”Tartu tilaisuuteen, muuta Eurooppa nyt!” on loppuhuudahdus Euroopan vasemmistopuolueen viime viikonvaihteessa julkistamassa EU-vaaliohjelmassa.
Saksan uusi vasemmistopuolue Linke isännöi Berliinissä pidettyä konferenssia, joka ei ollut päätöksentekotilaisuus. Siellä julkistettiin puolue-elimissä vahvistettu ohjelma, jonka avulla pyritään koordinoimaan sosiaalidemokraateista vasemmalla olevien puolueiden EU-vaalikamppailua.
Pohjoismaiden punavihreät NGL-puolueet, Vasemmistoliitto mukaan lukien, eivät ole Euroopan vasemmistopuoleen jäseniä, vaan ovat ainakin toistaiseksi mukana tarkkailijastatuksella. Euroopan vasemmistopuolue on nyt ensimmäistä kertaa mukana EU-vaalikamppailussa. Tarkkailijapuolueiden lisäksi Berliinin kokoukseen oli kutsuttu ammattiyhdistysliikkeen, ympäristöliikkeiden, feministien sekä rasismin ja fasismin vastaisten kansalaisjärjestöjen edustajia. Puolue hakee laajaa kosketuspintaa Euroopan kansalaisyhteiskuntaan.
Vaaliohjelman esitteli Euroopan vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lothar Bisky, joka toimi aiemmin PDS:n puheenjohtajana.
Kymmensivuisen ohjelma-asiakirjan otsikko julistaa ”Yhdessä muutoksen puolesta Euroopassa! 21. vuosisadan Eurooppa tarvitsee rauhaa, demokratiaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta”.
Hyvällä tahdollakaan ohjelmaa ei voi luonnehtia erityisen linjakkaaksi asiakirjaksi. Se sisältää kovin eri tasoisia poliittisia vaatimuksia ja väitteitä eurooppalaisesta todellisuudesta, joita ei myöskään ole ryhmitelty erityisen loogisesti. Se on vahinko, sillä asiakirja on europuolueen historiallinen ensiesiintyminen. Ohjelman rakenne heijastelee selvästi eri tahoilta tulleita aloitteita ja tekstipohjia, joita viime vaiheessa ei ole kyetty kasaamaan lukijaystävälliseksi paketiksi.
Yhdessä suhteessa ohjelma ei kuitenkaan jätä epäilykselle sijaa. Se ei ole eurokielteinen tai edes eurokriittinen siinä mielessä, että se haluaisi vähentää Euroopan unionin vaikutusvaltaa eurooppalaisten ihmisten elämässä. Se ei kritisoi EU:n hallintorakenteita, mutta haluaa lisätä erityisesti europarlamentin vaikutusvaltaa. Tämä on EU:n kehittämisen suunta, johon on helppo yhtyä.
Institutionaalisen kritiikin sijaan ohjelma keskittyy poliittiseen kritiikkiin ja poliittisiin vaatimuksiin. Kysymys on siitä, mitä vaikutusvaltainen EU tekee, mihin suuntaan se vie politiikkaa EU:n jäsenmaissa ja miten se vaikuttaa EU:n ulkopuolella kansainvälisellä näyttämöllä. Lähestymistavassa on kysymys politiikkaa ohjaavista arvoista, poliittisista aloitteita, poliittisesta dialogista ja poliittisesta voimasta.
Hyvän esimerkin ohjelman konkreettisista vaatimuksista tarjoaa ympäristökysymyksiä käsittelevä luku. Päästöjä vaaditaan vähennettäväksi 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Uusiutuvan energian käyttöä tulisi lisätä vuoteen 2020 mennessä 25 prosenttia. Energian kokonaiskulutusta tulisi vähentää vuoteen 2020 mennessä 25 prosenttia.
Ohjelma haluaa uudistaa kokonaan EU:n maatalouspolitiikan. Turkin EU-jäsenyyteen otetaan myönteinen kanta, mutta Turkilta edellytetään tiukkaa ihmisoikeuksien kunnioittamista ja kurdikysymyksen ratkaisemista. Kyproksen ongelma nähdään mahdolliseksi ratkaista federalistisen mallin pohjalta. EU:lta vaaditaan aktiivista tasa-arvoisuuteen perustuvaa naapuruuspolitiikkaa etenkin suhteessa Venäjään, IVY-maihin ja Länsi-Balkaniin.
EU:ta vaaditaan edistämään eri syistä – etninen alkuperä, seksuaalinen suuntautuneisuus, sukupuoli-identiteetti, uskonto, ideologia, vammaisuus, ikä – syrjittyjen oikeuksia. Ohjelma vaati vähemmistöoikeuksien kunnioittamista ja vastustaa rasismia, muukalaiskammoa, yltiöisänmaallisuutta, fasismia, anti-kommunismia, homokammoa ja ”kaikkia muita syrjinnän muotoja”.
Ohjelma puolustaa ay-liikkeen oikeuksia ja haluaa ulottaa ne koskemaan kansallisvaltioiden rajojen yli tapahtuvaa toimintaa. Ohjelma puolustaa myös julkisen palvelun mediaa ja edellyttää kaikelta mediahallinnolta demokratiaa ja läpinäkyvyyttä. Ohjelma puolustaa julkista ja ilmaista koulutusta ja vastustaa koulutuksen alistamista pelkästään talouselämän tarpeisiin.
Ohjelmateksti lähtee liikkeelle parhaillaan koettavasta finanssi- ja talouskriisistä. Sen merkitystä ja mahdollisuuksia toimia eurooppalaisten silmien avaajana todennäköisesti liioitellaan. Ohjelma muistuttaa Irlannin, Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten ei-tuloksesta ja yhtyy Lissabonin sopimuksen torjuvaan kantaan. Ohjelma vaatii, että Euroopan kansalaisten on voitava keskustella ja päättää vaihtoehdosta Lissabonin sopimukselle. Vaatimus on vähintäänkin ongelmallinen.
On helppo yhtyä ohjelman EU:lle dramaattisesti lavastamaan valintatilanteeseen: joko jatketaan nykyistä kapitalistista (neoliberaalia) politiikka tai valitaan kestävän kehityksen tie, joka edellyttää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, demokraattista osallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista jne. Tämä valinta ei kuitenkaan karkaa minnekään Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä. On selvääkin selvempää, että poliittinen taistelu EU:n politiikkojen sisällöstä ja suunnasta tulee jatkumaan oikeiston ja vasemmiston välillä.
Euroopan vasemmistopuolueen ohjelma on itsessään osoitus juuri viimeksi mainittuun perspektiiviin uskomisesta. Sen kanssa on omituisessa ristiriidassa, että ohjelmassa samalla hirttäydytään fundamentalistiseen taisteluun Lissabonin sopimusta vastaan.
lehti 