Hallitus murentaa nyt hyvinvointivaltiota niin kovalla vauhdilla, että tämä uhkaa myös ruotsinkielisten ja muiden vähemmistöryhmien perusoikeuksia. Tämä on keskeinen viestimme 7. maaliskuuta julkaisemassamme pamfletissa (linkistä avautuu PDF-tiedosto) “Ett politiskt alternativ för Svenskfinland”.
Kritisoimme erityisesti RKP:ta siitä, että puolue, jonka perustehtävä on ruotsinkielisten palveluiden turvaaminen, on Orpo-Purran hallituksessa päätynyt tekemään niin mittavia leikkauksia hyvinvointipalveluihin, että ruotsinkieliset palvelut heikkenevät ja ruotsinkielisten erillisratkaisujen puolustaminen on käymässä mahdottomaksi.
Pamfletti on herättänyt vahvoja reaktioita RKP:n johtohahmojen keskuudessa ja suomenruotsalaisessa lehdistössä. Entinen puoluesihteeri Ulla Achrén väitti, että esityksemme tarkoittaa ”sosialismia” joka tekee ”kaikkien elämästä kurjempaa” (Åbo Underrättelser 10.3.). Pitkäaikainen puheenjohtaja ja entinen ministeri Ole Norrback sen sijaan oli sitä mieltä, että julkaisusta ei sen enempää kannata keskustella, koska Norrbackin mukaan vasemmistoliiton historiasta löytyy vanhoja taistolaisia (HBL 11.3.). RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson vuorostaan kommentoi pamflettia nokittelemalla Marinin hallituksen sisäisistä kiistoista (HBL 8.3.).
”Halusimme pamfletissamme nostaa kissan pöydälle ja osoittaa, että vahva hyvinvointivaltio on paras tae myös ruotsinkielisten palveluiden turvaamiselle.”
Merkittävää reaktioissa oli, että puolueen konkaripoliitikot eivät halunneet keskustella RKP:n kritiikistä tai poliittisista vaihtoehdoista, joita pamfletissa esitämme. Tämä kielii ehkä siitä, että kritiikki osuu arkaan paikkaan.
RKP:n päätös mennä mukaan Orpo-Purran hallitukseen herätti alkujaan vastareaktion etenkin sen vuoksi, että puolue oli ennen vaaleja puheenjohtajan suulla luvannut, että se ei mene mukaan ”perussuomalaista politiikkaa” tekevään hallitukseen. Jokainen voi itse arvioida, onko tästä lupauksesta pidetty kiinni.
RKP on perinteisesti onnistunut haalimaan myös vasemmalle kallellaan olevia äänestäjiä osittain sen vuoksi, että puolue sanoo olevansa ainoa luotettava ruotsinkielisen kielivähemmistön palveluiden puolustaja ja vähemmistöjen tuki. Puolueella on myös vahva ote ruotsinkielisestä kansalaisyhteiskunnasta.
Esimerkiksi vaasalainen Tiki Torrkulla osoitti omassa pamfletin artikkelissaan, miten RKP:n nuorisojärjestö Svensk Ungdom hyödynsi Wilma-viestejä omassa rekrytoinnissaan, kunnes lukiolainen Torrkulla itse nosti ongelman julkisuuteen.
Äänestyspäätöksestä
Monilla alueilla ruotsinkieliset eivät ole pitäneet RKP:n toimintaa tai äänestämistä ensisijaisesti ideologisena valintana, vaan pikemminkin identiteettiin liittyvänä kysymyksenä.
Hallituksen politiikan johdosta kysymys on kuitenkin politisoitunut, halusi RKP sitä tai ei. Useita korkean profiilin RKP:läisiä on loikannut muihin puolueisiin. Monet harkitsevat puolueen vaihtamista ja mielipidemittauksissa puolueen kannatus on ollut historiallisen alhaista.
Enemmistö suomenruotsalaisista pitää hallituksen politiikkaa haitallisena ruotsinkieliselle Suomelle (Hbl 10.5.2024), vaikka RKP liputtaa hallitusohjelman sisältävän ennätyksellisen määrän kirjauksia ruotsin kielen asemasta. Kriittisyys johtuu toteutuneista leikkauksista ruotsinkielisiin hyvinvointipalveluihin, kulttuuriin ja ammatilliseen opetukseen.
Mutta kuten osoitamme pamfletissa, se johtuu myös siitä, että RKP on myötävaikuttanut perustuslain politisoimiseen, joka kuitenkin nähdään suomenruotsalaisten kielellisten oikeuksien ja Ahvenanmaan erityisaseman viimesijaisina lukkoina.
RKP:ssa on ajoittain elänyt vahvana sosiaaliliberaalinen perinne, josta puhutaan mieluusti puolueen “sosiaalisena omatuntona”. Se näyttäytyy yhä ontommalta, kun hallituksen politiikka iskee niin selkeästi vähävaraisiin samalla kun puolueen sosiaaliliberaalit kriitikot kuten Eva Biaudet on marginalisoitu.
Kun esimerkiksi RKP puhuu leikkausten välttämättömyydestä, voi kysyä, miten puolueen aktiivinen rooli perintöveron poistamisen ajamisessa tukee vastuullista talouspolitiikkaa? Hallituksen malli, joka korvaisi perintöveron luovutusvoittoverolla, hyödyttäisi rikkaimpia suomalaisia ja johtaisi verotuksen kiristymiseen suurelle joukolle pieni- ja keskituloisia.
Valtiontalouden tasapainon tai talouskasvun näkökulmasta perintöveron poistamisella olisi lähinnä negatiivisia vaikutuksia, mutta silti se on RKP:n nykyinen ykköshanke hallituksessa. Syitä näihin prioriteetteihin voi etsiä joko puolueen vaalirahoittajista tai puolueen talousoikeistolaisesta ideologiasta.
Palveluiden turvaamisesta
Halusimme pamfletissamme nostaa kissan pöydälle ja osoittaa, että vahva hyvinvointivaltio on paras tae myös ruotsinkielisten palveluiden turvaamiselle. Hyvin toimivat julkiset peruspalvelut vähentävät eriarvoisuutta, ja ovat myös taloudellisesti ylivertainen tapa järjestää toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut. Niihin panostaminen tarjoaa vaihtoehdon Orpon hallituksen lyhytnäköisille leikkauksille ja yksityisten terveysjättien tai lääkäriyhtiöiden vahvistuvalle markkinavallalle.
Pamfletissa kertaamme Ruotsissa jo 2011 alkaen käytettyjä vasemmiston poliittisia kehystyksiä hyvinvointipalveluiden voitontavoittelun kieltämiseksi (“inga vinster i välfärden”). Erityisesti Ruotsin koulutussektorin voittoa tavoittelevat yhtiöt ovat tuottaneet koulutukseen lieveilmiöitä ja rajua eriarvoistumista. Ruotsi on siis täynnä varoittavia esimerkkejä voitontavoittelun laajentamisesta hyvinvointipalveluihin.
Toki varoittavia esimerkkejä löytyy Suomestakin vaikkapa lastensuojelusta ja vanhuspalveluista, mutta täällä ongelma voitaisiin vielä saada hallintaan. Ilahduttavasti tämä voitontavoittelun rajoittamista korostava puhetapa on noussut vahvasti esille vasemmistoliitossa Minja Koskelan puheenjohtajakaudella. Periaatteen toteuttaminen ei tietystikään tarkoita yksittäisen fysioterapeutin yritystoimintaan puuttumista vaan terveysjättien ja lääkäriyhtiöiden miljoonavoittojen rajoittamista.
Terveyspalveluiden osalta hallituksen tulisi nyt kiireesti turvata hyvinvointialueiden työrauha antamalla niille lisäaikaa kattaa niiden perustamisvaiheessa syntynyt alijäämä. Tämä turvaisi myös lähipalveluita turhalta leikkauspaineelta. Kattavat julkiset lähipalvelut ovat paras tapa taata, että hoitoon pääse omalla äidinkielellään.
Ruotsinkielisten ja muiden vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen vaatii monesti myös räätälöityjä ratkaisuja ja on tärkeää, että vasemmistoliitto osallistuu näihin keskusteluihin ja panostaa ruotsinkieliseen toimintaan. Toivommekin pamfletistamme kipinää vasemmiston ruotsin- ja kaksikielisille toimijoille järjestäytyä selkeämmin ennen seuraavia eduskuntavaaleja ja tarjota koordinoitu vaihtoehto RKP:n politiikalle.
Kansallista kielivähemmistöä koskevia asioita ei voi jättää enää RKP:n hoidettavaksi, se on käynyt viimeistään tällä hallituskaudella hyvin selväksi.
Otto Bruun
Johan Ekman
Frank Lundgren
Elina Sagne-Ollikainen
Lotta Staffans
Tiki Torrkulla
uutiskirje 