Idlibin kaupungin eteläpuolella sijaitsevasta Saraqibista kotoisin oleva 43-vuotias Salam al-Hassan menetti molemmat jalkansa ohjusiskussa vuonna 2023. Onnettomuus muutti hänen elämänsä peruuttamattomasti. Al-Hassan kävi läpi kuukausien raskaat hoito- ja kuntoutusjaksot, kunnes pystyi kävelemään proteesien avulla. Seisominen ja liikkuminen on hänelle edelleen hyvin vaikeaa.
– Olin onnekas saadessani proteesit. Tunnen lukemattomia muita amputoituja, joilla ei ole varaa niihin, al-Hassan sanoo.
Syyrian sota on jättänyt suurelle joukolle syyrialaisia tuhoisat vammat, raajojen amputoinneista ja palovammoista aistitoimintojen menettämiseen. YK:n mukaan 28 prosenttia Syyriassa elävistä syyrialaisista on henkisesti tai fyysisesti vammautuneita.
Älylliset ja psyykkiset vammat ovat usein seurausta fyysisistä vammoista tai sotatraumoista.
Tilannetta pahentaa se, että vammautuneet eivät saa tukea.
– Monet sairaalat ja terveyskeskukset ovat joutuneet keskeyttämään toimintansa, koska elintärkeä tuki ja rahoitus on loppunut, al-Hassan sanoo.
Lapsiuhrien tuska
Vammautuneiden taakkaa pahentavat terveydenhuollon heikko tila ja lääkintätarvikkeiden niukkuus. Uhrien joukossa on kymmeniätuhansia lapsia.
Aleppon pohjoispuolen maaseudulta kotoisin oleva 17-vuotias Hadeel al-Abdo sai sirpaleen Syyrian hallinnon ampumasta kranaatista tammikuussa 2021.
– Olin ystäväni kanssa kotini edustalla, kun kranaatti iski. Yksi sirpaleista tappoi ystäväni, ja toinen aiheutti halvaantumiseni, al-Abdo sanoo.
Sirpale osui al-Abdon selkäytimeen, minkä vuoksi hän istuu nyt pyörätuolissa. Al-Abdon pyörätuoli on käsikäyttöinen. Hän kuitenkin tarvitsisi sähköisen pyörätuolin, jotta hänen liikkumisensa helpottuisi ja koulumatkat sujuisivat nopeammin.
Al-Abdo kelaa veljensä avulla kouluun joka päivä, sillä hän haluaa lääkäriksi voidakseen lievittää sairaiden ja sodassa vammautuneiden kärsimyksiä. Nuorta naista kuitenkin harmittaa se, että hän tarvitsee jatkuvasti muiden apua. Aluksi hän halusi olla eristyksissä muista. Äidin ja veljen kannustamana hän on kuitenkin uskaltautunut elämään ja alkanut sopeutua tilanteeseensa.
Al-Abdon unelma on pystyä kävelemään, juoksemaan ja elämään kuten muutkin, mutta hän tietää, että se on mahdotonta.
– Näen ystävieni kävelevän ja juoksevan, kun minä joudun vain katselemaan heitä. Se tekee minut surulliseksi, hän sanoo.
Pakolaiset usein vammautuneita
YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimiston mukaan 36 prosenttia maan sisäisistä pakolaisista on jollain tavoin vammautuneita.
He ovat paenneet alueilta, joita hallinnon joukot ja niiden venäläiset liittolaiset pommittivat ankarasti ja oleilevat nyt Luoteis- ja Koillis-Syyrian alueella.
14-vuotias Salem al-Diyab on kotoisin Idlibin maaseudulta, mutta asuu nyt pakolaisleirillä Qahin kaupungissa lähellä Turkin rajaa. Hän istuu telttansa ovella ja tarkkailee muita leirin lapsia, jotka ovat lähdössä kouluun. Syyrian sota on paitsi vammauttanut hänet, myös estänyt häntä jatkamasta opintojaan.
– Amputoitu jalkani on tehnyt minusta kiusan ja pilkan kohteen, minkä vuoksi lopetin koulunkäynnin, al-Diyab sanoo.
Al-Diyab vammautui vuonna 2019. Poika oli matkalla kauppaan, kun kranaatinsirpaleet osuivat häneen. Onnettomuuden seurauksena vasen jalka jouduttiin amputoimaan.
Haavan paranemisen jälkeen hän joutui odottamaan vuoden, ennen kuin sai järjestöltä huonolaatuisen proteesin. Pitkä odotus johtuu potilaiden valtavasta määrästä ja järjestöjen pienistä resursseista. Al-Diyab on kasvavassa iässä, jonka vuoksi hänen täytyy vaihtaa proteesi uuteen aika ajoin.
– Joudumme aina etsimään hyväntekeväisyysjärjestöjä, joilta proteesin saa ilmaiseksi, sillä meillä ei ole varaa maksaa yhdestä proteesista 440-880 euroa. Hänen on myös jatkuvasti sopeuduttava ja harjoiteltava uuden proteesin kanssa, Salemin äiti Alia al-Diyab kertoo.
Näkyvät ja näkymättömät arvet
Syyrian kärsimykset eivät loppuneet sotaan. Human Rights Watchin mukaan 379 henkilöä on loukkaantunut sen jälkeen, kun hirmuhallinto kukistui 8. joulukuuta 2024. Homsilaisen kirurgi Marwan Al Hamoudin mukaan lääkärit joutuvat välineiden puuttuessa usein amputoimaan raajan, vaikka se voitaisiin pelastaa. Tämän vuoksi kirurgi penää maahan hyvin varustettuja terveyskeskuksia.
– Lisäksi loukkaantuneet tarvitsevat psykologista tukea itseluottamuksensa palauttamiseksi ja pyrkimyksilleen saavuttaa kykyjään vastaavia työtilaisuuksia, joiden avulla he voisivat toimia lähes normaalisti yhteiskunnassa.
Idlibista kotoisin oleva psykologi Razan al-Barakat on samaa mieltä siitä, ettei vammaisuus ole vain fyysistä.
– Vammautuneet tuntevat usein riittämättömyyden ja avuttomuuden tunnetta, joutuvat tahtomattaan käymään uudelleen läpi muistoja vammautumisestaan ja kokevat turvallisuuden ja mielenrauhan puutetta sekä heikkoa itseluottamusta, koska he ovat muista riippuvaisia useimmilla elämänsä osa-alueilla, al-Barakat sanoo.
Al-Barakat korostaa, että sodan uhreille on tarjottava fyysisen toipumisen jälkeen psykiatrista hoitoa, joka auttaa heitä sopeutumaan vammaan ja uuteen tilanteeseen. Psykologi korostaa yhteiskunnan roolin kasvattamista invalideista huolehtimisessa.
uutiskirje 
