Kesällä 2023 virkaansa astunut pääministeri Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus on käynyt ensi töikseen rukkaamaan suomalaista työelämää, työmarkkinoita ja sosiaaliturvaa uuteen uskoon. Hallituksen suunnitelmissa on ollut muun muassa laajentaa paikallista sopimista järjestäytymättömiin yrityksiin, helpottaa työntekijöiden irtisanomista ja rajoittaa lakko-oikeutta.
Lisäksi hallitus aikoo säätää lakiin vientimallin, joka estäisi muita aloja neuvottelemasta itselleen vientialoja korkeampia palkankorotuksia.
Hallitus perustelee uudistuksiaan valtion taloustilanteella ja kilpailukyvyn parantamisella. Se on myös kuvannut uudistuksiaan ”pohjoismaisen mallin” mukaisiksi. Oppositio, ammattiliitot ja keskusjärjestöt taas ovat huolissaan siitä, että hallitus romuttaa suomalaista työmarkkinamallia peruuttamattomasti.
Lopputuloksena on ollut harvinaisen jännitteinen tilanne, kun ammattiyhdistysliike on vastustanut hallituksen toimia poliittisilla lakoilla. Lakkoilusta huolimatta hallitus on ajanut politiikkaansa eteenpäin.
Hallituksen toimet ovat olleet ammattiyhdistysliikkeelle isku päin pläsiä, sillä aikaisemmin käytäntönä on ollut, että työelämää ja sosiaaliturvaa koskevista kysymyksistä on neuvoteltu yhdessä sopimalla työmarkkinaosapuolten kanssa. On tavoiteltu sopuratkaisuja selkävoittojen sijaan.
Nyt on toisin. Päätöksiä kirjataan lakiin eduskunnan porvarienemmistön turvin, ay-liikkeen työtaisteluista ja vastustuksesta huolimatta.
Tilanne herättää muutamia ay-liikkeelle ja poliittiselle vasemmistolle kiusallisia kysymyksiä. Ensimmäinen on se, kykeneekö ay-liike mobilisoimaan tarpeeksi vastustusta työelämään kohdistuvia heikennyksiä vastaan.
Toinen kysymys on yhtä vakava: mikä on ammattiyhdistysliikkeen painoarvo politiikassa, jos oikeistohallitus voi puskea politiikkaansa läpi välittämättä pätkääkään ammattiliittojen vastalauseista tai edes viikkotolkulla jatkuneesta lakkoilusta?
Ei Hakaniemi vaan 2,5 miljoonaa palkansaajaa
Demokratiassa eduskunnalla ja sen enemmistön luottamusta nauttivalla hallituksella on tietenkin mahdollisuus toimia juuri sillä tavalla kuin se katsoo parhaaksi, toteaa keskusjärjestö SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen.
– Näin on ollut myös kaikkina aikaisempina vuosikymmeninä. Aikaisemmin on kuitenkin yhdessä päätetty toimia toisin. Ennen on päätetty, että silloin kun työelämän sääntelyä tehdään, ovat työnantajat ja työntekijät tasavertaisina suunnittelemassa sitä. Hallitukset ovat kunnioittaneet sitä sopua politiikan ja budjettivaikutusten puitteissa. Tätä käytäntöä tässä halutaan nyt rikkoa, Syvärinen sanoo.
Orpon hallitus on siis toimillaan lähtenyt taistoon suomalaista työmarkkinajärjestelmää ja sopimusyhteiskuntaa vastaan. Katja Syvärisen mielestä kyse onkin vallansiirrosta: aikaisemmin neuvottelupöytiin kuuluvia asioita ollaan siirtämässä maan hallitukselle ja eduskunnalle. Hän kuitenkin täsmentää, että kysymys ei ole ay-liikkeen johdon vallasta, toisin kuin asia halutaan usein esittää.
– Ikään kuin ammattiyhdistysjohtajilla olisi jotain erityistä valtaa, jota nyt halutaan viimeiseen saakka puolustaa. Ay-liikkeen johdolla ei ole yhtään mitään sellaista valtaa, joka ei tule liittojen jäseniltä, Syvärinen painottaa.
– Kaikki päätökset, jotka ammattiliitoissa ja keskusjärjestöissä tehdään, nojaavat siihen, että liittojen jäsenet, aivan tavalliset työntekijät, ovat niille antaneet suostumuksensa. Ei ole mitään Hakaniemeä vaan 2,5 miljoonaa palkansaajaa, SAK:n, Akavan ja STTK:n liittojen jäsenet ympäri Suomea. Muun väittäminen on suomalaisen palkansaajan aliarvioimista ja vähättelyä, Syvärinen toteaa.
Orpon hallitus on ohjelmansa mukaisesti ajanut tuntuvia rajoituksia poliittisiin lakkoihin. Jos hallitus saa tahtonsa läpi, jatkossa poliittiset työtaistelut Suomessa on rajattu 24 tunnin mittaisiksi.
Hallituspuolueilla vaikuttaisi olevan uudistustensa kanssa kiire: aiemmin keväällä julkisuudessa puhuttiin jopa siitä, että hallitus aikoisi säätää rajoitukset lakko-oikeuteen siten, että ne tulisivat voimaan jo vapunpäivänä. Sittemmin pääministeri Orpo on sanonut Yle Radio Suomen haastattelussa, että lakien voimaantulo vappuna olisi ”tarpeeton provokaatio”.
Poliittiset lakot eivät Suomessa kuitenkaan ole tähän asti olleet mikään ongelma. On kuvaavaa, että hallitus on jo nyt ensimmäisen toimintavuotensa aikana aiheuttanut omilla toimillaan enemmän poliittisia lakkoja kuin kaikki vuosina 1991–2023 toimineet hallitukset yhteensä.
SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen torjuu ajatuksen siitä, että ammattiyhdistysliike kamppailisi nyt vaikutusvallastaan tai jopa olemassaolostaan.
– Ei tämä ole mikään viimeinen taisto. Jollain tavalla tästäkin tilanteesta tullaan ulos, vaikka hallitus ajaisikin tahtonsa läpi, Syvärinen sanoo.
Hän kuitenkin heittää ilmoille kysymyksen siitä, voidaanko tämän kaiken jälkeen sanoa, että joku on voittanut ja joku toinen hävinnyt.
– Mielestäni ei.
Kun tomu on laskeutunut ja jännitteistä on päästy yli, saattaa hyvinkin olla, että uudessa tilanteessa on vain häviäjiä.
– Kukaan ei ole saanut sitä, mitä haluaa. Edes elinkeinoelämä, joka on näitä uudistuksia kovasti vaatinut. Luulen, että ne eivät osoittaudu pitkällä aikavälillä heidänkään näkökulmastaan viisaiksi, Katja Syvärinen tuumii.
Luottamusta vai ei?
On selvää, että maan hallitus tulee runnomaan kaikki esityksensä jollain tavalla läpi, kommentoi Suomen suurimman ammattiliiton, noin 200 000 jäsenen Teollisuusliiton, varapuheenjohtaja Turja Lehtonen KU:lle.
Lehtosen mukaan työmarkkinoilla luottamus osapuolten välillä on avainasemassa. Sitä kuitenkin on nyt romutettu.
– Koko suomalainen työmarkkinajärjestelmä on tähän asti perustunut osapuolten luottamukseen ja sisäiseen neuvottelukykyyn, yhteiseen kykyyn tehdä hillittyjä ratkaisuja. Nyt ollaan tilanteessa, jossa minkäänasteisen luottamuksen sillan riippeitäkään ei enää ole olemassa, Lehtonen kuvailee.
Myös SAK:n Katja Syvärinen sanoo, että nyt on kysymys luottamuksesta.
– En näe millään tavalla mahdottomana, että luottamus voisi uudestaan rakentua, kun päättäjät tulevaisuudessa vaihtuvat.
Syvärisen mukaan tulevaisuudessa on mahdollisuus parantaa luottamusta, mutta se vie aikansa.
– Kun se luottamus on kerran menetetty, ei se ihan heti uudelleen rakennu.
Teollisuusliiton Turja Lehtonen sanoo antavansa pisteitä vastapuolelleen työmarkkinapöydissä, eli Teknologiateollisuuden työnantajat ry:lle.
– Kun työehtosopimuksista on neuvoteltu, niissä pöydissä riitelevät aina asiat, eivätkä koskaan ihmiset, Lehtonen toteaa.
Nyt ollaan kuitenkin hänen mukaansa tultu aivan uuteen tilanteeseen, jossa hallituksen poliitikot ja elinkeinoelämän järjestöjohtajat ovat tehneet asioista henkilökohtaisia.
– Nyt eivät enää keskustele asiat, vaan ihmisten henkilökohtaiset ideologiat menevät kaiken edelle. Niillä johdetaan, aikaisemman asiajohtamisen sijaan, Turja Lehtonen moittii.
Hän sanoo ikävöivänsä työnantajapuolen vaikuttaja Lasse Laatusta, joka työskenteli Elinkeinoelämän keskusliiton työmarkkinajohtajana 2012–14.
– Laatunen on porvari, sitä ei kukaan kiistä. Mutta porvareitakin on moneen junaan, Turja Lehtonen sanoo.
Kohti riitaista syksyä
Turja Lehtosen mukaan on myös selvää, että jos asiat vetäytyvät taka-alalle ja kiistat henkilöityvät vielä enemmän, se hankaloittaa entisestään tulevana syksynä alkavia TES-neuvotteluita. Teknologiateollisuuden työehtosopimus, jonka piirissä on noin 90 000 työntekijää, umpeutuu marraskuun lopulla.
– En usko, että työehtosopimuksia syntyy tämän vuoden puolella. Toki toivon tässä olevani väärässä. Mikään ei kuitenkaan nyt indikoi sitä, Turja Lehtonen sanoo.
Hän ennakoi myös sitä, että hallituksen ajamien työelämämuutosten sisällöt valuvat myös TES-pöytiin. Niistä tullaan Lehtosen mukaan kinaamaan, kun uusia sopimuksia neuvotellaan.
Lisäksi paljon riippuu hänen mukaansa siitä, millainen työmarkkinamalli Suomessa on tulevaisuudessa käytössä. Hallitus ajaa Suomeen niin kutsuttua vientimallia, jossa vientialat määrittelevät muiden alojen palkankorotusten katon. Siinä lakiin olisi kirjattu, että valtakunnansovittelija ei voi tarjota muille aloille palkankorotuksia, jotka ylittävät vientialojen korotukset.
– Jos hallitus saa vientimallinsa läpi, sehän tarkoittaa sitä, ettei Teknologiateollisuuden sopimuksia voida tehdä, ennen kuin AKT:n sopimukset on tehty. Silloin ollaan jo helmikuussa 2025, Turja Lehtonen sanoo ja muistuttaa, että pitkät sopimuksettomat tilat eivät yleensä koskaan ole olleet hyviä asioita kenenkään näkökulmasta.
Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson arvioi, että hallitus aiheuttaa toimillaan peruuttamatonta vahinkoa suomalaiselle työmarkkinajärjestelmälle ja suomalaiselle työelämälle.
– Tilanne ei lopu tähän kevääseen, vaikka hallitus saisi nyt kaiken haluamansa läpi. Tämä on pysyvä uusi asiaintila työelämässä ja työmarkkinapolitiikassa, Andersson kertoo.
Hän katsoo, että hallituksella on pyrkimys hajottaa koko neuvottelujärjestelmää yhä pienempiin osiin ja yrityskohtaisiin sopimuksiin. Se tarkoittaa Anderssonin mukaan sitä, että lakkoja ja epävakautta on tulevaisuudessa enemmän.
Romutetaanko yleissitovuus?
Erityisen huolissaan työntekijäpuolella ollaan paikallisen sopimisen laajentamisesta järjestäytymättömiin yrityksiin. SAK:n Katja Syvärisen mukaan se voi johtaa työehtosopimusten yleissitovuuden katoamiseen, kun työnantajalta viedään houkutin kuulua työnantajaliittoon.
– Tähän saakka vain työnantajaliittoon kuuluvat yritykset ovat voineet sopia toisin kuin valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on sovittu, Syvärinen avaa.
– Jos mahdollisuus tähän annetaan kaikille, herää kysymys, miksi yritykset silloin enää kuuluisivat työnantajaliittoon. Jos niistä erotaan, laskee myös järjestäytyneissä yrityksissä työskentelevien osuus työvoimasta.
Kun yleissitovuutta ei ole, ollaan tilanteessa, jossa töitä voidaan teettää jopa kolmen euron tuntipalkalla, kun yleissitovaa työehtosopimusta ei ole.
Katja Syvärinen pitää tällaista tilannetta täysin mahdollisena.
– Ulkomainen yritys voi tulla Suomen markkinoille ja maksaa työntekijöilleen vaikkapa viiden euron tuntipalkkaa, jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta. Meillä kun ei lakisääteistä minimipalkkaakaan Suomessa ole.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan työehdoista on päätettävä lainsäädännön kautta, jos yleissitovuuteen ei voi enää luottaa palkkojen ja vähimmäistyöehtojen turvana. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi minimipalkoista säätämistä lailla.
– Silloin tehdään myös paljon jäykempi järjestelmä työnantajienkin kannalta. Nykyjärjestelmässä on paljon joustoja ja alakohtaisten erojen huomiointia. Työehtosopimuksiin voidaan säätää mahdollisuus sopia toisin. Kun lähdetään kirjaamaan näitä asioita lakiin, joustot poistuvat. Laki on laki, Li Andersson muistuttaa.
Miten tästä eteenpäin?
Huhtikuussa valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) linjasi, että hänen mukaansa myös eläkkeistä on pakko leikata osana hallituksen säästöpakettia.
Turja Lehtonen ennakoi, että jos eläke-etuuksista aletaan leikkaamaan, ei ammattiyhdistysliikkeen tarvitse organisoida enää mitään vastarintaa hallituksen toimille. Sen sijaan hän ennustaa, että Suomessa alkaa syntymään kansalaislevottomuutta ”eurooppalaiseen tyyliin”.
– Ihmisiltä yksinkertaisesti loppuvat raha, toimeentulo ja ruoka. Siinä tilanteessa on selvää, että sellaiseen jollain tavalla kansa reagoi.
– Euroopassa puhaltaa oikeistopuhuri, mutta meillä Suomessa on oikeistokupla. Perussuomalaiset ovat pettäneet kaikki vaalilupauksensa. RKP taas on hallituksen panttivankina, ja se tulee jättämään jälkensä siihen puolueeseen. Mielenkiintoista on nähdä, miten paljon tästä kansa kaiken kaikkiaan muistaa, Turja Lehtonen sanoo.
Todellista vastarintaa ja yhteiskunnallista liikehdintää nähdään kuitenkin hänen mukaansa vasta vuoden 2025 puolella, kun nämä kaikki muutokset ovat astuneet voimaan.
– Työttömyysturvan kaikki heikennykset ja kaikki muut etuusleikkaukset astuvat pahiten voimaan vuonna 2025. Silloin vasta nähdään tämä koko kauheus, Turja Lehtonen ennustaa.
”Meillä Suomessa on oikeistokupla.”
Katja Syvärisen mukaan kamppailu hallituksen heikennyksiä vastaan jatkuu. Kyselyiden mukaan suurin osa suomalaisista hyväksyi ammattiliittojen poliittiset työtaistelut ja vastaavasti suurin osa kansalaisista vastustaa hallituksen toimia.
– Varmaankin viimeistään seuraavissa alue- ja kuntavaaleissa jonkinlaista protestia voidaan nähdä, Katja Syvärinen ennakoi.
Hän sanoo, että tulevaisuudessa ay-liike joutuu rakentamaan uuden työmarkkinajärjestelmän käytänteitä kokonaan uudelleen.
– Järjestelmä tulee muuttumaan, se on selvä. SAK on siihen valmis. Pakkohan meidän on. Ammattiliiton jäsenyyden merkitys ei ole vähenemässä, päinvastoin, Katja Syvärinen sanoo.
uutiskirje 
