Julkaistu Viikkolehdessä 28.11.2008
Maailmantalous on viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana muuttunut perusteiltaan rajusti. Kun toisen maailmansodan jälkeen maailmantalouden moottorina oli teollisuus- ja palvelujen tuotannon kasvuun perustuva työllistäminen, on viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana talouden käyttövoimaksi tullut yhä selkeämmin rahatalouden kasvu.
Rahatalouden kasinot ovat pyörittäneet monia talouksia ja aiheuttaneet jo monia pienempiä finanssikriisejä. On käsittämätöntä, että kehittyneiden teollisuusmaiden hallitukset eivät ole puuttuneet rahamarkkinoilla tapahtuvaan keinotteluun ja muuhun pelaamiseen. Hallituksissa olevat puolueet ja heitä äänestäneet ihmiset ovat pikemminkin ihastellen lukeneet lehdistä kertomuksia värikkäitä kertomuksia näistä aikamme sankareista, jotka ovat nopeasti kartuttaneet tulojaan ja varallisuuttaan.
Monissa maissa, myös Suomessa ihmiset ovat antaneet äänensä toivo-puolueille, jotka väittävät, että äkkirikastuminen on mahdollista kaikille. Kylmä tosiasia on, että harvojen rikastuminen voi tapahtua vain monien kustannuksella.
Vasemmiston varoittelu moisesta menosta sekä suuria tuloja ja varallisuuksia sekä niiden heppoista verokohtelua koskeva arvostelu on porvarillisten tiedotusvälineiden myötävaikutuksella onnistuttu kääntämään kateudeksi, jonka tarkoituksena on viedä meiltä tämä rikastumisen mahdollisuus ja tuoda tilalle kurjuuden tasaamista.
Finanssikriisikuplan puhkeaminen on saanut tiedotusvälineet loiventamaan kirjoitteluaan. Nyt kun rahamarkkinapelin vakavat seuraukset ovat jo käsin kosketeltavissa, on liberaaliin lehdistöömme yhtäkkiä ilmestynyt kirjoituksia, joissa puhutaan esimerkiksi pääomatulojen kireämmästä verottamisesta.
Valitettavasti tämä kirjoittelu ei vieläkään ole herättänyt esimerkiksi sääntelemättömän rahamarkkinakapitalismin juoksupojiksi ryhtynyttä valtiovarainministeri Kataista, joka edelleen ajaa verotukseen suurituloisia suosivia tuloverokevennyksiä eikä halua tikullakaan kajota pääomatulojen keveään verotukseen, koska se muka hävittää yrityksiä ja yritteliäisyyttä Suomesta.
Yrityksiä tulee katoamaan ensi vuonna rajusti. Ei kuitenkaan verotuksen takia, vaan siksi, että finanssikriisi kaatuu niskaamme koko voimallaan. Ne, jotka kuvittelevat Suomen ja muiden teollistuneiden maiden selviävän tästä vähällä, tulevat yllättymään kriisin ankaruudesta. Se kouraisee meitä syvältä ja sen vaikutukset tulevat olemaan pitkäaikaisia. Vaikutukset ovat sitä ongelmallisempia ja kauaskantoisempia, mitä vähemmän tehdään kriisin syiden eliminoimiseksi. Jotta kriisin aiheuttajat voitaisiin karsia, on tiedettävä, mitä ne ovat.
Finanssikriisin
taustatekijät
Viime vuosien tärkein megatrendi on rahatalouden paisuminen, joka on ulottanut vaikutuksensa koko maailmaan. Yksityisten rahamarkkinavarantojen – osakkeiden, velkapapereiden ja pankkitalletusten määrä on 80-luvun alusta kasvanut 14-kertaiseksi, kun reaalinen BKT:n kasvu on samaan aikaan ollut vain vajaat viisinkertaista.
Tämän rahamarkkinatalouden rajun kasvun taustalla on pääomamarkkinoiden nopea kansainvälistyminen globalisaation kyydissä, joka on tehnyt mahdolliseksi pelata rahamarkkinamonopolia kaiken aikaa ja kaikkialla. Peliin kuuluu myös se, että pelaajat kehittävät koko ajan uusia pelimerkkejä, jotka moninkertaistavat pelattavissa olevien kohteiden massan.
Pelkkä pelureiden pelihimo tai kekseliäisyys ei tietenkään riitä pitämään peliä käynnissä. Pelimerkkien takeeksi tarvitaan myös koko ajan uutta rahamassaa. Tätä massaa on viime vuosikymmenten aikana syntynyt pääosin kolmesta lähteestä:
Ensinnäkin on tapahtunut valtaisa tulonjaon muutos, joka on kasannut rahaa ja varallisuutta köyhemmältä väeltä rikkaammille, ts. henkilöille, joilla ei ole tarvetta kuluttaa kaikkia tulojaan vaan, jotka voivat käyttää osan tuloistaan rahamarkkinapeleihin.
Toiseksi pelattavia pääomia ovat kartuttaneet eläkerahastot, joihin työntekijät ovat pakolla tai vapaaehtoisesti sijoittaneet osan palkastaan rahastojen edelleen sijoitettaviksi.
Kolmas tekijä on pankkien lainanannon muuttuminen vähemmän varovaiseksi. Kuluttajille ja asunnonostajille on annettu rahaa olemattomin vakuuksin ja tämän jälkeen näitä lainoja on saatettu myydä eteenpäin uusille rahoitusinstituutioille, joiden kekseliäisyydelle erilaisten uusien pelivälineiden kehittämisessä ei ole ollut mitään rajaa.
Rahamarkkinavetoinen
kapitalismi
Kapitalismin muuttumisesta rahamarkkinavetoiseksi on jouduttu maksamaan kova hinta reaalisen talouskasvun heikentymisen muodossa. Pääomasijoittajat janoavat aina vain kovempia tuottoja sijoituksilleen ja näitä tuottoja ei yksinkertaisesti voi saada reaalitalouden puolelta.
Kovan tuoton saalistajat eivät tunne mielenkiintoa perinteisiin riskisijoituksiin, kuten osakesäästämiseen. Toki esimerkiksi sijoitusrahastot ostavat myös osakkeita, mutta tällöin tavoitteena on niillä tapahtuva nopea rahastus.
Sijoitusyhtiöiden voitot, työntekijöiden eläkeyhtiöiden rahat, suuria tuloja ja varallisuuksia kartuttaneiden yksityisten henkilöiden rahat ja yhä enenevässä määrin myös perinteisten pankkien rahat ovat sitten löytäneet tiensä erilaisiin uusiin rahamarkkinainstrumentteihin, esimerkiksi ns. vipurahastoihin.
Tällä rahanpyörityksellä ei ole ollut edes kasinopelin sääntöjä eikä myöskään valvontaa. Verottajan ulottumattomiin Cayman-saarille ja muihin veroparatiiseihin rekisteröityneet vipurahastot yhtiöt ovat kehittäneet johdannaisia tai muita uusia instrumentteja, joilla tavanomaista pääoman tuottoa on vivuttu suuremmaksi.
Pääomia on kasattu pääomien päälle kiihtyvällä vauhdilla. Yhä kovenevat tuotto-odotukset sääntelyä vailla olevassa viitekehikossa ovat kuitenkin synnyttäneet vauhtisokeutta. Ahneuden voittaessa harkinnan on sijoitusketjun loppupäähän kasautunut yhä suurempi massa sellaisia sijoituksia, joilla ei enää ole ollut minkään arvoisia vakuuksia takeenaan. Kekseliäät voitonsaalistajat ovat onnistuneet kauppaamaan vielä niitäkin eteenpäin verhoamalla ne erilaisten, monimutkaisten riskipreemioiden kaapuun.
Taloudelliset ja
tuotannolliset seuraukset
Lopulta kupla puhkesi ja finanssikriisi pääsi valloilleen tunnetuin seurauksin. Tuotannossa ja työllisyydessä on näistä seurauksista jouduttu kärsimään jo vuosia aikaisemmin.
Sijoitusten hakeutuessa rahamarkkinapelin suuriin tuottoihin, ei pääomia ole enää riittänyt samalla lailla tuotannollisiin sijoituksiin. Jos on riittänyt, niin myös näistä sijoituksista on haluttu yhä korkeampia tuottoja. Osakkeenomistajien tuotto-odotuksia tyydyttääkseen yritykset on pakotettu jatkuvaan tuottavuuden kehittämiseen, joka käytännössä on merkinnyt väen vähentämistä sellaisistakin yrityksistä, jotka ovat tuottaneet kohtuullista voittoa.
Finanssitalouden vaikutukset julkiseen talouteen ovat myös olleet merkittäviä. Ketju on kulkenut seuraavasti: sijoitettavien pääomien ja pääomasijoittajien suosiminen on synnyttänyt tilanteen, jossa valtiot kilpailevat keskenään siitä, kuka verottaa vähiten pääomaa. Näin saadaan pääomia maahan, väite, jota esimerkiksi valtiovarainministeri Katainen on hokenut perustellessaan veroalepolitiikkaansa.
Verotulojen vähentäminen heikentää mahdollisuuksia julkisten hyvinvointipalvelujen ylläpitoon. Rahojen vähetessä palveluja tarjoavat kunnat ovat yhtäältä velkaantuneet ja toisaalta kilpailuttamalla antaneet palvelujen tuottamisen edullisimman tarjouksen tehneille yksityisille yrityksille.
Rahatalouden alttarille uhraaminen on johtanut kehitykseen, jossa tuotannollisten yritysten toimintaan leikataan, työntekijöitä irtisanotaan ja samaan aikaan julkisten hyvinvointipalvelujen tarjontaa ja laatua koko ajan supistetaan.
Olennaista on ymmärtää näiden asioiden yhteys. Teollisuuden irtisanomiset tai julkisen terveydenhoidon tai vanhusten hoivapalvelujen alennustila ei ole seurausta siitä, ettei meillä olisi niihin varaa. Ne ovat seurausta siitä, että sääntelemättömän kapitalismin synnyttämässä kilpailutilanteessa nämä rahat kasautuvat harvojen ja valittujen haltuun, jotka päättävät siitä, mihin nämä rahat sijoitetaan.
Demokratiaa
talouteen
Finanssikriisin hoito tulee vaatimaan suuria määriä veronmaksajien rahoja, niin meillä kuin muuallakin. Näitä rahoja ei saa luovuttaa vastikkeetta, vaan vastapainoksi on vaadittava rahamarkkinoille sellaiset säännöt, jotka estävät ihmisten tarpeilla tapahtuvan rahamarkkinakeinottelun.
Pääomatulot on saatettava progressiivisen verotuksen piiriin. Näin suurista tuotoista maksetaan myös suurta veroa ja vastaavasti pientä pääomatuloa saavan pääomaverotus voi jopa alentua nykyisestään. Ylisuuriksi kasaantuneet varallisuudet on palautettava uudelleen verotuksen piiriin.
Kun rahamarkkinakeinottelu pannaan kuriin, veropohjaa laajennetaan ja veronkierto sekä toivon mukaan myös veroparatiisit saadaan karsittua, syntyy julkiselle vallalle tuloja, joiden pohjalta hyvinvointivaltiota voidaan ryhtyä uudelleen rakentamaan sosiaalisesti oikeudenmukaisemmalle pohjalle.
Vasemmiston on nyt otettava aloite käsiinsä ja esitettävä uutta, demokraattista talousjärjestelmää konkurssiin ajautuneen rahamarkkinakapitalismin tilalle.
uutiskirje 
