Taantuman ja sitä mahdollisesti seuraavan laman tarkkaa hintaa ei tiedä vielä kukaan.
On esitetty arvioita, että sen hinnaksi muodostuisi 20 miljardia euroa vuodessa ja jos kesto on esimerkiksi kolme vuotta, niin silloin hintalappu olisi 60 miljardia euroa.
Tämä on tietysti valtava summa rahaa, jota sopiikin kauhistella.
Samaan aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa on varaa tuhlaukseen. Esimerkiksi vuonna 2006 työtapaturmien suorat vakuutuskorvaukset olivat 0,6 ja kokonaiskorvaukset yhteensä 2 miljardia euroa. Tämä toistuu vuosittain suunnilleen saman suuruisena.
Edellistä vielä huomattavasti enemmän rahaa kuluu ennenaikaisiin eläkkeisiin, joita myönnettiin esimerkiksi vuonna 2007 noin 70 000 kappaletta. Eläköityneiden todellinen keski-ikä oli 57,4 vuotta, mistä seuraa 7,4 työvuoden menetys oletuseläköitymisikään nähden.
Julkisuudessa useasti kerrottu suomalaisten ”todellinen” työstäpoistumisikä 59,5 vuotta on matemaattinen keskiarvo, eikä se siis heijastele todellisuutta.
Ennenaikaisten eläkkeiden vuotuinen hintalappu on 21 miljardia eli suurin piirtein se summa, joka on laman hinnaksi arvattu. Ennenaikainen eläköityminen ei tapahdu sattumalta, vaan sitä edeltävät sairauspoissaolot.
Etukäteen kohonneen eläköitymisriskin voi tunnistaa työkykyindeksillä, jonka käyttö ei Suomessa ole viime vuosina ollut kovinkaan suosittua. Työterveyshuollon vuotuiset kustannukset ovat Suomessa noin 500 miljoonaa, ja vaikka ne tuplattaisiin, niin eläköitymisen siirtyminen kahdella kuukaudella eteenpäin maksaisi lisäsatsauksen takaisin.
Myös siitä on tutkittua tietoa, mitä yrityksissä tapahtuu, kun väkeä aletaan vähentää: työvoimasupistusten vaikutukset näkyvät työpaikkansa säilyttäneiden sairauspoissaoloriskin kohoamisena pitkään. Tällä on tietysti vaikutusta työkykyyn ja myöhemmin siis ennenaikaiseen eläköitymiseen.
Parhaillaan käydään poliittista kiistelyä siitä, onko elvytetty riittävästi ja oikeaan kohteeseen.
En ole keskusteluissa huomannut todella tärkeän, inhimillisesti ja kansantaloudellisesti ylivertaisen elvytyskohteen esittämistä. Kun suhdannekuopan yli parhaillaan suunnitellaan ja rakennetaan siltaa, niin nyt on erinomainen hetki elvyttää työterveyshuolto, työhyvinvointityö ja sitä kautta nostaa työkykyä, jonka avulla pystytään maksamaan lamalaskua. Ja mikä parasta: olemme nousukauden alussa kovemmassa iskussa kuin koskaan.
Kirjoitukseen on lainattu ajatuksia Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahosen Nolla tapaturmaa -foorumissa Oulussa pitämästä esityksestä.