Minja Koskelan nousua vasemmistoliiton puheenjohtajaksi on analysoitu tiedotusvälineissä paljon. Analyysien ja pääkirjoitusten pohjalta voi päätellä, että Koskela tulee kohtaamaan samat väitteet ja oletukset kuin kahdeksan vuotta puoluetta johtanut Li Andersson.
1. Kadonneet duunarit
Helsingin Sanomain pääkirjoituksessa esitettiin, että Koskelan valinta laimensi vasemmistoliiton työväenpuolueen olemusta entisestään. Hyvin pitkälle samalla tavalla väitettiin Li Anderssonin kaudella.
Vasemmistoliiton vastaus on ollut kaksiosainen. Ensimmäinen on se, että nykyajan duunaria ei voi käsittää liian kapeasti. Duunareita ei löydy pelkästään tehtaista. Toinen puoli vastausta on se, että vasemmistoliitto puhuu todella paljon työväen asioista – puolue on pitänyt kovaa ääntä Petteri Orpon (kok.) oikeistohallituksen esityksistä, joilla on muutettu suomalaista työelämää työnantajien eduksi.
On syy sitten mikä tahansa, ei vasemmistoliiton vastaus ole lyönyt läpi. Puolue on toki hyvä itsekin lyömään itseään – vasemmistoliiton keskusteluissa yksi ikuisuusaihe on ”miksi puolue on unohtanut duunarit”.
KU:n eduskuntavaalien jälkeen julkaistussa analyysissa asia yritettiin muotoilla seuraavasti: Vasemmistoliitto ei ole unohtanut duunareita, mutta se on menettänyt kyvyn puhua heille.
2. Puhdasoppisuus
Helsingin Sanomain analyysissa toimittaja Marko Junkkari kuvaili, kuinka joidenkin kansanedustajien mielestä Koskela on ”puhdasoppisuutta vaaliva ja mustavalkoinen aatteen ihminen”.
Koskela ei ole ensimmäinen vasemmistolainen, joka kohtaa tuollaisen väitteen. Joku toinen voisi sanoa, että kyse on ideologisesta ihmisestä. Puolueiden kannoissa on eroja, jotka myös näkyvät. Onko mustavalkoisuutta vastustaa hyväosaisia suosivaa talouspolitiikkaa ja kansainvälisen oikeuden vastaisia lakiesityksiä?
Puhdasoppisuuden kautta toimittajat ovat pohtineet, miten vasemmistoliiton hallitustoiveiden käy Koskelan aikakaudella. Koskela linjasi haastatteluissa, että kokoomus ja perussuomalaiset eivät hallituskumppaneiksi käy – kokoomuksen osalta muotoilu oli ”erittäin epätodennäköinen” hallituskumppani. Yllättyneet voivat nostaa käden pystyyn.
Jostain syystä tätä on pidetty ongelmallisena kantana. Joku toinen voisi pohtia, miten ihmeessä hyvin laajapohjainen hallitus voisi toimia. Teknokraattinen hallinnointi ei ole tätä päivää, vaikka sitä Suomessa jotkut tuntuvat vielä arvostavan. Kyse ei ole puhdasoppisuudesta, vaan politiikan paluusta politiikkaan.
Se on selvää, että vasemmistoliitolla ei liikaa hallituspohjia ole tarjolla. Mutta olisi lähes hulluutta pyrkiä hallitukseen hinnalla millä hyvänsä.
3. Tulevaisuus
Li Anderssonin kaudella vasemmistoliitto oppi jälleen voittamaan vaaleja. Eurovaalivoiton jälkeen puolue on täynnä itseluottamusta.
Anderssonille ensimmäiset vaalit puolueen puheenjohtajana olivat kuntavaalit 2017. Ne puolue voitti nostamalla kannatustaan.
Koskelan ensimmäiset vaalit ovat kunta- ja aluevaalit ensi keväänä. Puoluesihteeri Anna Mäkipää tiivisti tiedotustilaisuudessa tavoitteen – kannatuksen pitäisi olla korkeampi kuin kuntavaaleissa 2021. Silloin puolueen kannatus oli 7,9 prosenttia.
Yksittäistä prosenttilukua enemmän huomiota kannattaa suunnata kuitenkin siihen, miten vasemmistoliiton kannatus vaihtelee eri puolilla Suomea. Niin Koskela ja muu puoluejohto taatusti tekeekin. Se kun kertoo huomattavasti enemmän tulevaisuuden mahdollisuuksista kuin valtakunnallinen kannatus.
lehti 