KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Valkea Santis, punainen Sörkka

Pirjo Hämäläinen
2.2.2015 18.07

Santahamina piirtyi kansamme kollektiiviseen tajuntaan, kun Kotikadun Janne Mäkimaa kävi siellä armeijan.

Janne oli siitä erikoinen heppu, että sotilaspapin kutsumuksesta huolimatta hän juoksi liperit heiluen naisten perässä ja vietteli myös pienen Ninni Luotolan, jonka isä Mäkimaa oli jo yrittänyt ajaa kuoliaaksi. Lili Marleenin tavoin uskollinen Ninni odotteli varuskunnan portilla Janneaan.

Santahaminan varuskunta huokuu suomalaista sotilashenkeä, mutta samalla se jatkaa venäläisiä perinteitä ja kunnioittaa venäläisiä sankarivainajia.

Saharana tunnetun aukion laidalle kaivettiin punaisten joukkohauta, ja valtion raha-avusta piittaamatta se jätettiin hunningolle.

Krimillä sodittiin jo 1800-luvun puolivälissä, ja sodan sivunäytöksenä Englannin ja Ranskan laivat alkoivat pommittaa Viaporia. Tuolloin elettiin kesää 1855 ja vanhan ajanlaskun mukaan heinäkuun 28. päivää, joka oli omistettu Smolenskin Jumalanäidin ikonille.

Venäjän armeijaa ikiajat auttanut ikoni ei viaporilaisia kuitenkaan suojellut, vaan puolisen sataa matruusia ja sotamiestä vaipui kuolleina maahan.

Tasan kahden vuoden kuluttua paljastettiin Santahaminan nykyisessä Kadettipuistossa Viaporin uhrien muistopyramidi ja sen kyljessä hohti – toimessaan epäonnistunut – Smolenskin Jumalanäidin ikoni.

Pyramidin suunnitteli hevosveistäjä, paroni Pjotr Clodt, meidän Eero Järnefeltimme isosetä, joka syntyi vuonna 1805 Pietarissa ja kuoli vuonna 1867 maatilallaan Karjalan kannaksella.

Wikipediassa karjalaiset putrot ja ryynivellit menevät yleensä sekaisin, joten Clodtin kuolinpaikaksikaan ei ilmoiteta Uudenkirkon pitäjää eikä Halolan kylää, vaan Patrun parantolan rakennusryhmä, Rantamäki.

n

Tuoreenpuoleisessa Kun Suomi oli Ruotsi -kirjassa (WSOY 2014) ruotsalainen Herman Lindqvist näkee Santahaminan jokseenkin erikoisessa valossa.

Kuten muistetaan, Kustaa Vaasa, vanha kirkkorosvo, halusi Suomenlahden rannikolle kauppakaupungin, jolla lyötäisiin laudalta vastapäinen Tallinna. Kaupungista tuli ajan myötä Helsinki, mutta sen sijoituspaikkaa jouduttiin hakemaan pitkään ja Santahamina kiikkui kahdesti ehdokaslistan kärjessä.

Lindqvistin mukaan Rauman, Porin, Ulvilan ja vastaperustetun Tammisaaren asukkaat komennettiin kuolemanrangaistuksen uhalla Santahaminaan, minne he myös synkin mielin lähtivät.

Niinkö? Porilaisia muutto ei voinut ainakaan koskea, sillä Poria ei tuossa vaiheessa ollut edes olemassa. Vasta Kustaa Vaasan älykköpoika Juhana Herttua perusti meren äärelle Porin ja asutti sen ulvilalaisilla, joiden sataman maankohoaminen oli kuivattanut.

Todellisuudessa Santahaminaan ehdittiin rakentaa vain aittoja, kun selväjärkisimmät jo huomasivat, että rantavedet olivat isoille aluksille liian matalat. Viime kädessä Santahaminan loistava tulevaisuus tyssäsi kuitenkin kansanäänestykseen, jonka Kustaa Vaasan höyli luottomies Erik Fleming erehtyi järjestämään.

n

Vanha kirkkorosvo sai paasikivimäisen raivokohtauksen ja kirosi suomalaiset alimpaan helvettiin, mutta väkevästä kannanotosta huolimatta kaupunki siirrettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle, keskiaikaiseen Forsbyn eli Koskelan kylään. Myös uudessa paikassa kaupunkia kutsuttiin alkuvaiheessa Santahaminaksi, mikä on saattanut Lindqvistiäkin hämätä.

Lindqvistin tekstissä Vantaanjoen suu ja Santahamina melkein koskettavat toisiaan, mutta väliin jäävät toki hienoston löytämä Kulosaari ja kartanoiden ja kaivosten Laajasalo. Eikä Santahamina ole mikä tahansa historiaan uponnut saari, vaan Helsingin kaupunginosa, jonka luontoarvoista ja asuin- ja virkistyskäytöstä keskustellaan jatkuvasti.

Kustaa Vaasan aikaan Hämeen liinatukat tunsivat Vantaan kylän, Vantaanjärven ja Vantaanjoen, mutta alajuoksulla sama vesiväylä oli Helsingå eli Helsinginjoki, sillä rantojen ruotsinkieliset maahanmuuttajat olivat Hälsinglandista lähtöisin.

Vantaanjoen suun kohtaloksi koituivat ”varakuningas” Pietari Brahen 1630-luvun kiertomatkat, joiden aikana hän taivasteli suomalaisten tolkutonta kessuttelua ja tarkasti Helsingissä sotaväen katselmuksen. Uneliasta menoa seurattuaan Brahe päätti, että kaupunki oli palautettava alkuperäiseen paikkaansa Santahaminaan.

Santahamina sai pormestarikseen Andres Ehrendin, joka laati saarelle aikailematta asemakaavan, mutta vastaavanlainen kaavoitus oli käynnissä myös Sörnäisten niemellä.

Vaivannäkö oli kuitenkin turhaa. Helsinkiä ei sijoitettu Santahaminaan eikä Sörnäisiin, vaan sille osoitettiin vuonna 1640 paikka Kluuvinlahden itäpuolelta Vironniemeltä, niiltä tienoin, missä Senaatintori niin muhkeana levittäytyy.

n

Kehitysmaan asteella kitkutellut Suomi sai vuonna 1809 valtiollisen autonomian, mutta Viaporia yllättävä armonosoitus ei koskenut. Sotilaallisesti tärkeä linnoitus, johon uudet isännät lukivat myös Santahaminan, oli samanlainen kappale Venäjänmaata kuin ihmeitä tekevästä ikonistaan kuulu Smolensk.

Viaporin saarille oli keksittävä nyt venäläiset nimet ja Santahaminasta tuli Ostrov Lagernyi, Leirisaari. Nimi oli kaamea enne, sillä huhtikuusta 1918 lähtien Santahaminassa toimi vankileiri, johon sullottiin aluksi miehiä ja lopuksi nuoria naisia.

Monet naisista olivat niin huonossa kunnossa, että heidät oli kannettava rannasta kasarmeihin. Ja mikä traagisinta, mukana seurasi myös iso joukko itkuunsa pakahtuvia sylilapsia.

Saharana tunnetun aukion laidalle kaivettiin punaisten joukkohauta, ja valtion raha-avusta piittaamatta se jätettiin hunningolle. Vuonna 1925 haudan päälle rakennettiin vielä Uudenmaan rykmentin sikala, jotta nälkäiset siat pääsisivät Maiju Lassilan ja muiden kapinallisten sääriluita kaluamaan.

Vaikka Helsinkiä suunniteltiin aikoinaan sekä Santahaminaan että Sörnäisiin, niiden historiat kulkivat eri suuntiin: Santiksesta tuli leimallisesti valkea, Sörkasta punainen.

Karl Fredrik Wilkama, Pietarhovin keisarillisessa kaartissa palvellut kenraali, antoi kesällä 1920 toimintakäskyn, jossa Sörnäisten asukkaat – julmat ja pirulliset rettelöitsijät – nähtiin yhteiskuntarauhan pahimpana uhkana.

Sisällissota oli ohitse ja työväki vangittu ja lyöty, mutta jos Sörkan proletaarit vielä nousisivat, heidän kimppuunsa kävisivät Santahaminan, Suomenlinnan ja Helsingin varuskuntien joukot sekä suojeluskuntien hampaisiin asti aseistetut osastot.

Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Veikka Lahtinen.

Rukoilen: Älä äänestä demareita

YK:n työntekijät kuvattiin 10. toukokuuta UNRWA:n entisen koulun raunioilla.

Kansanmurhasta huolimatta Euroopan tuki Israelille jatkuu

Noora Kotilainen.

Elämänpuolustajan soturikunnia

Lontoossa 1. kesäkuuta järjestetyssä mielenosoituksesa vaadittiin Venäjää palauttamaan Ukrainasta pois viedyt lapset. Kyltissä vaaditaan sodan lopettamista.

Miten rauha voitetaan reaalimaailmassa?

Uusimmat

Magdalene Ngimoe ja Char Tito, Kakuman aavikkolukion oppilaat, valmistavat tuoleja mathenge-puusta.

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

Mielenosoitus Javier Milein hallitusta vastaan Buenos Airesin keskustassa helmikuussa. Mielenosoituksessa vastustettiin Milein rajuja uhkauksia feminismiä, HLBTIQ-yhteisöä ja sukupuolipolitiikkaa kohtaan. Nyt tulilinjalla ovat lisäksi journalistit.

Javier Milein sota Argentiinan mediaa vastaan: ”Emme vihaa toimittajia tarpeeksi”

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

Lahden Vesijärven sataman menneisyys avautuu kiehtovalla tavalla Timo Sandbergin Surmasatamassa.

Huumekauppaa ja väkivaltaa Vesijärven satamassa – Timo Sandberg jatkaa Lahti-sarjaansa varmoin ottein

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

 
02

Laivayhteys Helsingistä Tallinnaan täyttää 60 vuotta – järisytti naapurisuhteita

 
03

Mathenge on Kenian villi lupiini ja jättipalsami – Nyt pakolaisleirin tytöt ovat valjastaneet haitallisen vieraslajin hyötykäyttöön

 
04

1800-luvun taudit palanneet Britanniaan – yhtenä syynä sosiaaliturvan ja julkisen terveydenhuollon leikkaukset

 
05

Roskavuorovesi vie turistit Balin rannoilta: Kansalaisjärjestön varastot täyttyvät muovijätteestä

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Chilen etelän haava – Mapuche-kansan maakiista hakee ratkaisuaan

06.07.2025

Elina Backmanin Saana Havas -dekkarit kaipaisivat voimakasta uusiutumista

05.07.2025

Latinalainen Amerikka kiristää otettaan kansalaisjärjestöistä

05.07.2025

Puolan rakentama teräsaita torjuu idän uhkaa Valko-Venäjän vastaisella rajalla mutta kiusaa myös paikallisia

03.07.2025

Roskavuorovesi vie turistit Balin rannoilta: Kansalaisjärjestön varastot täyttyvät muovijätteestä

02.07.2025

Zimbabwessa pienet jyvät pelastavat maanviljelijän päivän

01.07.2025

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

01.07.2025

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

30.06.2025

Tatiana Elf aukoo uusia uria suomitrilleriin pätevässä esikoisessaan Huijari

29.06.2025

Noora Kotilaisen kolumni: Tappaminen sodassa on juridisesti oikeutettua, mutta lopulta yksilö on yksin tekojensa kanssa

29.06.2025

Samuli Laihon trilleri Pelon piiri on juuri niin jännittävä kuin sen nimi lupaa

28.06.2025

Rukoilen: Älä äänestä demareita

28.06.2025

Käännekohtien kevät – Mitä jäi mieleen politiikan alkuvuodesta 2025?

28.06.2025

Väinö Linnan klassikko valtaa Pyynikin

27.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025

Tiede luo toivoa, kun maailma myllertää

17.04.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään