Zimbabwen talous on vaipunut koomaan ja kaupungeissa yrittäjien luottamus talouteen on alhainen, mutta syrjäisillä maaseutualueilla mikroyrittäjät yhden työhuoneen yrityksissään kukoistavat.
Yli kaksi vuosikymmentä sitten Zimbabwen hallitus takavarikoi valkoisten maatalousyrittäjien maatilat ja lahjoitti ne uusille mustille omistajille, joilla ei ollut kokemusta suurimittaisesta maanviljelystä. Tarkoitus oli korjata maanomistuksen vääristymät, mutta seurauksena olikin talousromahdus. Yrityksiä kaatui ja työttömyys kasvoi Zimbabwen ammattiyhdistysten kattojärjestön mukaan 90 prosenttiin.
Maaseudun yrittäjille on tässä murroksessa käynyt paremmin. Lisääntyvien vaikeuksien edessä he ovat kehittäneet uusia selviytymisen keinoja.
Työhuoneita ostoskeskuksessa
Proud Ndukulani, 39, leikkaa kotitekoisella veitsellään palasia jättiläismäisestä trukin kumirenkaasta Juru Growth Pointissa 52 kilometriä itään maan pääkaupungista Hararesta. Hän valmistaa kumin palasista kulkuneuvojen jousitusholkkeja ja moottorinkiinnikkeitä. Hän on pyörittänyt Sinyoro -nimistä yritystään kolme vuotta.
Ndukulani kertoo ansaitsevansa noin 300–400 Yhdysvaltain dollaria kuussa. Hänen työpajansa sijaitsee ostoskeskuksessa, entisessä torikauppiaiden tilassa.
Juru Growth Point on jo vuosien ajan ollut tunnettu vilkkaasta taloudellisesta toimeliaisuudestaan. Kaikenlaisia pien- ja mikroyrittäjiä pyörii alueen talouskeskuksessa.
Suositussa yökerhossa kahdeksankymppinen ompelija ahertaa vanhalla Singer -ompelukoneellaan. Puupöydällä hänen vieressään on kasa korjattavia vaatteita ja hänen ympärillään häärii joukko kaikenikäisiä asiakkaita.
Puuseppä Tapera Saizi, 40, kertoo päässeensä jo pitkälle viisi vuotta vanhan Madzibaba Furnitures -yrityksensä kanssa. Myös hänen työhuoneensa sijaitsee Juru Growth Pointin ostoskeskuksessa. Hän valmistaa vaatekaappeja, keittiökaappeja, tuoleja ja vuoteita.
Lapset pääsevät kouluun
Puusepän tuloilla Saizi on pitänyt huolta perheestään ja kustantanut viiden kouluikäisen lapsensa koulunkäynnin.
– Emme ole voittaneet kaikkia vaikeuksia, mutta meillä on aina jonkin verran rahaa. Pystymme ostamaan perustarvikkeita, kuten suolaa ja jalkineita lapsille, Saizi sanoo.
Autokorjaamon ylpeä omistaja Mashoko Kufazvinei, 46, on uurastanut työpajassaan kaksi vuosikymmentä. Yrityksensä voitoilla hänkin maksaa viiden lapsensa koulunkäynnin. Esikoinen, 24-vuotias Simbarashe, on jo koulunsa käynyt ja on nyt töissä isänsä yrityksessä.
Korjaamon tuloilla Kufazvinei on myös pystynyt ostamaan oman auton, rakentamaan talon perheelleen ja hankkimaan maata, jolle aikoo rakentaa vielä toisen perhetalon.
Ikävä viranomaisasenne
Saizi ja Kufazvinei silti hiukan harmittelevat, että kaupankäynti Juru Growth Pointissa on hidastunut. Näinä päivinä kaikilla auton omistajilla ei enää ole varaa korjauksiin.
Toinen ongelma on paikallisten viranomaisten asenne. He syyttävät maaseudun mikroyrittäjiä epäjärjestyksen lietsomisesta varsinkin Juru Growth Pointissa.
– Nämä takapihojen yrittäjät ovat usein likaisia eivätkä he halua työskennellä tiloissa, jotka me olemme heille osoittaneet. Tavallisesti ne tilat ovat kaukana muista kaupoista, mutta he tekevät työtään mieluummin ostoskeskuksessa, jossa mahdolliset asiakkaat muutenkin liikkuvat, Juru Growth Pointin kunnantoimiston talouspäällikkö Rose Hondo sanoo.
lehti 