Sopimus henkilömiinojen kiellosta sai alkunsa kansainvälisen Punaisen Ristin liikkeen aloitteesta vuonna 1994. Sopimus solmittiin 3.12.1997 Ottawassa (Anti-personnel mine ban convention, APMBC), ja se astui voimaan 1.3.1999. Suomen hallituksen edustus oli mukana kokouksessa ja kannatti sopimuksen solmimista.
Olin vuosina 1999-2008 Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana ja siinä roolissa puhumassa sopimuksen puolesta. Sopimushan on osa prosessia, jolla on pyritty kieltämään aseellisen ja muun väkivallan kohdistaminen siviiliväestöön ja kieltämään sodankäynnistä sen suhteetonta kärsimystä aiheuttavat joukkotuhoaseet, kuten taistelukaasut ja biologiset ja kemialliset aseet sekä rajoittamaan ydinaseiden leviämistä.
Erityisesti siviiliväestöä suojelevien ja taistelusta luopuneiden sotilaiden kohtelua koskevien sopimusten solmiminen aloitettiin jo vuonna 1864 (Geneven sopimukset). Ottawan sopimus on osa tällaisten sopimusten sarjaa. Suomi valmistautui liittymään sopimukseen vuonna 2012 ja tuhoamaan henkilömiinat vuoteen 2016 mennessä. Eduskunnan vuonna 2011 tekemällä päätöksellä on tämän aikataulun mukaan toimittu.
Sopimuksen yleistymisen puolesta ovat toimineet sekä julkinen valta että kansalaisyhteiskunta.
Maailman maista 80 prosenttia (164 maata) onkin sopimuksen ratifioinut, Suomi viimeisenä EU-maana. Aikaisemmin solmituilla sopimuksilla kiellettyjen joukkotuhoaseiden käyttö ja käytöllä uhkailu on maailmanlaajuisesti tuomittu. Tavoitteena on saada suhtautuminen henkilömiinoihin vastaavanlaiseksi.
Ottawan sopimuksen tilanne oli esillä kaikissa niissä Punaisen Ristin liikkeen kansainvälisissä konferensseissa, joissa olin mukana 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Konferensseissa ovat edustettuina Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen kansallisten yhdistysten ohella valtioiden, myös Suomen hallituksen, viralliset osanottajat. Konferenssien kokoonpano osoittaa, että sopimuksen yleistymisen puolesta ovat toimineet sekä julkinen valta että kansalaisyhteiskunta.
Kansallisen turvallisuuden osalta olimme keskusteluyhteydessä myös puolustusvoimiin. Siellä valmistauduttiin sopimuksen ratifiointiin kehittämällä korvaavia järjestelmiä, joilla ei olisi siviiliväestöön kohdistuvia haittavaikutuksia ja jotka olisivat itse asiassa tehokkaampia kuin henkilömiinat. Puolustusvoimat sai myös rahoituksen korvaavien järjestelmien kehittämiseen.
Tähän asti puolustusvoimien johto onkin todennut, viimeksi puolustusvoimien edellinen komentaja kenraali Kivinen vuonna 2022, että uusien järjestelmien ansiosta ”jalkaväkimiinojen palauttaminen ei ole keino” kansallisen puolustuskyvyn vahvistamiseen (HS 24.11.2024). Tuntuu oudolta, että nyt kun korvaavat ja sotilaallisesti tehokkaammat järjestelmät on kehitetty ja rahoitettu, vaaditaankin vielä vanhojen, siviiliväestölle ongelmallisten välineiden kiellosta irtautumista.
Kirjoittaja oli SPR:n puheenjohtaja 1999–2008.
uutiskirje 
