Pörssissä oleva valtionyhtiö on puoliksi raskaana, otsikoitiin kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttosen kolumni Helsingin Sanomissa (7.4.).
Arvasin, että kauppatieteen lahja suomalaiselle yhteiskuntaelämälle on taas lohkaissut tapojensa mukaisesti jotain tahditonta – kuten olikin.
Valtionyhtiö on hänelle samalla tavalla ”raskaana” kuin nainen on raskaana ahneen yritysjohtajan näkökulmasta: pelkkä tuottamaton menoerä.
Puttosen lausunto kuuluu samaan sarjaan naiseutta halventavia sammakoita kuin lohkaisut, joissa epäonnistuneille miehille tarjotaan hametta.
Aiemmin Puttonen on haukkunut hajasijoittamisen järjen köyhyytenä. Kemijärven sellunkeittäjien vihat hän sai sanomalla, etteivät pääkaupunkiseudun ulkopuoliset työpaikat voisi vähempää kiinnostaa.
Nyt Puttonen halveksii kansalaisia, poliitikoita, eduskuntaa ja demokratiaa. Yrityselämä pitäisi säästää hänen mukaansa näiltä mainituilta haitoilta.
Hän tölväisee: ”Yhtiöiden asioita valmistellaan lehtien pääkirjoitus- ja mielipidepalstoilla ja päätetään Arkadianmäellä huutoäänestyksen tuloksen perusteella. Se on valtio-omisteisuuden luonne, pitää siitä tai ei.”
Puttosen tyhminä pitämien arvojen seurauksena ”hyvä valtionyhtiön johtaja on vaatimaton. Hän ei ota riskejä eikä tee yrityskauppoja. Hän ei tarpeettomasti pyri kansainvälistymään. Hän ei vaadi yrityksen tulokseen perustuvaa kannustinjärjestelmää.”
Erityisesti Puttonen tuntuu itkevän Fortumin Mikael Liliuksen kohtalon perään. Liliushan joutui nyt toimitusjohtajan pallilta konsultin hommiin. Yleisesti Puttonen kertoo, miten tyhmä valtio-omistaja toimii.
Uusliberalistisesta Puttosesta tulee mieleen haaremin eunukki, jolla ei ole mitään tekoa varsinaisen asian kanssa.
Puttostakin ehkä tarvitaan rahanteon teorioiden ja sovellutusten miettimiseen, mutta rahantekoa tarvitaan johonkin muuhun. Itsessään se ei ole mitään.
Puhuessaan Puttonen on poliittinen eunukki.
Yhteiskunnallista älämölöä pitäessään hän on kuin eunukki, joka unohtaa virkaansa kuuluvan rajallisen kyvykkyytensä.
Jos häneltä jotain jäykkää on opittavissa, niin se, että yhteiskunnalle strategisesti merkittävät yritykset on otettava kokonaan valtion haltuun.