Pohjois-Chilen Ovallessa naiset hoitavat vuohiaan ilmastossa, jossa kuivuudet ovat ankaria ja kestävät kauan. Vedestä on pulaa ja sinimailaset kasvavat huonosti. Vuonna 2024 lähimmällä mittauspaikalla La Serenan asemalla sadetta saatiin 89,2 millimetriä. Se oli enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta Ovallen pääkaupungin Coquimbon vedestä vastaavan Limarijoen kapasiteetista vain 15 prosenttia täyttyi.
Kuivuus pakottaa paimenet kasvattamaan vuohiaan joko talleissa tai aitauksissa, jolloin eläimet syövät osan rehustaan sisätiloissa. Ne pääsevät kuitenkin ulos laiduntamaan joka päivä.
– Tarhatut eläimet eivät tuota samanlaista tulosta, Yasna Molina, 46, Villasecan kylästä kertoo.
Hänen sinihomejuustonsa Anqas voitti ensimmäisen palkinnon Ecuadorin Andeilla järjestetyssä vuoden 2024 Copa América kilpailussa.
Anqas tarkoittaa sinistä diaguita-alkuperäisasukkaiden puhumalla cacán kielellä.
– Meillä on ollut kuivaa 25 vuotta, Molina valittaa.
Marraskuun keväästä heinäkuun talven alkuun hän täydentää criollo-vuohiensa ruokavaliota ostamalla heinää, sinimailasta, kauraa, maissia ja ravintotiivisteitä painon nostamiseksi.
– Vuohillani on pyöreät utareet lähellä kehoa, sillä ne kiipeilevät oksien lomassa ja hyppivät aitojen yli. Ne osaavat laiduntaa avoimella niityllä, selittää Molina, joka sai vuonna 2022 kansallisen Innovatiivinen nainen -palkinnon maataloudessa.
Marraskuussa 2024 Molina osallistui Maailman juustokilpailuun Viseussa, Portugalissa, jossa 250 asiantuntijaa maisteli 4 500:aa juustoa.
– Sain sieltä monta ystävää, joiden kanssa pidän yhteyttä ja kyselen kaikenlaista, hän toteaa ja kertoo olevansa tyytyväinen, vaikkei voittoa tullutkaan.
Kuivuus ajaa muuttamaan
Kaikista Chilen vuohista 65 prosenttia eli 396 000 elää Coquimbossa. Chilen tilastolaitoksen (INE) mukaan alueella on 5 391 vuohitilallista. Heistä 80 prosenttia on pientilallisia ja yli 60 prosenttia naisia.
Manuel Portilla, 67, joutui muuttamaan kotoaan korkeammalle Andien rinteille.
– Muutimme 2023, koska silloin oli äärimmäisen kuumaa. Otimme 200 täysikasvuista vuohta ja niiden jälkeläiset ja lähdimme vuoristoon Puento Negroon. Leirimme on täällä edelleen, Portilla kertoo puhelimessa.
Hän vaelsi vuohineen yli 600 kilometriä ennen asettumista Puento Negroon, jonne iskivät 2024 odottamattomat rankkasateet.
– Minulle jäi neljännes karjasta. Vuohet olivat suojassa, mutta ne kompuroivat vedessä ja lumessa ja katkoivat jalkojaan ja kuolivat, Portilla selittää.
Suurtilat vievät veden
– Pahin ilmastomuutos on kehittynyt vuosien mittaan, ja sen aiheuttaja on luonnonlaitumien holtiton käyttö ja polttopuiden ylikulutus, agronomi Claudia Torres Chilen yliopistolta toteaa.
Torres sanoo, että pahiten ilmastonmuutos iskee pientä vuohilaumaa hoitaviin, jotka eivät osta ruokaa eläimilleen. He ovat tottuneet viemään laumansa aina uusille laitumille ja Andien rinteille.
Kasvattajat, joiden vuohet elävät suojissa kuuluvat vähemmistöön ja ovat yhtä lailla pulassa veden vähyyden vuoksi. Tuottava vuohi tarvitsee kymmenen litraa vettä päivässä.
Kolmannen ryhmän muodostavat criancerot, kuten paikalliset kutsuvat nomadipaimentolaisia. He liikkuvat vuohineen laajoilla alueilla, joten heitä kuivuus koettelee vähiten.
Chilen vuohenkasvattajien tulevaisuus mietityttää Torresia.
– Suurin pelkoni on, että päätöksiä ei tehdä ajoissa. En näe aluepolitiikkaa vesien hallinnassa, en minkäänlaista ajatusta. Kaikki riippuu rahasta.
Hän viittaa Pan de Azúarin alueeseen, jossa avokado- ja sitrusplantaasit laajenevat ja suuret maatalousyritykset hallitsevat vesivaroja.
– Niille vettä näyttää olevan rajattomasti, eikä muista tarvitse välittää. He poraavat kaivot yhä syvemmiksi ja kasvattavat pumppujen kokoa.
Uusia makuja ja alkuperäismerkintä
– Olen superylpeä perinnöstäni. Alueemme juustoilla on tunnistettava maku. Se tulee vuohien ruokavaliosta, maidon proteiinista, öljyistä, suoloista ja lämpötilasta, Yasna Molina sanoo.
Perheen yhdentoista hehtaarin maatilalla elää 75 vuohta, jotka heinäkuusta marraskuuhun laiduntavat etäisillä rinteillä.
– Elvytän criollo-rotua ja jalostan sitä muilla roduilla, sillä tarvitsen laiduntavia vuohia.
Criollot ovat sopeutuneet Coquimbolle tyypilliseen välimerellisen kuivaan ilmastoon.
Molinan mukaan Chilen vuohenkasvattajilla on vielä paljon opittavaa, mutta heidän suurin voimavaransa on terroir, kuten he kutsuvat maan, ilmaston ja vaihtelevan eläintenhoidon yhdistelmää. Ovallessa siihen kuuluu myös maanomistus, vaikka lauma laiduntaa osan vuotta ulkona.
– Terroir on arvokkainta, mitä meillä on. Euroopassa sitä arvostetaan ja monien juustojen alkuperä mainitaan. Siinä meillä on oppimista, Molina sanoo ja uskoo Anqas-juustonsa ansaitsevan alkuperämerkinnän, koska hän käyttää sen valmistuksessa tarkoitukseen varta vasten suunniteltua homesientä.
uutiskirje 
