa.
Nelihenkinen perhe vaurastui kahdella ravintolallaan Myanmarin keskiosissa sijaitsevassa Mandalayn kaupungissa, kunnes kolme vuotta sitten armeija kaappasi vallan. Tuhansien muiden tavoin Maungit lähtivät kaduille osoittamaan mieltään vallankaappausta vastaan. Armeijan vastaiskussa perheen isä pidätettiin ja ravintolat takavarikoitiin.
Kaappauksen jälkeen Myanmarissa on YK:n arvion mukaan noin 2,4 miljoonaa ihmistä joutunut jättämään kotinsa. Armeija on polttanut tai muuten tuhonnut noin 78 000 siviilikiinteistöä: koteja, sairaaloita, kouluja ja temppeleitä.
Armeija käy siviilien kimppuun
Maungit lähtivät Myanmarista vielä kun saattoivat ja hyvällä onnella selvisivät vaarallisesta matkasta itään Thaimaan rajoille. He viettivät vuoden raja-alueella Karenien etnisen sissiarmeijan (KNU) ylläpitämällä maan sisäisten pakolaisten leirillä. KNU on käynyt maailman pisintä sisällissotaa kulloinkin vallassa ollutta Burman/Myanmarin hallitusta vastaan vuodesta 1949 lähtien.
– Alueellamme on 750 000 maan sisäistä pakolaista. Vuosi sitten heitä oli 500 000–600 000. Määrä kasvaa, sillä armeija tarkoituksella hyökkää siviilien kimppuun, KNU:n vanhempi virkailija selittää. Hän ei halua nimeään kerrottavan.
Pakolaisleirin jälkeen Maungit onnistuivat ylittämään maiden rajan ja pääsivät yrittämään uutta alkua Mae Sotissa. Siellä he elävät tuhansien muiden myanmarilaisten tavoin juridisesti harmaalla alueella vailla pakolaisstatusta, mutta suhteellisessa rauhassa.
Apu politiikan välineenä
Koska Thaimaan tuore hallitus haluaa hillitä pakolaisten paisuvaa virtaa, se kertoi helmikuussa aikeestaan avata humanitaarisen avun käytävä Myanmariin. Sitä pitkin ohjattaisiin apua maan sisäisille pakolaisille ja pidettäisiin heidät mahdollisimman kaukana rajasta.
Myanmarin armeijaa vastaan taistelevat lukuisat ryhmät eivät tietenkään vastusta apua sinänsä, mutta sissejä ja ihmisoikeusaktivisteja suututtaa Thaimaan hallituksen taka-ajatuksena oleva pyrkimys painostaa avun varjolla sotilashallinto ja sissiarmeijat neuvotteluihin. Thaimaa ei kuitenkaan ole keskustellut hankkeesta sen enempää KNU:n kuin muidenkaan vastarintaryhmittymien kanssa. Sen sijaan Kaakkois-Aasian valtioiden yhteistyöjärjestö Asean on näyttänyt sille vihreää valoa.
– Apua käytetään kaikkialla politiikan välineenä. Tämä ei ole puhtaasti humanitaarinen hanke, vaan yritys lopettaa sotilasvallan kansainvälinen eristys. Se on meille hyvin ongelmallista, KNU:n virkailija selittää.
Apukäytävä nähdään Aseanin epätoivoisena yrityksenä saada aikaan edes jonkinlainen rauha ja vuoropuhelu. Hankkeen toteutuminen ilman Thaimaan rajaseutuja Myanmarin puolella hallitsevien Karenien tukea on epävarmaa. Ihmisoikeusaktivistit ja humanitaariset työntekijät raja-alueella ovat erittäin skeptisiä ja kutsuvat aloitetta ”avun aseeksi muuttamiseksi”.
Juntta ei saa kaatua, mutta ei voittaakaan
Hankkeen epäilijät huomauttavat, ettei Thaimaa ole vieläkään tunnustanut 1990-luvulla perustetuilla raja-alueen pakolaisleireillä elävien lähes 100 000 ihmisen pakolaisstatusta.
– Tässä ei ole kyse humanitaarisen avun toimittamisesta Myanmarin kansalle, vaan pelastusköyden heittämisestä sotilasjuntalle, jotta se voi jälleen olla tekemisissä Asean-maiden ja muiden kanssa”, entinen YK-virkailija, itsenäinen konsultti Paul Greening kommentoi. ”Naapurivaltiot ja kansainväliset toimijat eivät halua juntan kaatuvan. He eivät halua juntan myöskään voittavan, ja siksi he haluavat neuvotellun sopimuksen.”
Prahan kansalaisyhteiskuntakeskuksen neuvonantaja, aiemmin Myanmarissa työskennellyt Igor Blazevic huomauttaa, että sotilasjuntalle tarjotaan porkkanaa sen heikkouden hetkellä, aluemenetysten jälkeen.
– Tämän niin sanotun humanitaarisen aloitteen takana on poliittinen tavoite kohdella murhanhimoisia vallananastajia väistämättöminä Myanmarin vakauden avaintekijöinä. Yhdistelmällä humanitaarisia toimia ja pehmeää painostusta yritetään pakottaa kaikki alistumaan armeijan jatkuvaan valta-asemaan politiikassa ja taloudessa, Blazevic sanoo.
Tulevaisuuden haaveita
Äskettäin Thaimaan hallitus on kuitenkin alkanut keskustella KNU:n ja pakolaishallituksen kanssa avun toimittamisesta Myanmarin riippumattomien kansalaisjärjestöjen kautta. Hanke saattaa olla muuttamassa muotoaan.
Maungit haaveilevat paluusta Mandalayhin ja rauhasta Myanmarissa. He eivät kuitenkaan usko, että niin tapahtuu. Perhe ei halua myöskään jäädä siirtotyöläisinä Thaimaahan yli kahden miljoonan muun myanmarilaisen kanssa. Nyt aika menee ravintolan pyörittämisen ohella Thaimaan monimutkaisessa ja usein korruptoituneessa virkakoneistossa navigoimiseen, jotta Maungit saisivat jonkinlaiset henkilöpaperit. Papereiden avulla he voisivat liikkua Mae Sotin ulkopuolella.
Pelastukseksi saattaa lopulta osoittautua suvun kiinalainen, Taiwanissa asuva haara.
– Tulevaisuutemme voisi olla Taiwanissa. Voin oppia kiinaa, Maungien vanhempi, yliopisto-opinnoista unelmoiva tytär sanoo itsevarmasti erinomaisella englanninkielellä.
lehti 