Naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on Kolumbiassa ase, jota käyttävät kaikki pitkän sisällissodan osapuolet, avustusjärjestö Intermón Oxfam raportoi.
Valtion asevoimat, puolisotilaalliset joukot ja sissiliikkeet käyttävät seksuaalista väkivaltaa sota-aseena ”siinä mitassa, että se muodostaa kiinteän osan selkkausta”, raportin esitellyt Paula San Pedro sanoo.
Kolumbian sisällissota on jatkunut yli 40 vuotta. Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat, että yli neljä miljoonaa ihmistä – kymmenesosa maan 42-miljoonaisesta väestöstä – on joutunut pakenemaan kodeistaan vuoden 1995 jälkeen.
Valtaosa uhreista on talonpoikia, alkuperäiskansoihin tai mustaan vähemmistöön kuuluvia. Moni on menettänyt henkensä tai joutunut raiskatuksi, kun aseryhmät ovat häätäneet heitä mailtaan.
Machokulttuuri taustalla
Kolumbia ajautui sisällissotaan 1964, kun vasemmistolainen Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat (Farc) ja pienempi Kansallinen vapautusarmeija (ELN) tarttuivat aseisiin.
Valtion armeijan tueksi perustettiin 1980-luvulla äärioikeiston puolisotilaallisia joukkoja. Niiden toiminta ei ole loppunut, vaikka hallitus ilmoitti vuosina 2002–2006 kymmenientuhansien luopuneen aseistaan.
Oxfamin mukaan pakoon ajetuista 60 prosenttia on naisia ja kaksi kymmenestä pakenee seksuaalisen väkivallan vuoksi.
Vaikka Kolumbian naiset ovat onnistuneet parantamaan asemaansa lainsäädännössä, käytäntö laahaa jäljessä. San Pedron mukaan syynä on kolumbialaisen yhteiskunnan vahva machokulttuuri.
Oxfam arvioi, että 60–70 prosenttia Kolumbian naisista on joutunut kärsimään seksuaalisen väkivallan fyysisistä, psyykkisistä tai poliittisista muodoista, joten väkivalta ei rajoitu sisällissotaan.
Uriben politiikka pahentanut tilannetta
Presidentti Álvaro Uriben oikeistohallituksen turvallisuuspolitiikka on pahentanut tilannetta viime vuosina.
– Se on aiheuttanut naisille paljon turvattomuutta. Hajotetuiksi väitetyt puolisotilaalliset joukot hallitsevat yhä monia alueita. Väärä tieto on kohtalokasta naisille ja tytöille, pääkaupungissa Bogotássa toimivan Latinalaisen Amerikan vaihtoehtoiset oikeudet -laitoksen edustaja María Eugenia Ramírez sanoo.
Kolumbian naisverkosto julkistaa marraskuussa oman raporttinsa, joka vahvistaa tilanteen vaikeutuneen.
Sen mukaan ihmisoikeusloukkaukset ovat kolminkertaistuneet Kolumbiassa vuodesta 2006 ja maan armeijan rooli on silmiinpistävä.
Tietoja selvitykseen ovat antaneet muun muassa Kolumbian lakimieskomissio ja oikeuslääketieteen laitos, raportin laatineen Sisma-Mujer-laitoksen Alexandra Quintero kertoo.
Selvityksen mukaan ihmisoikeustilanne ei ole kohentunut yleensä eikä naisten osalta viime vuosien raportteihin verrattuna. Vuosina 2002–2006 Kolumbiassa kuoli väkivaltaisesti keskimäärin yksi nainen päivässä.
Sisma-Mujerin tulevan raportin mukaan naisiin kohdistuva väkivalta jää 97-prosenttisesti rankaisematta.
”Ihmiset revittiin yöllä vuoteistaan”
– Ennen kuin sota ulottui Chocóon, elimme rauhassa Atratojoen rannoilla. Noin vuonna 1988 alkoi sodan julmin vaihe. Kuulimme moottorin äänen ja jäykistyimme kauhusta.
Ihmiset revittiin sängyistään keskellä yötä, miehet tapettiin ja naiset raiskattiin. Siitä jää trauma, jota mikään hyvitys ei poista, kertoo Maríaksi esittäytyvä 53-vuotias musta nainen.
Kokemukset saivat hänet liittymään naisten oikeuksia ajavaan ryhmään.
– Meidät on lyöty maahan, mutta meidän on tehtävä itsestämme taas näkyviä, María sanoo.
Tyynenmeren rannikolla sijaitseva Chocó on köyhintä Kolumbiaa. Asukkaat ovat pääosin mustia ja mestitsejä. Marían mukaan raakuuksiin ovat alueella syyllistyneet kaikki aseelliset ryhmät. (IPS)
lehti 