Viime sunnuntaina vietettiin lapsen oikeuksien päivää ja Joensuukin liputti sen kunniaksi. Päivän teemana oli yhdenvertaisuus, jota kaupunki ei kunnioita rajoittaessaan lapsen subjektiivista päivähoito-oikeutta. Joensuussa lapsella on oikeus vain puolipäivähoitoon eli 20 tuntiin viikossa, mikäli toinen vanhemmista on kotona hoitamassa perheen muita lapsia tai työttömänä. Vuosi sitten kaupunginvaltuusto päätti tästä rajoittamisesta vain yhden äänen enemmistöllä.
Itä-Suomessa päivähoito-oikeutta rajoitetaan eniten, vaikka esimerkiksi oppimista mittaavat Pisa-tulokset ovat Itä-Suomessa muuta maata heikommat.
Muualla Suomessa monet kunnat ovat kyseenalaistaneet rajoittamisesta koituvat säästöt ja pitävät niitä ylimitoitettuna. Jotkut kunnat pikemminkin katsovat, että laadukas varhaiskasvatus on eduksi kunnan imagolle.
Lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan kun subjektiivinen päivähoito-oikeus riippuu vanhempien sosiaalisesta tilanteesta ja asuinpaikasta. Etenkin taloudellisesti heikommat kunnat voivat lyhytnäköisesti hakea säästöjä lasten ja vanhempien hyvinvoinnin kustannuksella.
Sosiaalisilla perusteilla voi kotona oleva vanhempi anoa kunnalta kokopäivähoitopaikkaa. Tämä on kohtuutonta, sillä kaikilla vanhemmilla ei ole resursseja tällaiseen byrokratiaan.
Vanhempien voimavarat voivat olla rajalliset, ja pelko sosiaalisesta leimautumisesta voi tehdä anomuksen laatimisesta vaikeaa ja nöyryyttävää. Tällöin varhaiskasvatusta saavat vähiten tai jäävät jopa kokonaan vaille todennäköisesti juuri ne lapset, jotka siitä eniten hyötyisivät.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeä erityisesti heikompiosaisille perheille, sillä se tasaa koulutukseen ja tulotasoon liittyvää yhteiskunnallista epätasa-arvoisuutta ja ehkäisee jo ennalta olemassa olevien ongelmien syvenemistä. Tuen piiriin ohjaaminen onnistuu päivähoidosta helpommin ja nopeammin kuin kotoa.
Sukupolvisen syrjäytymisen hintaa on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti mahdotonta mitata. Jokaisella lapsella pitää olla yhdenvertainen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen sosiaalisesta taustasta riippumatta.
Jaana Haverinen
Joensuu