Kun mehiläistarhaaja Tanyaradzwa Kanangira avaa mehiläispesän kannen, mehiläiset reagoivat nopeasti terävällä ja kovaäänisellä surinalla. Kanangira puhaltaa puiseen pesään savua turvatoimena ja tutkii hunajakennoa kädessään.
Kanangiralla on 48 pesää tiheässä metsässä virran lähellä Chimanimanissa, 412 kilometriä Zimbabwen pääkaupungista Hararesta. Näillä seuduilla voimistuneet tulvat ja kuivat kaudet ovat tehneet sateesta riippuvaisen maanviljelyn epävarmaksi. Se on pakottanut maanviljelijät siirtymään toisiin maatalouden muotoihin, kuten mehiläistarhaukseen.
Chimanimanissa 11 nuorta ihmistä on saanut tukea YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:lta. Heitä on koulutettu mehiläistarhaukseen sekä autettu markkinoiden löytämisessä. Kanangira on yksi heistä.
Hyöty koko ympäristölle
Mehiläistarhaus ei sinänsä ole uusi asia Zimbabwessa, vaan osa perinnettä ja kulttuuria. Tiedot ja taidot ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle, mutta kaikki perinteet eivät ole olleet hyväksi ympäristölle. Perinteisesti on käytetty tukkipesiä, mikä on edistänyt metsäkatoa.
Chimanimanin mehiläispesät on tehty kierrätettävistä materiaaleista, ja mehiläistarhaus itsessään hyödyttää ympäristöä monin tavoin. Mehiläistarhaaja Silence Dziwira kertoo, että tarhoja ympäröivillä alueilla maatalouskemikaalien käyttöä on rajoitettu.
– Istutamme pensasmaisia puita pesien keskelle. Se auttaa hillitsemään maan huonontumista, Dziwira sanoo.
Hän sai ensimmäisen hunajasatonsa viime vuoden lopulla.
Metsäkato vähenee
Zimbabwessa on tällä hetkellä yli 50 000 mehiläistarhaajaa.
– Vuodesta 2021 lähtien Vihreiden työpaikkojen projekti on kouluttanut ja varustanut 300 nuorta maaseutuyhteisöistä, jotta maalaisnuorten työllisyys kohentuisi, köyhyys vähenisi, ruokaturva parantuisi ja ympäristöä hyödynnettäisiin kestävästi, FAO:n Zimbabwen edustaja Patrice Talla kertoo.
Mehiläistarhauksen asiantuntija Admire Munjuwanjuwan mukaan mehiläistarhaus auttaa säilyttämään metsiä.
– Mehiläistarhaus vähentää metsäkatoa, sillä ihmiset eivät voi kaataa puita siellä, missä on mehiläisiä. Kun puut jäävät pystyyn, ne toimivat hiilinieluina ja hillitsevät ilmastonmuutosta, Munjuwanjuwa sanoo.
Mehiläistarhaus myös kannustaa maanviljelijöitä istuttamaan puita. Kanangira kertoo, että hän on ryhmänsä kanssa istuttanut kahden hehtaarin alueelle 3 500 kumipuuta.
Onnellinen nainen
Mehiläistarhaus on perinteisesti ollut miesten puuhaa, mutta mehiläistarhoja ylläpitävien naisten lukumäärä on kasvussa. Kanangiran ryhmässä Chimanimanissa yhdestätoista jäsenestä seitsemän on naisia. Ryhmän mehiläistarhaajat saavat FAO:lta kuukausittain avustusta.
– Elannon ansaitseminen mehiläistarhauksella tekee minut onnelliseksi. En ajatellut, että voisin ryhtyä sellaiseen projektiin. Tämä hanke on saanut minut ymmärtämään täyden potentiaalini naisena. Se on myös näyttänyt, että voin menestyksellisesti vetää suurta projektia, kahden lapsen äiti Dziwira toteaa.
lehti 