Valtionvarainministeri Kataisen mukaan on mahdollista, että tuotannon lasku on Suomessa tämä vuonna yli neljä prosenttia. Työttömyysprosentti rikkonee kohta 10 prosentin rajan. Hallituksen nykyiset elvytystoimet eivät taita työttömyyden kasvua.
Työttömyys kohdistuu – ikääntyneiden ohella – eri oppilaitoksista valmistutuviin: enemmistöä heistä odottaa vähintään vuoden työttömyys. Turhautumiseen ja syrjäytymisen kokemukset kasvavat. Toisaalla työssä olevat kokevat kiirettä ja väsymystä ylimitoitettujen vaatimusten kanssa, kun pienemmällä työvoimalla yritetään tehdä sama kuin ennen.
Tarvitaan välittömiä toimenpiteitä. Työ, elintaso ja työkuormitus on jaettava toisin. Ensin on syytä koettaa vapaaehtoista tietä. Nykytyössä laatu ja motivaatio on tärkeämpiä kuin määrä (vrt. työllisyysaste). Eli töihin on saatava kaikki työhän halukkaat ja kaikki (virallisesta) työstä pois haluavat voidaan vapauttaa palkkatyöstä nykysäädösten puitteissa.
On ensinnäkin vapaaehtoisesti sovittava siitä, 1) ketkä siirtyvät työpaikalla esimerkiksi 30 tunnin työviikkoon, 2) ketkä siirtyvät 58 vuoden ikäisinä osa-aikaeläkkeelle, 3) ketkä käyttävät vuorotteluvapaata ja 4) ketkä siirtyvät varhennetuille eläkkeelle.
Etenkin nykyistä aiempi eläköityminen tarjoaa paljon työpaikkoja, koska työmarkkinoilla on vielä noin puolet suurten ikäluokkien (1946 -1950) työvoimaan kuuluneista.
Huomattakoon, että vastoin usein mediassa esiin tulleita tietoja suurten ikäluokkien eläköityminen ei ole edessä oleva vaan käynnissä oleva ja kohta historiaan siirtyvä ilmiö. Näin siksi, että työelämässä olleet suurten ikäluokkien edustajat jäävät työstä tällä hetkellä noin 60-vuoden ikäisinä ja esimerkiksi tänä vuonna suurimmasta vuoden 1948 ikäluokasta vähintään noin puolet on jo eläkkeellä.
Näin ollen edes osa suurten ikäluokkien ”ahneesta sukupolvesta” voisi antaa – toivottavasti – turvatun palkkatyön asuntovelalliselle köyhälle pätkätyösukupolvelle. Jos talous ja työtilanne koko maassa ja maailmassa yllättäen elpyisi uusia työpaikkoja massamääräisesti tuottaen (esimerkiksi vuodesta 2015 lähtien), mikään ei estäisi vaikkapa eläkeläisten palkkatyöhön paluuta.
Mikäli edellä kuvatut vapaaehtoiset toimet eivät saisi työttömyyttä alaspäin, niin silloin on otettava edellä mainitut toimet pakolla käyttöön vuoden 2010 alussa. Täten tulisi: 1) pääsääntöisesti kaikkien työntekijöiden työaika laskea esimerkiksi 30 tuntiin viikossa, 2) kaikki 58 vuoden ikäiset siirtää osa-aika-eläkkeelle, 3) kaikki 60 vuoden ikäiset tulee laittaa eläkkeelle(varhennettu vanhuuseläke) ja 4) vuorotteluvapaiden käyttö ottaa pakolliseksi.
Suomen tulevaisuus ei kestä sitä, että työttömyys nousee yli 10 – kenties 15 – prosenttiin tänä tai ensi vuonna ja sitä, että osaavien nuorten työttömyysprosentti nousee on yli 50 prosenttiin. Nykytyöelämässä työvoiman laatu (osaaminen ja motivaatio) on määrää tärkeämpi (vrt. tuottavuuserot liukuhihnalla ja luovassa työssä). Tästä syystä työllisyysaste on pidettävä mahdollisimman korkeana ydintyövoiman eli 25-55-vuotiaiden piirissä.
Nopeat työnjakoon vaikuttavat päätökset ovat välttämättömiä kuten myös välittömästi koulutettuja työllistävät elvytystoimet unohtamatta talouden ja työelämän strategisesti kestävää (ihmis- ja luonnonvaroja säilyttävää) kehittämistä pitkällä aikavälillä. 2020-luvulla voidaan myös ottaa esiin ajatus alemman eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen, mutta ei nyt.
lehti 