Tarjottimien ja limsatölkkien välissä pöydillä on valokopioita. Mosulin yliopistossa Pohjois-Irakissa suurin osa lukukauden päättävistä kokeista on pidetty. Stressiä helpotetaan tupakoimalla, ja ilma on täynnä savua. Tilanne on hirvittävän tuttu kaikille, jotka ovat kärsineet koeviikkojen koettelemuksista.
Mutta nyt olemme Mosulissa, jota Isis eli Islamilainen valtio piti pääkaupunkinaan Irakissa. ”Menetimme kolme vuotta elämästämme”, kuuluu jatkuvasti opiskelijoiden keskusteluissa. Luentoja on jälleen pidetty vasta muutaman kuukauden ajan.
Kesäkuun 10. päivänä 2014 Isis miehitti Mosulin kaupungin. Se otti haltuunsa kaikki paikalliset instituutiot: poliisin, tuomioistuimet, moskeijat, koulut, vanhainkodit ja jopa orpokodit.
Mosulin yliopisto oli jo pitkään sitä ennen ollut ääriliikkeiden tähtäimessä, ja se oli vähitellen tyhjentynyt. Osa 45 000 opiskelijasta pakeni ”kalifaatista”, mutta suurin osa pysytteli kotona piilossa, varsinkin nuoret naiset.
Pian heitä kiellettiin liikkumasta ulkona ilman miessaattajaa. Sitten heidät pakotettiin käyttämään kädet ja silmät peittävää huntua ruoskimisen uhalla.
Yliopiston takaisinvaltaamisella Isisin hallusta tammikuussa 2017 oli suuri symbolinen merkitys. Puolet sen rakennuksista oli kuitenkin palanut maan tasalle.
Irakin armeija julisti koko Mosulin virallisesti ”vapautetuksi” Isisin miehityksestä 10. heinäkuuta 2017, kun toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimpina pidetyt kaupunkitaistelut vihdoin päättyivät.
Yliopiston rehtori
yritettiin murhata
Teen ääressä kaksi šabak-vähemmistöön kuuluvaa kemian opiskelijaa vakuuttaa:
– Arki yliopistossa on parempaa kuin ennen sotaa. Ihmiset ovat nyt suvaitsevaisempia, joten voimme avoimesti myöntää olevamme šabakeja.
Muutaman minuutin automatkan päässä, ehjänä säilyneessä rakennuksessa tapaamme yliopiston rehtorin.
– Ennen Isisiä lähes kaikki opiskelijat olivat arabeja ja vähemmistöihin kuuluvat opiskelijat hakeutuivat muihin yliopistoihin. Nyt tämä on muuttunut, tohtori Obay Sa’id al-Dewachi kertoo.
Hän on itsekin vast’ikään palannut tehtäviinsä yliopistolla kolmen vuoden maanpaostaan Irakin Kurdistanista.
– Olemme olleet lähes neljä vuotta maailman akateemisten verkostojen ulkopuolella. Kestää siis jonkin aikaa, ennen kuin saamme opetuksen tason palautettua, al-Dewachi huokaisee.
Ääri-islamisteilla oli vahva vaikutus jo ennen kuin Isis miehitti Mosulin.
Al-Dewachi aloitti virassaan vuonna 2004, vuosi sen jälkeen, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin. Siihen aikaan turvallisuustilanne huonontui nopeasti. Islamistijärjestöjen kuten al-Qaidan valta kasvoi. Professori al-Dewachista tuli niiden kohde, koska hän kieltäytyi maksamasta niille lahjuksia yliopiston kassasta.
– Islamistit yrittivät tappaa minut neljä kertaa, sekä autopommeilla että ampumalla. Vuonna 2010 he osuivatkin minuun, ja luoti meni poskieni läpi, hän kertoo.
Isisin kieltämät
asiat houkuttelevat
Yliopiston ympärillä olevat kaupunginosat säästyivät suurimmaksi osaksi taisteluilta. Al-Zouhourin kaupunkipiirissä on aukio, jolle pystytetyssä kyltissä lukee: ”Ninawan maakunnan hallinto kehottaa kansalaisia palaamaan normaaliin elämään ja unohtamaan ikuisesti Daeshin [Isisin] ajan”.
Kyltit läheisten katujen varsilla ovat viime kuukausina moninkertaistuneet, ja aiemmin kiellettyjen asioiden houkutus näkyy niissä näkyy selvästi.
Vesipiippuja ja maustettua tupakkaa myyvän kaupan omistaja kertoo, että hän joutui sulkemaan liikkeensä, kun Isis piti valtaa kaupungissa.
– Myin silti tupakkaa salaa, hän naurahtaa.
Kadulla hän avaa skootterinsa tavaratilan.
– Piilotin paketit pehmusteisiin tai rakenteisiin, hän kertoo.
Miesten muotiliikkeessä muutaman metrin päässä avautuu hämmästyttävä näky: kahdella mallinukella on tiukat farkut ja länsimaisten vaatemerkkien halpisko-pioita – ja niiden välissä joulupukki.
– Sallimme itsellemme nyt asioita, joita emme ennen olisi uskaltaneet ajatellakaan, kaupan omistaja Mohamed Adnan tiivistää.
Isisin vallan aikana hän myi vain löysiä, kuviottomia t-paitoja. Housujen piti yltää nilkkoihin. Islamistit olivat kuitenkin painostaneet häntä jo kauan ennen vuotta 2014.
– Heillä oli jo niin paljon valtaa, että he saattoivat heittää kauppaan pommin, jos ei maksanut heille osuutta tuotosta, Adnan muistelee.
Sitten Isis pakotti kaikki noudattamaan vääristynyttä versiotaan zakatista eli hyväntekeväisyydestä, joka on yksi islamin viidestä pilarista.
Alusvaatteita mallinukeilla,
alkoholia kioskista
Viereisellä kadulla Mosulin ensimmäinen tavaratalo, Istanbul Mall, avattiin joulukuussa 2017. Tuntuu kuin olisi Euroopassa, kun kuulee taustamusiikin ja näkee spottivalot katossa sekä rivin toisensa jälkeen vaateripustimia, joissa on ”Made in Turkey” -merkinnällä varustettuja vaatteita.
Eikö tämä ole hieman riskialtista, kun Isisin nukkuvia soluja yhä kuitenkin on Mosulissa?
– Ei kannata elää pelossa. Kaikki me kuolemme jonain päivänä, kaupan johtaja Gassan Sahad Hassan vastaa kysymykseemme.
Läheltä löytyy liike, jossa tämä asenne näkyy vielä selvemmin. Naisten alusvaateliikkeen ovella on kaksi mallinukkea, joista toisella on leopardikuvioinen cowgirl-asu ja toisella poliisiteemainen kolmiosainen uimapuku.
– Ihmiset ovat muuttuneet, minua ei yritetä enää komennella, kaupan johtaja Yusef Felras sanoo.
Suurin yllätys on kuitenkin se, että Mosulissa voi nyt ostaa alkoholia julkisesti. Tämäkin olisi ollut täysin mahdotonta jo kauan ennen vuoden 2014 kesäkuuta. Sahid Musa omistaa yhden suunnilleen kymmenestä alkoholia myyvästä liikkeestä Mosulissa.
Nelikymppisen Musan omistama liike on oikeastaan vain kymmenen neliömetrin betoninen kioski, luultavasti entinen tarkastuspiste. Se sijaitsee Mosulista pohjoiseen johtavan tien varrella. Alue on metsäinen, ja ihmiset tulevat sinne huvittelemaan ja rentoutumaan. Siellä on huvipuistoja, kahviloita ja puutarhoja, joista on näköala Tigrisjoelle.
Hyllyiltä löytyy Corona-brandya puolentoista euron hinnalla ja Absolut-vodkaa 5 eurolla.
– Ihmiset juovat loukatakseen Isisiä, Musa toteaa.
– Koko Irakin armeija ostaa minulta viinaa. Mutta jos he ovat juovuksissa, kuka minua sitten suojelee, Musa vitsailee ja kehuskelee tienaavansa ainakin 50 euroa päivässä.
Kenraali: Ihmiset
vihaavat Isisiä
Mosuliin on sijoitettu yhteensä lähes 30 000 turvallisuusjoukkojen miestä paikallispoliisista, Irakin armeijasta ja heimojoukoista, arvioi kenraali Najim al-Jibouri. Al-Jibouri komentaa armeijan yksikköjä Ninawan maakunnassa. Hän ottaa meidät vastaan lounasaikaan päämajassaan, aikoinaan Saddam Husseinille kuuluneessa kreikkalaistyylisessä palatsissa.
– Ennen vuotta 2014 meillä oli täällä 40 000 miestä. Nyt meitä on vähemmän, mutta määrä ei ole pääasia, koska riittihän tuolloin vain 700 Isisin taistelijaa aiheuttamaan meille tappion, al-Jibouri korostaa.
Tuohon aikaan Mosulin sunnienemmistö koki itsensä Irakin šiiaenemmistöisen keskushallinnon pettämäksi.
– Turvallisuus riippuu enemmän kansasta kuin armeijasta, kenraali al-Jibouri sanoo.
– Aiemmin ihmiset täällä kannattivat islamisteja. Nyt he vihaavat islamisteja ja joskus tappavat heitä.
Teetä kaadetaan kuppeihin ja al-Jibouri sytyttää savukkeen.
– Olemme rakentamassa uusia siltoja turvallisuusjoukkojen ja kansan välille.
Länsipuolella yhä
maailmanlopun tunnelma
Kun ylittää yhden kolmesta Tigris-joen yli kulkevasta sillasta, ero on järkyttävä. Mosulin länsipuolella vallitsee maailmanlopun tunnelma. Raunioiden tomu ja epätoivo tunkeutuvat kaikkialle.
YK:n arvion mukaan jälleenrakennus tulee maksamaan 800 miljoonaa euroa, ja suurin osa siitä on tehtävä tällä rannalla. Ennen Mosulin hermokeskuksena tunnettu vanhakaupunki on palanut tuhkaksi. Juuri näillä sokkeloisilla kujilla käytiin Mosulin viimeiset taistelut viime vuonna.
Mitä pitemmälle alueella kulkee, sitä vaikeampi on erottaa maamerkkejä. Palaneita autoja ja särkyneitä kattoja näkyy kaikkialla. Sotilaiden lisäksi kohtaamme lapsia, jotka etsivät metallinpaloja tai mitä tahansa myytäväksi kelpaavaa.
Arkielämän jäämistöä on kertynyt pinoiksi jalkakäytäville: ruukkuja, purkkeja, vaateriekaleita… Lisäksi kaduilla on muumioituneita ruumiita ja joskus räjähdevöitä. Jotkut vainajista olivat jihadisteja.
Qais Abdallah, 55, on toiminut hautausurakoitsijana 25 vuotta. Hänen raskas tehtävänsä on auttaa omaisia tunnistamaan ruumiita joko ulkonäön perusteella tai dna-testillä, jos maatuminen on edennyt liian pitkälle.
– Se on hirveä tehtävä, Abdallah myöntää.
– Mutta autan ihmisiä suremaan.
– Toivomme, että ruumiit kerätään, koska ne saattavat levittää kulkutauteja, Mohamed Hussain Ahmed, 50, murehtii. Hän on äskettäin perustanut leipomon kadulle, jota on siivottu sen verran, että siitä pääsee autolla.
Länsipuolen
asukkaat tyytymättömiä
Tämän keskustelun aikana seurassamme on vielä sotilaita. Kun he lähtevät, keskustelun sävy muuttuu heti. Eräs vanha nainen syyttää sotilaita ryöstelystä.
Hän ei puhu vapautuksesta.
– Ei voi sanoa, että tällä oli onnellinen loppu. Kotimme on tuhottu ja ihmisiä kuoli pommituksissa.
Hänenkin kotinsa sai osumia kranaatinheitinten tulituksessa, joten hän asuu sen ehjäksi jääneessä osassa.
– Poikani on kuollut. Hautasimme hänet keittiön alle, koska emme päässeet hautausmaalle, hän lisää.
Tien toiselle puolelle on pysäköity muuttoauto.
– Kaupungin itäosassa vuokrat ovat liian korkeat, 70-vuotias eläkeläinen Yassim Suleiman kertoo.
Suleimanin taloon putosi pommeja, joten hän on muuttanut veljensä luo. Hän kutsuu meidät pienelle sisäpihalle, josta taistelun jäljet on siivottu. Juoksevaa vettä tai sähköä ei ole. Juomavettä on kerätty sankoihin.
– Ei tämä mikään vapautus ollut, vain tuhoa ja tuskaa, Suleiman sanoo katkerasti ja purskahtaa itkuun.
– Minun vaimoni kuoli pommituksessa. Se oli varmaan summittaista ammuntaa, koska ei täällä silloin ollut Isisin joukkoja. Armeija tappoi vaimoni, Suleiman sanoo.
Yliopistolla katsotaan
jo tulevaisuuteen
Takaisin kaupungin itäosaan yliopiston alueelle. Joukko opiskelijoita pelaa kahviossa biljardia koepäivän päättymistä juhlien. Seiniä koristavat pastellimaalaukset, jotka omistaja on ripustanut takaisin näkyviin. Isisin vielä hallitessa Mosulia hän oli joutunut piilottamaan ne. Tämä on jälleen yksi esimerkki jihadistien asettamista kielloista.
Äkkiä moskeijan minareetista kuuluu muezzinin rukouskutsu. Tämä ei saa opiskelijoita liikkeelle.
– Ehkä menen myöhemmin, yksi biljardin pelaajista toteaa.
Baarin perällä istuu ranskan kieltä opiskeleva Ahmed. Hän tupakoi ja selaa älypuhelintaan.
– Jihadistit kielsivät tupakoinnin, joten heidän lähdettyään olen kostanut polttamalla tupakkaa, Ahmed kertoo hymyillen.
Daycard ja Castelier kävivät Mosulissa keväällä.
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen
[digilehti pvm=20180608]
uutiskirje 