Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Niko Rantsi jatkaa realistisen poliisiromaanin perinnettä realistisimmillaan neljännellä dekkarillaan Vaikenemisen laki. Johtolanka-palkittu Rantsi nousi nopeasti, oikeastaan jo esikoisellaan, alan suomalaiseen kärkikaartiin. Tämän kevään Vaikenemisen laki terävöittää hänen asemaansa siinä. Poliisitoiminnan ja elävien henkilöhahmojen yhdistelmä toimii hänellä paremmin kuin ehkä kellään muulla juuri nyt.
Lainvartijat-sarjan teokset muodostavat osin jatkuvajuonisen kokonaisuuden. Ne voi lukea yksittäinkin, mutta kaikkea ei saa silloin irti. Vaikenemisen laissakin suurempi kuvio jää auki odottamaan seuraavaa osaa.
Edellisistä osista tuttu petosmies Petri Tuhkanen joutuu pakenemaan henkensä edestä Italiasta takaisin Suomeen. Hänen tyttöystävänsä Rita löytyy kuolleena kylpyammeesta. Ritan isä on kärsimätön mafiapomo, joka ei selityksiä kuuntele.
Suomessa keskusrikospoliisissa aloittava Sara Hackman saa parikseen sinne Espoon poliisista siirtyvän Tommi Malkin, jonka työ ja perheongelmat ovat olleet kuvioissa mukana alusta asti. Heidän yhteistyönsä saa lentävän lähdön, kun oululainen liikemies Jaakko Törmänen katoaa majapaikastaan hotelli Kalastajatorpalta. Poliisilla on hyvät syyt epäillä henkirikosta.
Vaikenemisen laki etenee lyhyin luvuin ja pelkistetyn kerronnan kautta. Siinä on kohtauksia sekä eräästä rikostutkinnasta että parisuhteesta Malkin avoliiton edetessä kohti avioliittoa edellisen vaimon kitkerien viestien varjossa. Mäntsälässä maalaistalossa asuva Sara Hackman taas alkaa paneutua menneisyyteensä mummonsa kuoleman jälkeen.
Dialogivetoisessa kerronnassa ei paljon vatvota eikä kuvailla. Espoossa kello 10.00 alkavasta kohtauksesta hypätään seuraavaan aamuun Sipoossa ja niin edelleen. Rantsin kirjojen mitta on lyhentynyt kymmenillä sivuilla ensimmäisistä. Vaikenemisen lain alku tuntuu jo liiankin pelkistetyltä ja kliiniseltä. Ihan kuin hänen kirjoittajanoppinsa olisi rikasta henkilökuvausta lukuun ottamatta Jarkko Sipilältä, jonka Takamäki-kirjoissa oli samaa henkeä luottotoimittajaa myöten.
Niko Rantsin vahvuus on poliisioperaatioiden tarkka ja mukaansa pakottava kuvaaminen. Vaikenemisen laki herää henkiin, kun tarinan suurempi kuvio alkaa valjeta ja takaa-ajoon tarvitaan isoa ryhmää. Kampin kauppakeskuksessa tapahtuva oletetun palkkamurhaajan jäljitys monine toimijoineen saa tuntemaan kuin olisi itse mukana tapahtumissa.
Suomenlahdella tarvitaan poliisin ja tullin viranomaisyhteistyötä yhtä intensiivisissä merkeissä. Ja sitten on vielä yksi jättioperaatio, jossa Rantsi näyttää taitonsa toiminnan kuvaajana.
Rantsi tuntuu dekkareillaan protestoivan sitä pohjoismaisen dekkarin valtavirtaa vastaan, jossa komisario ratkaisee jutut. Hän osoittaa käytännön poliisimiehenä, että kyse on vaativasta monen tekijän yhteistyöstä.
Yksi episodi saa Vaikenemisen laissa päätöksensä, mutta Rantsi jättää asioita auki niin, että sarjan viidettä osaa jää odottamaan taas suurella mielenkiinnolla.
Niko Rantsi: Vaikenemisen laki. 270 sivua, Tammi 2025.
uutiskirje 