Banaaniyhtiö Chiquita tuomittiin kesäkuussa floridalaisessa tuomioistuimessa maksamaan 38 miljoonan dollarin korvaukset Kolumbian sisällissodan aikana surmattujen banaaniplantaasien työntekijöiden ja ay-aktiivien perheille.
Banaanityöläisten ja ay-aktiivien murhien takana oli äärioikeistolainen aseellinen ryhmä nimeltä Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusjoukot (AUC), joka terrorisoi ja surmasi siviiliväestöä Kolumbian banaaninviljelyalueilla.
Valamiehistö piti Chiquitaa osallisena murhiin, sillä yhtiö rahoitti AUC:tä vuosina 1997–2004 kuukausittaisilla sekkimaksuilla, jotka merkittiin kirjanpitoon turvallisuusmaksuina.
Chiquita oli antanut luvan käyttää Chiquitan yksityisiä satamia kokaiinikuljetuksiin ulkomaille.
Raskauttavana pidettiin sitä, että suojelurahojen maksaminen jatkui senkin jälkeen, kun Yhdysvallat vuonna 2001 nimesi AUC:n terroristijärjestöksi.
Asianomistajina oikeusjutussa olivat kahdeksan AUC:n murhaaman miehen perheet.
Kaikkiaan AUC:n uskotaan surmanneen Kolumbian sisällissodan aikana yli satatuhatta ihmistä, suurin osa heistä siviilejä, joilla ei ollut mitään tekemistä maan hallituksen ja vasemmistolaisten sissiliikkeiden välisen aseellisen konfliktin kanssa.
Oikeudenkäynnissä kuultiin, kuinka kuolemanpartio surmasi kolumbialaisen neljän lapsen isän, koska tämä ei suostunut myymään banaaniviljelmäänsä Chiquitalle selvästi markkinahintaa pienemmällä summalla.
Banaaniplantaasilla työskennellyt mies taas raahattiin ulos bussista AUC:n iskujoukon tarkastuspisteellä ja hakattiin kuoliaaksi kanssamatkustajien silmien edessä. Pian tämän jälkeen miehen tytär ja käly siepattiin eikä heitä löytynyt koskaan.
Kolmas kolumbialaismies ammuttiin kuoliaaksi verilöylyssä, jossa pikkukaupungin asukkaita tulitettiin silmittömästi ja tytär raiskattiin.
Paikallisen ammattiosaston johtajan leski kertoi, kuinka hänen miestään kidutettiin, ennen kuin häneltä lyötiin kaula poikki viidakkoveitsellä.
Floridalaisen tuomioistuimen ratkaisua pidetään ennakkopäätöksenä. Yhdysvaltalainen yhtiö tuomittiin ensimmäistä kertaa maksamaan korvauksia ulkomailla tapahtuneista väärinkäytöksistä.
Kolumbialaisperheiden ryhmäkanne nostettiin jo vuonna 2007, mutta Chiquita onnistui viivyttämään oikeusprosessia vuosien ajan vetoamalla muun muassa siihen, että kolumbialaisten tahojen keskinäisiä kiistoja ei kuulu käsitellä yhdysvaltalaisissa tuomioistuimissa.
Chiquita myöntää kuitenkin tukeneensa AUC:tä rahallisesti vuosien ajan. Yhtiön mukaan Kolumbiassa ei voinut harjoittaa banaanintuotantoa maksamatta suojelurahaa paikallisille asejoukoille. Yhdysvaltojen oikeusministeriön kanssa käydyn syyteneuvottelun päätteeksi Chiquita määrättiin vuonna 2007 maksamaan Yhdysvaltojen viranomaisille 25 miljoonan dollarin sakot ulkomaisen terroristiryhmän rahoittamisesta.
West Palm Beachissä Floridassa tänä vuonna käydyssä oikeudenkäynnissä selvisi, että Chiquita oli antanut AUC:n joukoille myös ajoneuvoja ja bensaa ja luvan käyttää Chiquitan yksityisiä satamia kokaiinikuljetuksiin ulkomaille.
Amerikan valtioiden järjestön aiemman raportin mukaan Chiquitan satamien kautta Kolumbian oikeistolaisille kuolemanpartioille tuotiin myös rynnäkkökiväärejä ja ammuksia.
Kolumbian oikeusministeri vaati jo vuonna 2007 Yhdysvaltojen viranomaisia luovuttamaan kahdeksan Chiquitan johtajaa Kolumbiaan oikeudenkäyntiin aseiden tuonnista ja rikollisryhmän tukemisesta.
Yli 20 vuotta sitten surmattujen kolumbialaismiesten omaiset saavat odottaa korvausrahoja ilmeisesti vielä vuosien ajan, sillä Chiquita on ilmoittanut valittavansa kesäkuun tuomiosta vetoomustuomioistuimeen.
Langettavan tuomion julkistamisen jälkeen Chiquita julkaisi tiedotteen, jonka mukaan ”Kolumbian tilanne oli traaginen niin monille, myös niille, jotka ovat suoraan kärsineet väkivallasta siellä, ja ajatuksemme ovat edelleen heidän ja heidän perheidensä kanssa. Tämä ei kuitenkaan muuta uskoamme, että näille väitteille ei ole laillista perustaa. Vaikka olemme pettyneitä päätökseen, olemme edelleen vakuuttuneita siitä, että oikeudellinen kantamme lopulta voittaa.”
Kolumbia oli vuoteen 2004 asti Yhdysvaltojen kolmanneksi tärkein sotilasavun vastaanottaja heti Israelin ja Egyptin jälkeen. Yhdysvaltalaiset upseerit kouluttivat Kolumbian asevoimia taistelussa huumekartelleja ja vasemmistosissejä vastaan.
Kolumbian armeija puolestaan teki läheistä yhteistyötä AUC:n kanssa ja palkkasi puolisotilaallisia joukkoja hoitamaan likaisimmat työt.
Chiquita lähti Kolumbiasta lopulta vuonna 2004 ja myi paikallisen tytäryhtiönsä kolumbialaisille liikemiehille. Siihen asti Kolumbia oli Chiquitan tuottoisin liiketoiminta-alue.
Pian Chiquitan lähdön jälkeen myös AUC lopetti toimintansa. 17 000 ryhmän jäsentä luopui aseista osana Kolumbian silloisen presidentin Álvaro Uriben rauhansuunnitelmaa. AUC:n rivimiehistä suurin osa armahdettiin, mutta ylimmät komentajat vangittiin ja luovutettiin Yhdysvaltoihin.
AUC:n joukkojen jääneistä syntyi uusi aseellinen ryhmä, Kolumbian gaitanistiset itsepuolustusjoukot (AGC). Ryhmän nimi viittaa vuonna 1948 surmattuun suosittuun poliitikkoon Jorge Gaitániin. Myös nimellä Clan del Golfo tunnettu ryhmä hallitsee tänä päivänä Kolumbian kokaiinikauppaa ja terrorisoi maaseudun siviiliväestöä.
Kaksi vuotta sitten valtaan tullut Kolumbian ensimmäinen vasemmistolainen presidentti Gustavo Petro on kutsunut ryhmän mukaan rauhanneuvotteluihin.