Kun puolue-eliitti lähettää puheenjohtajaa tukevan avoimen kirjeen, on luottamus puheenjohtajaan todellisuudessa mennyt. Kirje paljastaa, että puolueen sisällä on hätä ja sen avoimuus tekee hädän kaikille näkyväksi.
Juuri näin kävi kokoomuksessa, jonka kenttäjohdon puheenjohtaja Alexander Stubbille antama tuki kääntyi itseään vastaan. Moni puolueen kansanedustaja on ihmetellyt pikapikaa valmistellun kirjeen tarkoitusta ja pitänyt sitä yrityksenä tukkia suut juuri kun ensimmäiset haastajat ovat ilmoittautumassa puheenjohtajakamppailuun.
Ulkopuolisille jupakka sai Stubbin näyttämään vielä heikommalta kuin on uskottukaan. Alle kaksi vuotta sitten hurmoshenkisesti valittu Stubb menetti enimmän osan uskottavuuttaan jo ensimmäisenä kesänä osallistuttuaan erilaisiin mediapelleilyihin. Asiaosaamisen ja johtamistaitojen puute nousi pintaan vasta pätkäpääministerinä ja on nyt valtiovarainministerinä vahvistunut. Stubbin vajaan vuoden toimineen hallituksen porvariministerit Jan Vapaavuori ja Carl Haglund ovat viime viikkoina antaneet tästä viiltäviä todistuksia.
Etenkin kokoomuksen yrittäjäsiipi on syvästi pettynyt Stubbiin. Tässä heijastuu koko porvarillisen Suomen tuska siitä, etteivät uudistukset eli ay-liikkeen aseman heikentäminen etene niin kuin porvarihallitusta pohjustettaessa ja muodostettaessa luultiin.
Noin vuosi sitten Stubb itse julisti konsensuksen kuoppaamista Elinkeinoelämän keskusliiton järjestämässä vaalikeskustelussa. Hän sanoi konsensuksen olevan aikansa elänyt päätöksenteon malli, koska eläkeuudistuksen kaltaiset suuret rakenneuudistukset ovat jääneet työmarkkinajärjestöjen panttivangiksi.
Tuleva pääministeri Juha Sipilä säesti taustalta: hallitus ei saa kolmikannassa olla äänetön yhtiömies. Sillä täytyy olla selkeät tavoitteet ja varasuunnitelmat, joiden pohjalta edetään, jos kolmikannassa ei päästä yhteisymmärrykseen.
Nyt nämä markkinaliberaalille oikeistolle tärkeät tavoitteet on käytännössä hylätty. Hallitus yritti ajaa ay-liikettä nurkkaan, mutta joutuikin itse sinne. Nyt hallitukselle kelpaa mikä tahansa työmarkkinasopimus – sellainenkin, joka parantaa julkisen talouden tilaa vain noin kolmanneksella alkuperäisestä tavoitteesta. Lisäleikkaukset ja veronkiristykset perutaan silti. Pakkolait haudattiin jo aiemmin.
Hallituksen – ja erityisesti Stubbin – uskottavuus omiensa silmissä on seuraavan kerran katkolla ensi viikon kehysriihessä. Hallitus on jäljessä itse itselleen asettamistaan säästötavoitteista. Jos uusia rankkoja leikkauspäätöksiä ei tehdä, on varmaa, että Stubb saa haastajan oikealta ja joutuu ahtaalle Lappeenrannan puoluekokouksessa.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
