Afganistanin ”vapauttaminenkin” on täysi fiasko
George W. Bushin kahdeksan vuotta Yhdysvaltain presidenttinä on ohi ensi tiistai-iltana Suomen aikaa. Bushin ”saavutuksia” muistellaan KU:n verkkosivuilla, jossa teema-arkistoon on koottu parikymmentä lehdessä vuosien mittaan ilmestynyttä juttua presidentin vuosista ja toimista (http://www.kansanuutiset.fi/teema-arkisto/bush.html).
Jälkikäteen Bush muistettaneen parhaiten tietoisesti väärennetyin perustein käynnistetystä Irakin sodasta, jonka siviiliuhrien määrä on ylittänyt 90 000. Sitä ei juuri muistella, ettei yksin sota ollut täysi epäonnistuminen, vaan niin kävi myös Bushia ohjanneiden uuskonservatiivien laajemmalle tavoitteelle Lähi-idässä. Irakin sodanhan piti johtaa länsimaistyylisen demokratian leviämiseen kautta koko alueen.
Afganistanissa
usko mennyttä
Irakin varjoon jäi Afganistan, jonka Yhdysvallat ”vapautti” jo syksyllä 2001. Joulukuussa viimeisellä vierailullaan George W. Bush ihasteli kaikkea saavutettua edistystä.
Afganistanilaiset itse eivät edistystä ole havainneet, päinvastoin. Yhdysvalloissa toimiva Asia Foundation on tehnyt vuosittain mielipidemittauksia siitä, miten afganistanilaiset kokevat maansa kehityksen. Tuoreimman, viime vuonna tehdyn mittauksen mukaan 39 prosenttia kansalaisista katsoi asioiden olevan paremmin kuin talibanien aikana ja 36 prosentin mielestä asiat ovat nyt huonommin.
Ensimmäisessä mittauksessa vuonna 2004 parempiin aikoihin uskoneita oli 64 prosenttia ja huonompiin vain 11 prosenttia.
YK:n ruokaohjelman mukaan aliravittujen afganistanilaisten määrä on kasvanut. Kuolema kylmään ja nälkään uhkaa tänä talvena 1,6 miljoonaa lasta ja 625 000 naista.
Jälleenrakennus
oli suuri puhallus
Vuosina 2002–2006 Afganistanissa avustustyöntekijänä toiminut Ann Jones kirjoittaa maanantaina ilmestyneessä artikkelissaan (The Afghan Scam, www.tomdispatch.com) siitä, miksi Bushin hallinto mokasi myös Afganistanin jälleenrakennuksen vuoden 2001 valtauksen jälkeen.
Perussyy on sama kuin Irakissakin. Veronmaksajien rahat eivät päätyneet sähkö-, vesi-, ruoka- ja terveydenhuollon rakentamiseen, eivät oikeusjärjestelmän perustamiseen eivätkä afganistanilaisten työpaikoiksi, vaan amerikkalaisten sotaa rahastavien suuryritysten tileille.
Jonesin mukaan seitsemän valtausvuoden aikana Yhdysvallat on kyllä onnistunut rakentamaan maahan sotilastukikohtia ja vankiloita, mutta peruspalvelut ovat huonommat kuin neuvostomiehityksen vuosina.
Rahasta ei varsinaisesti ole ollut puutetta. Vuosina 2002–2008 Yhdysvallat on myöntänyt yli 10 miljardia dollaria Afganistanin jälleenrakentamiseen. Suurin osa rahoista on kuitenkin päätynyt jonnekin muualle. Esimerkiksi vuonna 2006 tehdyssä selvityksessä kävi ilmi, että poliiseja kouluttava DynCorp-yhtiö laskutti 70 000 poliisin kouluttamisesta, mutta antoi vain 30 000:lle kahdeksan viikon pikakurssin ilman kenttäkoulutusta. Valtaosa poliiseille tarkoitetusta kalustostakin oli kadonnut jonnekin.
Yhdysvaltain puolustus- ja ulkoministeriöiden tutkijoiden mukaan poliisien epäpätevyys heijastuu suoraan lisääntyneeseen oopiumin tuotantoon, talibanien uuteen nousuun sekä hallinnon korruptioon.
Apurahat pysyvät
kotimaan pankeissa
Rahoja haaskataan myös sen vuoksi, etteivät amerikkalaiset halua kanavoida avustuksia Afganistanin hallituksen kautta. Esimerkiksi koulutusrahoja ei anneta Afganistanin opetusministeriölle, vaan yksityisille amerikkalaisille sopimuskouluttajille. Näiden paremmin palkatut lukutaito-ohjelmat saavat paikalliset opettajat jättämään julkiset koulut.
Melkein puolet Yhdysvaltain kehitysmäärärahoista Afganistanissa kuluu ”tekniseen tukeen.” Ann Jonesin mukaan tämä tarkoittaa käytännössä ylipalkattuja ja alipäteviä amerikkalaisia, jotka neuvovat afgaaneja asioissa, joita he eivät tarvitse. Jonesin vertauksen mukaan Ruotsin kehitysyhteistyömäärärahoista Afganistanissa tekniseen tukeen käytetään kaksi prosenttia ja sillä palkataan oikeita asiantuntijoita.
Palkka amerikkalaisille asiantuntijoille maksetaan kotimaan pankkitilille. Tämä tarkoittaa sitä, että 86 senttiä jokaisesta ulkomaanavun dollarista ei koskaan poistu Yhdysvalloista. Lopusta 14 sentistäkin yli puolet on sidottu palaamaan Yhdysvaltoihin, koska niillä hankitaan amerikkalaisia tuotteita. Yhdysvaltain ulkomaanavun USAID:n periaatteena on tukea kansakuntien osallistumista globaaleille markkinoille ja siten luoda vientimahdollisuuksia amerikkalaisille tuotteille.
Kalliit koulut
ilman kattoja
Jos afganistanilaiset olisivat saaneet päättää, he olisivat rakentaneet maataan toisin, paikalliset olot hyvin tunteva Ann Jones väittää.
He eivät esimerkiksi olisi valinneet Louis Berger Groupia rakentamaan kouluja 274 000 dollarin kappalehintaan. LBG:n oli määrä rakentaa Afganistaniin yli tuhat koulua, mutta ohjelma keskeytyi vuonna 2005, kun jo rakennettujen koulujen kattoja alkoi talvella romahdella lumen painosta.
Afgaanit itse olisivat rakentaneet samalla rahalla 15-20 koulua, joiden katot olisivat kestäneet talvenkin.
Tuskin he olisivat valinneet samaa yhtiötä myöskään rakentamaan Kabulin ja Kandaharin välistä valtatietä miljoonan dollarin mailihintaan.
85 prosenttia afgaaneista elää maataloudesta. Maatalousohjelmia Yhdysvaltain apupakettiin ei kuulu.
uutiskirje 
