Viimeinen sana
Tasan 70 vuotta sitten ratkaistiin Euroopan ja Suomen kannalta isoja asioita. Alkoi Normandian maihinnousu ja Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan Kannaksella.
Natsi-Saksan kanssa hyökännyt Suomi joutui yli kuukauden kestäneeseen puristukseen, jossa loppu oli lähellä. Sitkeä puolustustaistelu ja maailmanpoliittinen kilpajuoksu kohti Berliiniä kuitenkin pelastivat Suomen miehitykseltä, sillä Neuvostoliitolla oli tärkeämpää valloitettavaa.
Vasemmistossakin voitaisiin heinäkuussa nauttia lasillinen hyvää juomaa torjuntavoiton ja viimeisten sotaveteraanien kunniaksi, sillä hengissä säilyminen kesän 1944 tulimyrskystä oli demokraattisen Suomen alku ja vasemmistolle niin rakkaan hyvinvointivaltion edellytys.
Kommunismi Suomessa on enää loppuyhteenvetoa vailla.
Toisesta vaihtoehdosta kertoo Anne Applebaumin pari vuotta sitten ilmestynyt kirja Iron Curtain – The Crushing of Eastern Europe (Rautaesirippu – Itä-Euroopan murskaaminen). Kymmeniin haastatteluihin ja uusimpaan saatavilla olevaan arkistoaineistoon pohjautuen Applebaum kertoo, miten Neuvostoliiton valtaamilla alueilla diktatuuri vaihtui toiseen. Vapaat vaalit sallittiin aluksi, mutta sisäministeriön ja salaisen poliisin avulla vaalitulokset vähitellen mitätöitiin ja alle 20 prosentin kannatuksen saaneet kommunistit ottivat yksin vallan.
Kansalaisyhteiskunta murskattiin jokaisessa sosialistisessa maassa, koska sille ei ollut sijaa yhteiskunnassa, johon mahtui vain yksi puolueen ja valtion hyväksymä totuus.
Hyvinvointivaltioita ne eivät olleet silloin eivätkä myöhemminkään. Perusasioista oli pula mielipiteen vapaudesta puhumattakaan. Suomessa valtiovallalla oli samaan aikaan varaa rahoittaa omaan kumoamiseensa tähtäävää toimintaa.
1900-luvun suuriin aatteisiin kuulunut kommunismi on käytännössä kuollut. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta virta on kaikkialla Euroopassa vienyt vasemmistoliiton kaltaisiin modernia vasemmistoa edustaviin puolueisiin. Viimeisimmän vaalituloksen mukaan Suomessa on enää 5 963 kommunistia.
SKP on Suomen tutkituin puolue, joten kommunismi Suomessa on enää loppuyhteenvetoa vailla.
Viisaammat osaavat tehdä paremman, mutta itse kiteyttäisin niin, että sodanjälkeinen SKP yhdessä SKDL:n kanssa oli sen uudistusliikkeen kantava voima ja edelläkävijä, jonka demarit sanoivat 1980-luvulla olevan sosialismia. Taistolaisuus ja sisäinen taistelu kuitenkin veivät voiman Länsi-Euroopan vaikutusvaltaisimmalta kommunistiselta puolueelta ja loppu konkursseineen oli kuin parodiaa. Jälkinäytös on ollut surullista rimpuilua.
Suositun sanonnan mukaan kommunismi oli hyvä aate, jonka jätkät pilasivat. Miksi se aate ei sitten täyttänyt lupauksiaan vallan saatuaan? Kävikö sittenkin niin, että kommunismi pilasi monta hyvää jätkää – vilpittömiä nuoria idealisteja, joista reaalisosialististen maiden puolue- ja valtiojohtajina tuli jähmettyneitä kyynikoita?
Suomen kaltaisissa maissa kommunismi oli hyvä ja nykytermein voimaannuttava aate, kuten Esko-Juhani Tennilän jutussa tämän lehden alkupäässä kuvataan. Valtaan päästessään sen antama rajoittamaton ja kontrolloimaton valta kuitenkin käänsi hyvät tarkoitukset päälaelleen.
Kirjoittaja toimi SKP:n Pyhtään osaston puheenjohtajana vuonna 1983.
uutiskirje 
